torstai 27. helmikuuta 2014

Jäkälät pihapuissa


Jostakin syystä erilaiset jäkäläkasvustot ovat tehneet invaasion Toimelan vanhoihin pihapuihin ja rakennelmiin. En tunne jäkäliä, mutta nopeasti katsoen niitä näyttäisi olevan tarjolla ainakin kolmea tai neljää eri lajia. Söpöimmästä päästä on tämä "roikkuparta" vanhan lintumökin kattoparrussa. Parrua taas peittää toinen jäkälä, jota on runsaasti myös pensaiden ja puiden oksilla ja rungoilla.



Tässä vähän naavaa tai luppoa muistuttava versio koivun oksan koristeena. Tuskin kuitenkaan luppoa, mutta mitä?



Samassa koivussa on myös toista jäkälää, olisiko sormipaisukarve nimeltään.



Samaa sormipaisukarvetta löytyy oikein kunnolla vanhasta ja lahosta tuomesta, jonka rungon jäkälä on peittänyt täysin. Ei taida tuosta puusta enää olla eläjäksi, tuskin edes saunapuuksi.


Mitäs tästä tuumaatte?


Voihan tämä olla hauskankin näköistä, varsinkin, kun ei ole väliä lahoaako kasvualusta vai ei.



Koristeomenapuun puolesta olen jo huolissani. Puutarhakirjoissa kehotetaan jopa harjaamaan omenapuiden rungoista jäkälät. Lähinnä kai sen vuoksi, että jäkälä tarjoaa oivallisen lymypaikan tuholaisille. Siinäpä sitä olisi savottaa, jos rupeaisi kaikki pihapuut harjaamaan juuriharjalla. Onko jollakin kokemusta?  Kuinka pahaa jälkeä jäkälät voivat aiheuttaa vai annetaanko tässäkin tapauksessa kaikkien kasvien kukkia?

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Valkotupsukki on maatiaiskasvi


Toimelan ikkunoilla on yli 50 vuotta elänyt huonekasvi, jota näkee enää harvoin, ainakaan myynnissä. Mummu kutsui tätä lehmänkieleksi, mutta virallinen nimi taitaa olla valkotupsukki (Haemanthus albiflos).

Valkotupsukki on vaatimaton  sekä ulkonäöltään että tavoiltaan. Purkki täyttyy  kuin itsestään ja hetkessä huomaa omistavansa valkotupsukin poikineen. Kielimäiset, päistään pyöreät lehdet ovat nahkeita ja reunoistaan karvapeitteisiä.

Mielenkiintoisin kukka on silloin harvoin, kun se päättää puskea lehtiruusukkeen keskeltä kukkavarren, josta se on saanut nimensäkin. Vaatimaton kukinto on kuin valkoinen pullapensseli tai maalisuti tukevan kukkavarren päässä. Kukkavarsi muistuttaa kliivian kukkavartta. Terälehdettömät kukat muistuttavat tähtiä, niillä on valkoiset, pitkät heteet ja keltaiset ponnet.

Muutaman kerran olen kukinnan päässyt näkemään, mutta kuvaa en ole älynnyt ottaa. Nyt odotan kamera ladattuna, että tuosta suurimasta lehtiruusukkeesta työntyisi esiin kukinto, joka lupaavasti pilkistää jo. Ainakin toivon, että se pilkistävä on kukinto.


Hämeen amk:n maatiaislajeista kertovalla sivustolla Tuovi Mutanen kirjoittaa, että valkotupsukki oli suosittu huonekasvi 1800-luvulta aina 1920- ja 1930-luvuille. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta. Kukkaa kutsutaan myös elefantinkorvaksi ja Eevan esiliinaksi.

Jospa keväiseksi heittäytynyt aurinko saisi valkotupsukin kukankin innostumaan ja työntymään esiin. Kasvi pitäisi jakaa ja vaihtaa mullat, mutta en ole halunnut häiritä mahdollista kukintoa. Odotellaan rauhassa.



torstai 20. helmikuuta 2014

Urbaania eläinelämää ikkunasta


"No niin tytöt, jatketaanpas tätä baanaa seuraavan lintulaudan alle muruja noukkimaan, jonossa vain, hopi hopi!"

Fasaanirouvat vaelluksella, ensimmäinen havainto Toimelan pihapiirissä. Missähän lauman kukko mahtaa piileskellä?




"On tämä merkillinen lyhtypylväs, kun havunneulaset tukkivat kolon tielle!"

Käpytikka nakuttaa tämän tästä portinpielessä kestopuista lyhtypylvästä. Ei taida olla kovin terveellistä puuhaa. Ihmiset saavat kulkea tiellä ja portista tikan alta, mutta annas olla, jos ottaa kameran pitkällä putkella. Silloin tikka lähtee, en tiedä mitä se pelkää. Tämän parempaa kuvaa siitä ei tällä erää saanut, kun oli sopivasti myrskyn langoille heittämän männynoksan takana
.




