lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kateviljelystä


Törmäsin kateviljely-sanaan ensimmäisen kerran parikymppisenä kerrostaloasukkina. Pihasta ei tietoakaan, mitä nyt parvekkeella kukkalaatikossa köynnöskrassit. Mutta sitten jossain järjestettiin tilaisuus, jossa opastettiin kateviljelyyn.

En ymmärtänyt yhtään mistä oli kysymys. Mielikuvat olivat outoja: Miksi viljelysten päälle pitäisi rakentaa katto? Menin kuitenkin kuuntelemaan ja valaistuin. Ajattelin jo silloin, että noin minäkin jonakin päivänä viljelen.

Rivitalon nurmikkopläntillä katteita ei vielä kaivattu. Kun lopulta vuosikymmentä myöhemmin muutin Toimelaan ja sain hoidettavakseni vanhan pihan, piti kateviljelyä vielä sulatella aika pitkään. Kun oli ollut tapana kitkeä mustalle mullalle ja haravoida kaikki vähänkin roskalta näyttävä pois. Harrastan sitä kukkapenkeistä vieläkin, valitettavasti ja vastoin parempaa tietoani.

Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt oikealle tielle. Hyötymaa ja marjapensaiden alustat ovat saaneet katteen jo vuosia. Erityisesti sen jälkeen, kun talouteen hankittiin maailman paras kodinkone eli oksasilppuri.

Nyt olen myyty. Kateviljely on vain yksinkertaisesti niin fiksu juttu. Ei rikkaruohojen kitkemistä. Kosteus säilyy vähemmällä kastelulla, mikä on erityisen tärkeää tällaisella hiekkaisella tontilla. Porkkanatkin kasvavat katteen alla aivan uusiin sfääreihin tai no, vuodet eivät ole veljeksiä. Joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin, mutta periaatteessa katteen alla kasvattaminen on järkeenkäypää ja palkitsevaa puuhaa. Madot möyhentävät mullan katteen alla ja itse kate maatuu pikkuhiljaa ja lannoittaa kasvualustaa.

Katteesta vain on pula, erityisesti jos kukkapenkkiin pitäisi saada vähän "esteettisempää" ja silmänruuaksikin sopivaa katetta. Värjätyt koristekatteet ovat kauniita, mutta turkasen kalliita. Mitä tahansa kaalinlehtiä taas en kukkapenkkiin halua ja okasasilppu kuluu iloisesti hyötypuutarhassa. Mikähän olisi edullinen ja kaunis tapa kattaa kukkapenkkejä? Kertokaapa, miten te sen teette.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kuin kissa pistoksissa...

...olen kevätauringon innoittamana rapsutellut kukkapenkeistä viimekesäisiä roskia ja kas, löytänyt niiden alta monenlaista. Jo vain on kesä tulossa Pohjanmaan lakeuksillekin!


Syysleimut näyttävät selvinneen hyvin oikukkaasta, lumettomasta talvesta. Hienoa!

Palava rakkaus työntyy esiin voimallisena, siihen voi aina luottaa.


Salkoruusukin on jo herännyt pääsiäisen lämpimiin säihin. Ehkä se tänä vuonna jo kasvaa kunnolla mittaa ja kukkii paremmin kuin viime kesänä.

Marjapensaissa on lähes lehdet. Kunhan mustaherukan kukat eivät antaisi varhaisen kevään narrata...


Kelit ovat hellineet pääsiäisenä muitakin kuin pihan kasveja ja niiden hoitajia. Pyhien alla jo 13-vuotias maatiaistyttökissamme Eppu (kuvassa oikealla) onnistui pitkästä aikaa houkuttelemaan pihapiiriin kollikissat varmaan kymmenien kilometrien säteeltä. Pahimmillaan näitä kevätmouruajia pyöri porraspäässä yhtä aikaa viisi. On se merkillistä, että vanha tyttö vielä kiinnostaa. Ihmisasukkaille ei niin mukavaa, mutta elämää tämäkin.


Joku yritti sisään ikkunastakin, mutta eipä onnistunut. Onneksi hyökkäys on tältä erää ohi, yritän pitää varani, että sama ei toistu :)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen laskeutuu Toimelaan


On siivottu, leivottu ja tohistettu. Nyt on aika rauhoittua pääsiäisen viettoon. Sääennusteet lupaavat pitkääperjantaita lukuunottamatta lämpimiä ja kauniita ilmoja. Ehkä tässä jo pääsee pihapuuhien alkuun. Ainakin kiikku ja puutarhakalusteet täytyy nostaa paikoilleen ja näkyvimmät nurkat haravoida. Ihanat pitkät pyhät edessä!

Pääsiäisen tunnelmaa on kaivettu esiin vanhoilla, lasten askartelemilla koristeilla kuten tiput yllä ja hieman kärsineen oloinen trulli alla. Kärsineitä tai ei, haluan nämä mukaan pääsiäisen viettoon.


