sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sitkeä villiviini


Villiviini on uskomattoman sitkeä kasvi Pohjanmaankin leveysasteella. Vuonna 2005 talomme etelänurkka ja osin länsipuolikin oli kasvanut umpeen, lähes varkain. Vanhoja kuvia katsellessa köynnöksen rönsyily hämmästyttää. 

Teimme tuolloin remontin, jonka yhteydessä salaojat vedettiin talon ympäri ja kaikki istutukset kaivettiin ylös ja siirrettiin sijoiltaan. Niin myös villiviini. Kuvittelin, että näin vanhalla ja voimakkaalla köynnöksellä olisi maassa valtaisi juuristo, mutta eipä ollutkaan: löytyi pari käsivarren vahvuista känkkärää, joista kasvi uudelleenistutuksen jälkeen lähti taas kasvuun.

Nyt villiviinimme yltää taas räystäille ja vähän katollekin. Nurkkaus on täynnä, mutta olemme sentään yrittäneet rajata sen kasvua niin, että ikkunasta näkee ulos, eikä koko talo peity. Nopeasti se onkin päässyt kasvuvauhtiin niiden muutaman, toivottomalta näyttäneen juurakon avulla.

Syysväri oli tänäkin syksynä upea, syksyllähän villiviini on parhaimmillaan. Talvella rapatulla seinällä riippuvat köynnöksen oksat eivät välttämättä ole kaunistus. Naapurissa on päiväkoti ja lapset nimittävät köynnösten peittämää taloamme ohi kulkiessaan talvella kummitustaloksi! 

4 kommenttia:

  1. Villiviinin syysväri on kyllä upea ja kasvuvoima melkoinen, kuten kuvastasikin huomaa.

    VastaaPoista
  2. Aivan ja juuriston pieni koko oli kyllä yllätys, kun vertaa näkyvään maanpäälliseen kasvustoon. Moni oli jo vailla istukaista, kun kaivoimme villiviiniä ylös, mutta eipä siinä ollut juuri jakamista.

    VastaaPoista
  3. Upea on villiviinisi! Istutin omani vasta loppusyksystä portin kahta puolta, eivätkä ehtineet kovin paljoa vielä kasvaa. Toivottavasti ensi kesänä pääsevät hyvään vauhtiin :)
    Blogissani on sinulle haaste, käyhän nappaamassa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos haasteesta! Täytyypäs kaivella kesäkuvia.

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...