"Harhautanpa poikia ja menen tällä kertaa sivuovesta, hähää!"

Alunperin linnulle vuosikymmeniä sitten tehty mökki on jo ajat sitten päätynyt kissatytön turvapaikaksi. Linnuilla tänne ei ole mitään asiaa. Joutaisi koko kallellaan oleva, laho hökötys poistua Toimelan pihapiiristä muuten, mutta mihin kissapolo sitten mouruavia sulhaskadidaatteja pakenisi.

Monenlaista elämää löytyy keskeltä kylää, kun välillä vilkaisee ikkunasta ulos.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Terttuneilikoita ja mitalisadetta


Onnittelut Toimelasta Suomen hiihtäjille ja kiekkoleijonille Sotsiin!

Aivan pakko poiketa vaatimattoman penkkiurheilijankin aiheesta eli puutarhasta tällaisena päivänä. Sen verran jännitystä ja mitalisadetta oli tänään tarjolla Sotsin olympialaisissa, että oksat pois. Onnittelut tulevat reilun kaupun terttuneilikoiden kera. Ovat muuten aika kivan näköisiä, nuo terttuneilikat :). Kiitos kukkasista äitille!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Siemenet hyppysissä

Puutarhablogeilla on ihmeellinen vaikutus. Intoni suunnitella ja miettiä ensi kesän pihaistutuksia on suorastaan räjähtänyt käsiin, kiitos innostavien blogien.

Olen jopa "sortunut" ostamaan kasapäin siemeniä. Siis minä, joka tähän saakka en ole jaksanut innostua kylvämään siemenistä saakka kuin porkkanoita ja vihanneksia ja aivan yksinkertaisia kesän kukkijoita kuten krassia ja kehäkukkaa. Tulin jostakin blogista klikanneeksi Korpikankaan siemenen sivuille ja tässä seuraus, joka tupsahti viikolla postilaatikkoon:




Kelloköynnös
Yksivuotinen köynnös, korkeus jopa kolme metriä, esikasvatus, kukinta heinä-lokakuussa.
Sarvitähkämunkki
Monivuotinen kasvi kivikkoon ja kukkapenkkiin, korkeus 20 cm, esikasvatus, kukinta touko-heinäkuussa.



Tuliunikko
Kesäkukka, korkeus 20 cm
Tuoksuherne
Yksivuotinen köynnös, korkeus 180 cm, esikasvatus tai kylvö kasvupaikalle.
Koreatörmänkukka
Helppo yksivuotinen kukka, mehiläisten ja perhosten suosikki, korkeus 90 cm, kylvö kasvupaikalle.



Sekoitus nopeita yksivuotisia
Monta suosittua lajia, myös harvinaisempia seassa, kylvö kasvupaikalle.
Ruiskaunokki
Perinteinen nopeakasvuinen yksivuotinen, eri värisiä, korkeus 90 cm, kylvö kasvupaikalle.
Kääpiölupiini
Nopeakasvuinen yksivuotinen, korkeus 35 cm, kylvö ulos penkkiin tai ruukkuun.
Kukkapenkkisekoitus
Räiskyvän värikäs korkea sekoitus aurinkoon, korkeus 90 cm, kylvö kasvupaikalle.



Salaattisekoitus - siemenmatto
Lehtipersilja - siemenmatto
Porkkana - kylvönauha

Harventaminen ei ole lempipuuhia, siksipä valitsin siemenmatot ja nauhat kasvimaalle. Näiden lisäksi tulee ainakin tilliä ja sipulia.

Nyt näyttää siis vahvasti siltä, että esikasvatustörppöjä ilmestyy myös Toimelan ikkunanlaudoille tänä keväänä. Ainakin kelloköynnös ja sarvitähkämunkki täytynee laittaa piakoin multiin. Onneksi vintin ikkunoilla on tilaa. Yrittänyttä ei laiteta, vaikka kokematon esikasvattaja olenkin.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Hortensia heräilee horteesta


Kävin hakemassa kellarista perunoita ja huomasin, että talvehtimassa oleva pihahortensia (Hydrangea macrophylla 'Bella') kuvittelee kevään jo koittaneen. Ihmeellistä, mistä kasvit tietävät kevään etenevän, vaikka asustavat ikkunattomassa kylmiössä, missä on koko ajan jääkaappilämpötila!

Eihän tuo vielä kovin kummoiselta näytä, mutta ainakin muutamana aiempana keväänä hortensia on puhjennut innolla kukkimaan samantien, kun olen nostanut sen (tai siis miehen kanssa yhdessä raahannut) kellarista valoon.

