Vierailin viikonloppuna Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa. Botanian kasvihuoneista löytyy neljän eri ilmastovyöhykkeen kasveja. Niissä sekä perhosissa ja papukaijoissa riittikin ihmeteltävää. Ensimmäisessä kuvassa kaunis ja herkkä kärsimyskukka.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monet tutut huonekasvimme ovat lämpimämpien ilmastovyöhykkeiden uhkeita luonnonkasveja, mutta aivan erilaisiin mittasuihteisiin kasvaneina kuin kotoisat ikkunalautasomisteet. Esimerkiksi oma aloe verani, jota oli pitänyt isona, kutistui näiden rinnalla miniatyyriksi. Mahtaisikohan omastanikin kasvaa olohuoneen täyttävä puu, jos sen antaisi vapaasti rehottaa? Aloen yläpuolella muuten kiemurteli todella kaunis ihmeköynnös.
Botanien aloen kukatkin olivat vähän eri kokoa kuin normaalien huonekasvien. Alimmaisena maanpeitekasveja muistuttava suopa-aloe, jonka kukinto oli myös toisen näköinen.
Usein olen ihastellut kliivian kukkaa ja pitänyt sitä isona ja näyttävänä. Mutta huhhuh, miltä "pikkukliiviaksi" nimetty kasvi näyttikään Botaniassa. Sen halkaisija oli metri ja kukkia oli joka puolella. Tähän ei Toimelan kliivia koskaan tule yltämään.
Tiedättehän kissanhännän, mummolasta tutun honekasvin? Sen sukulaisia löytyy kasvitieteellisestä puutarhasta eri versioina, esimerkiksi isokissanhäntää ja amppelikissanhäntää. Miksiköhän en ole koskaan hankkinut kissanhäntää? Se on kaunis kasvi.
Syötävän kauniita ja hedelmätiskeiltä tuttuja: viikunakaktus sekä kiwano.
Kaikkea omituista luonto keksiikin kasvattaa kuten, kannukasvi...
...tai Botanian kuukauden kasvit, liskovehka ja mukkulapökkövehka, joiden mukuloita netin mukaan olisi ollut myytävänäkin. Enpä edes harkinnut hankkivani. Harvoin kukkivat (kukintoa ei kai voi pitää kauniina) kasvit levittävät ympärilleen mädän lemua houkutellakseen raatokärpäsiä hedelmöityspuuhiin. Löyhkä ulottui trooppisen kasvihuoneen puoliväliin ja karkotti tehokkaasti vierailijat myös vieressään sijainneelta kämmekkäosastolta. Alla olevassa kuvassa mukkulapökkövehka.
Kierroksen päätteeksi jotakin herkkää ja kaunista. Perhoset olivat alkaneet kuoriutua koteloistaan. Vielä hiukan uneliaina ja pöpperöisinä ne kömpivät jopa vieraiden sormelle ihmeteltäviksi. Että näin monimuotoisia luonnon ihmeitä tällä kertaa tuli ihasteltua.