Kissanohra on kasvanut pari viikkoa ja kissa on sitä jo nakertanut.

 

Huopamunat ovat tämän kevään löytö Iisalmen kauppahallin käsityöläismyymälästä. Niiden kera: Hyvää pääsiäistä, nautitaan kevätkeleistä!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Vihreää, punaista ja keltaista!


Olen jo pitempään huokaillen lueskellut eteläisempien puutarhablogien postauksia kevään edistysmisestä pihalla. Täällä viitosvyöhykkeellä länsirannikolla on ollut tasaisen ruskeaa, vaikka lunta ei juuri ole ollutkaan. Mutta nyt: Aurinko on paistanut muutamana päivän, eilen satoi ja paistoi kuin Alatalon laulussa ja lämpö kipusi reippaasti plussalle.

Jo alkoi kukkapenkeissä tapahtua. Ei täällä vieläkään mikään kuki (paitsi kukkakaupasta haetut narssissit ja orvokit), mutta elävää pukkaa mullasta kuitenkin esiin. Ensimmäisten joukossa nenänsä näytti särkynyt sydän, ja oli särkeä sydämeni, kun sen havujen alta eilen löysin.




Tai kukkiihan täällä melkein, nimittäin rantakalliolta kivikkopenkkiin siirretty maksaruoho. Niin pääsiäisen keltaista että!


Kevätvuohenjuuri on aina yhtä nopea ja sitkeä kevään tuoja. Kohta varmaan nuput työntyvät viime kesän roskien seasta.







Sitten on tämä ensimmäisten joukossa nouseva kasvi, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan. Joku voi varmaan kertoa?


Tähän tulee paksujen varsien päähän roosaan vivahtavat, punertavat kukat. Ei mikään kukkasten kuningatar, vaan aika vaatimattoman näköinen. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa saman kasvin kuivunut kukinto. MIkähän tämä lienee nimeltään?

Tästä se lähtee kevät Toimelassakin. Hienoa aikaa huhtikuusta juhannukseen, kun vihreys lisääntyy ja kaikki kasvaa silmissä. Kasvua vartioi tänään radion viikon luontoääni eli Naakka. Väittivät sympaattiseksi linnuksi, mutta aika äkäiseltä tuo grillikatoksen piippua vahtiva otus minusta näyttää. Taitavat rakentaa pesää. Piippu vie vanhaan puuhellaan, joka on jo aikansa elänyt ja tehtävänsä täyttänyt, joten ei sen puoleen väliä.




Mustarastaskin tepasteli nurmikolla tai paremminkin sammalikolla :) Pitkällä keltaisella nokalla löytyy varmaan syötävää.


Itse en ole ehtinyt paljon pihalla tepsutella, vaikka lomalla olenkin. Päivä kun kului puutarhamyymälöitä kiertäessä. Joskus sekin kierros on tehtävä. Löytyi monenlaista purkkia, lannoitetta, istukassipuleita, penkinreunuksia ja suodantinkangasta. Nyt sitten odotellaan roudan sulamista.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Rouva Harakan pihan siivous

Päivänä muutamana olen seuraillut, kuinka harakkapariskunta on siivonnut Toimelan pihaa risuista. Pitkä oksa nokkaan, hyppäys leikkimökin katolle ja siitä lentoon oksa nokassa lisäsiipinä vaapottaen. Pesänrakennuspuuhia, aivan ilmeisesti. Kiinnosti sen verran, että seurailin, minne pariskunta majaansa teki. Sieltähän se löytyi syreenipensaasta talon takaa.


Homma oli sen verran hupaisan näköistä, että puuhailkoot. Lintu se on harakkakin. Voi tietysti olla, että olen eri mieltä kesällä, kun mansikkamaalla on vain puoliksi nokittuja marjoja. Mutta komea pesästä tuli. Harakan naurua taitaa pihalla tänä kesänä riittää.


Kaiholla olen tutkinut eteläisen Suomen puutarhablogeja, joissa kaivellaan jo täyttä häkää uusia istutusalueita. Meillä on vielä ollut joka yö reippaasti pakkasta ja lapio kalahtaa kovaan jäähän. Ei puhettakaan, että pääsisi pihahommiin, ellei harakoidenkin harrastamia risupuuhia lasketa. 


Ei ole syytä vaipua synkkyyteen. Hienoja keväisiä päiviä on ollut, vaikkakin viileitä. Ja aina voi lohduttautua vuoden vanhoilla kuvilla, joissa lumihanki peitti pihan vielä huhtikuussa. Nyt ei sentään ole lunta kuin nimeksi.

Tämä kuva on otettu vintin parvekkeelta näihin aikoihin vuosi sitten. Paljon on ollut kulkijoita hangessa eikä kesästä tietoakaan.


