sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Angervojen kevätmuutto

Monissa blogeissa on kerrottu viime päivinä puutarhamyymälöiden taimilöydöistä. Minä en vielä ole niin pitkällä kevätpuuhissa, kunpa olisinkin. Viikonvaihde kului muuttopuuhissa: Olen siirrellyt kasveja paikasta toiseen.  Välillä sitä miettii, että onko tässä puuhassa mitään järkeä. Pipo päässä ja nenä jäässä maata kaivamassa!

Vuosia samalla paikalla kasvaneet töyhtöangervot saivat luvan vaihtaa majaa. Ne ovat viihtyneet lämpimässä eteläpäädyssä vähän turhankin hyvin ja valloittaneet kasvutilan naapurikukilta ja loppukesästä myös kukkien kastelijalta kulkuväylän vesihanalle.

Enpä olisi uskonut, kuinka vahvat juuret näilläkin oli. Vähän jännittää, miten töyhtöangervot alkavat menestyä uudessa majassaan, joka olisi saanut olla syvempi. Hyvin olivat juuret levittäytyneet vanhalla paikalla vaakatasossakin. Ehkä ne uudessakin penkissä löytyvät kasvusuuntansa, vaikka alla onkin juurieste. Eivätpä ainkaan häiritse muita.


Kun sain kiskottua vanhalta paikalta töyhtöangervojen juurista edes suurimman osan, siirsin niiden tilalle jaloangervoja toisesta penkistä. Ne eivät ainakaan tuki vesihanalle, eivätkä kiedo juuriaan särkyneen sydämen ympärille.

Penkki kaipaa vielä keskelle jotakin näyttävämmin kukkivaa ja reunuskivet. Nyt  multa valuu myös kulkuväylille. Puuhaa piisaa ja puutarhakaupoille asiaa.




Äitienpäiväviikonloppu oli niin kylmä ja kolea, että orvokitkin ovat vähän lurpallaan.



Vuorenkilvet sentään uskaltavat työntää rohkeasti kukkaa. Näitäkin siirtelin taas paikasta toiseen, kun tuntuvat valloittavan kasvupaikkansa kokonaan.


Angervoista puheen ollen: Morsiusangervot ovat herkillä nupuilla, joten toivoa kesästä on!


6 kommenttia:

  1. Täällä minä olin illalla samoissa puuhissa. Kun mieheni lähti sateen laannuttua lämmittämään meille "paljua", tartuin minä odotellessani sen lämpenemistä talikkoon ja poistin liian vallattomasti levinneen preeria-angervon juurakoita. Yllättävän suuret juurakot ja lujasti maassa kiinni oli tälläkin angervolla. Jaloangervoa loistavampaa kasvia saa hakea. Se on yksi ehdoton suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näitä aikoja :) Jaloangervo on kyllä hieno ja siinäkin mielessä mukava, että sen juurakoista selviää ilman hikeä ja tuskaa.

      Poista
  2. Kasvien paikkaa onkin hyvä vaihellä välillä, tykkäävät siitä. Ite oon kuskannut etupihalta takapihalle ja päinvastoin...en tosin muista mikä angervo se on, mutta vaaleanpunaisia kukkia tulee hurjasti. Nyt saavat olla omalla paikallaan, kaikki yhessä. Ennen olivat sielläsuntäällä :)

    Joko teillä tomaatit kukkii? Voi, mulla kuolivat kaikki 12 tainta...Uusia laitoin tulemaan.

    Toivotaan, että lämpenee, en oo hennonu luopua vieläkään turkishaalarista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä myös saavat jonkun aikaa olla tyytyväisinä paikallaan, sen verran kovaa hommaa tuo juurten kaivaminen.
      Joo, amppelitomaatit kukkiii, mutta pieniä haavereita on käynyt. Yksi katkesi, kun siirsin amppeliin ja toisen talloi koira, kun olin tyhmyyksissäni jättänyt ikkunan eteen lattialle ja koira näki tiellä jotain kivaa. Muutama jäi vielä jäljelle.

      Poista
  3. Jospa sitten kukintaa saat katella hikikarpalot otsalla helteessä. Minäkään en ole vielä orvokkiamppeleita kummempaa puutarhalta hakenut. Haenkin vasta kesäkuun alussa. Mutta olen kattonu että valikoimassa on mielenkiintoisia vaihtoehtoja kesäkukiksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarjontaa kyllä riittää kesäkukissakin, valinnan vaikeus vain on. Ja siemeniäkin olisi vielä jäljellä penkkeihin ja purkkeihin kylvettäviksi, kunhan saa paikat kaiveltua valmiiksi. Toivotaan, että kesällä olisi muutama hikinenkin päivä, vaikka en erityisesti helleihmisiä olekaan.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!