Hortensiani on jo ainakin seitsemänvuotias. Pari ensimmäistä talvea peittelin sen pihalle penkkiin. Se säilyi täällä viitosvyöhykkeelläkin ulkona hengissä, mutta ei kukkinut. Kun siirsin sen purkkiin ja talvehtimaan kylmiöön, muuttui ääni kellossa ja kukkaa riittää.



Olisihan se saattanut ulkona talvehtimisen jälkeenkin kukkia, ellen olisi leikellyt sitä syksyllä niin railakkaasti. En aluksi ymmärtänyt, että hortensian seuraavan kesän kukat ovat syksyllä jo viittä vaille nuppuina versojen päissä. Ei kumma, ettei kukkinut, kun leikkelin ne nuppuset pois :)

Ruukku alkaa olla melkoisen täynnä. Olenkin harkinnut, että tämän talven jälkeen se ehkä saa taas jäädä talveksi ulkoilemaan, leikkaamatta. Jos suostuu lähtemään ruukusta irti....

Jonakin keväänä innostuin kuvaamaan hortensiasta kuvasarjaa.








Harmillisesti ensimmäinen sade tai tuuli pieksää hortensian ulkona parhaimmasta paraatikunnostaan. Kukat kestävät kuitenkin lähes koko kesän.

Samalla systeemillä olen saanut kukkimaan uudestaan myös jalohortensian, jota myydään keväällä äitienpäiväkukkana. Se vain vaihtoi kukinnon väriä sinisestä liilaksi.



Yritän nyt kuitenkin pitää tuon pihahortensian vielä aisoissa kellarissa jonkin aikaa, jotta kukinta olisi parhaimmillaan keväällä ulos vietäessä.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Hienostunut herrainjuoru


Joulukuun postauksessa Juoruja ja valopilkkuja esittelin kukkivaa arkijuorua ja haikailin hienostuneemman herrasjuorun (tunnetaan myös nimellä herrainjuoru) perään. Tässäpä se on. Istukaiset sain anopilta.


Aivan kuin lehdissä olisi hopeatussilla vedettyjä koristeviivoja. Saapas nähdä, kuinka hienot kukat tämä herrasväen hienompi juoru saakaan vielä aikaiseksi. Nyt odotellaan vasta juuria.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Hämmentävä aloe vera


Olen hiukan hämmentynyt aloe verasta huonekasvina. En tiedä pidänkö siitä vai en. Sivelen kyllä aloegeeliä naamaani päivittäin, mutta tuo rohdoskasvi ikkunallani on jotenkin eläimellinen. Se tuo mieleeni lihansyöjäkasvin.

Saimme aloen (ilmeisesti lääkealoe) lahjaksi muutama vuosi sitten. Se kasvaa paksuna ja elinvoimaisena työntäen piikikkäitä, mutta sisältä mehukaita versojaan joka suuntaan. Oikeastaan se ei enää mahdu ruukkuunsa eikä oikein ikkunallekaan. Välillä olen katkaissut verson, joka on työntynyt sohvalla istujan reviirille.

Katkaistusta kohdasta alkaa valua käsittämättömät määrät hyytelömäistä, ruskehtavaa nestettä, joka haisee todella pahalta. Kummallista, että naamaan levitettävä geeli ei haise miltään, mutta suoraan kasvista en kyllä aloen mehuja iholleni sivelisi :). Ilmeisesti tuo mönjä kuitenkin on sitä terveellistä ja desinfioivaa aloe veraa.

Viime keväänä aloeni alkoi työntää keskeltä kasvia suoraan ylöspäin kukkavartta. Se venyi ja venyi, lopulta puoliväliin ikkunaruutua, ja varren päähän aukesi oranssi kukinto. Se puolestaan roiski useamman viikon ympäristöönsä tarttuvaa mettä. Ikkunaa ei meinannut saada puhtaaksi millään. En osaa sanoa edes, oliko kukka mielestäni kaunis vai ei. Jotenkin tanakka.

Olen varma, että otin kukinnosta kuvan, mutta valokuva-arkistoni on luvattoman huonosti järjestetty, enkä onnistunut löytämään kukintokuvaa. Harmi. Netissä on kyllä kuvia aivan samanlaisista aloen kukista. Esimerkiksi täällä

Nyt aloen purkki on aivan täynnä poikasia. Pitäisi varmaan jakaa, mutta mietin, odottaisinko, jos kukinto ilmestyisi tänäkin vuonna. Haluaisin kuvan kadonneen otoksen tilalle. Nettipalstoilla sanotaan, että aloe saattaa mädättää versonsa jo pienestäkin vauriosta. Minun kokemukseni mukaan jättiläiselle ei käy mitenkään, vaikka se vähän aikaa amputoitua osaansa itkeekin. Ei ole kranttu hoidettava ollenkaan. Mutta näitäkin on eri lajeja, jotka varmaan käyttäytyvät eri tavalla.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...