Jaa. Juuri nyt kuuluu tietokoneen vieressä olevasta savupiipusta epämääräistä rapinaa ja lirkutusta. Näinköhän sielläkin on joku pesänrakennuspuuhissa. Sympatiani väheni 50 prosenttia.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kaiser Friedrich otti ja heräsi


Sitkeä odottaminen palkitaan: Gloxinia Kaiser Friedrich heräsi lopultakin henkiin! Olin jo vähällä kaivaa mukulan ulos purkista, mutta kyllä siellä nyt on selvästi havaittavissa lehtien alkuja. Jee.

Ihmeellistä, kuinka eri tahdissa samaan aikaan istutetut mukulat kasvavat. Alla vasemmalla Kaiser Wilhelm, joka on pantu purkkiin samana päivänä Friedrichin kanssa. Se lähti heti kasvuun tai oikeastaan mukulassa oli jo lähtiessä pienet lehdenalut. Mutta näin. Ja taas odotellaan: Mahtaakohan näihin kukkiakin tulla?

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viiden kysymyksen haaste

Kas, Toimelaan on ilmestynyt uusi lukija: Tervetuloa Pelaguu Itä-Lapista, VII vyöhykkeeltä! Hienoa, että olet onnistunut ohittamaan bloggerin lukijaksi liittymisen tekniset ongelmat :)

Sain jokin aika sitten Kosmosta ja leijonankitaa -blogin Kesäkukalta haasteen:

Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen
Keksi viisi uutta kysymystä
Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin

Tässä vastauksia äkkipikaisella harkinnalla Kesäkukan kysymyksiin:


1) Kirja, joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen.

Pyörin työkseni kirjojen parissa ja hyviä tulee vastaan aika usein. Mutta lähtemätön vaikutus? Eiköhän se ole niin, että lapsuuden kokemukset ovat kaikkein pysyvimpiä, myös kirjaelämykset. Valitsen siis Astrid Lindgrenin ensimmäisen, vihreäkantisen Vaahteramäen Eemeli -kirjan. Olin ehkä seitsemän tai kahdeksan, kun sain kirjan joululahjaksi. Luin sitä illalla sängyssä ja eläydyin täysillä erityisesti tarinaan, jossa Eemeli kuskaa verenmyrkytyksen saanutta Aatua pakkasessa ja tuiskussa hevosella Marjolahteen tohtorille. Pienen lukijan pää ei voinut ymmärtää, miksi kukaan aikuinen ei voinut auttaa. Itkin lukiessani, kuinka Eemeli lapioi syvään hankeen juuttunutta rekeä yksin, pimeässä, talvisen luonnon armoilla, keskellä ei mitään ja kävi aina välillä lohduttelemassa reessä makaavaa, kuumeista Aatua. Mieleen on jäänyt, pilkulleen.

2) Mistä olit tänään viimeksi kiitollinen?


Että eilen koulimani kuukausimansikan pienet taimet olivat vielä hengissä, kun tulin tänään töistä.

3) Jos voisit tavata jonkun kuuluisuuden, kenet tapaisit ja miksi?

Siis elävän vai jo edesmenneen? Jos elävistä puhutaan, niin esimerkiksi Jukka Pojan (alias Jukka Rousu) kanssa voisin käydä kahvilla. "Kukkapojaksikin" nimetty reggaemuusikko teki vaikutuksen kasvi-innostuksellaan Vain elämää -ohjelmassa. Sitä ennen Jukka Pojan musiikki oli jo mennyt veriin ja myös oivalliset sanoitukset tehneet vaikutuksen. Sympaattisen oloinen, filosofinen kaveri.

4) Oletko koskaan kärsinyt ikäkriiseistä?

En ole vielä ehtinyt, on pitänyt sen verran kiirettä. Puutarhaihminen oppii ymmärtämään luonnon lait ja elämän kiertokulun.

5) Jos voisit ihan vaan sormia napsauttamalla muuttaa luonteessasi jonkin ominaisuuden, niin mitä muuttaisit?

Joskus voisi laskea kymmenneen ja harkita hetken, ennen suun avaamista. Innostun sekunnissa nollasta sataan, ja kolikon kääntöpuolella pillastun samassa sekunnissa nollasta sataan.

Ja sitten viisi uutta kysymystä. Mielelläni kyselen puutarhateemasta:

1. Mitä puutarhalehtiä seuraat ja voitko suositella parhaita?
2. Pahin epäonnistumisesi kukkasten kanssa, vai onkohan niitä?
3. Suurin puutarhaunelmasi?
4. Mitä kukkaa et istuttaisi mistään hinnasta ja miksi?
5. Oletko mieluummin ruusu- vai hyötytarhuri vai molempia?

Haaste lähtee seuraaviin blogeihin: