keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Iloisia yllätyksiä


Joskus pihalta löytää iloisia yllätyksiä. Tänä kesänä itse asiassa aika paljonkin. Kesäkuun pakkaskelit tyrmäsivät monet siemenkylvöt ja taimi-istutukset. Esimerkiksi krassia en saanut itämään kesäkuussa ulkona millään ilveellä. Ihmettelin, mikä siemenissä on vikana, kun aina ennen ovat hyvin itäneet. Ostin uusia ja kylvin, eikä mitään ilmestynyt mullasta. Lopulta lannistuin ja iskin esimerkiksi tähän oranssiin, vanhaan pataan marketan. Kuinka ollakaan, heinäkuun helle on innostanut krassin kasvamaan. Sieltä sitä nyt pukkaa Marketan ympäriltä ja ahdasta näyttää olevan.


Myös lintumökki on saanut krassikaton, vaikka hitaasti kävi itäminen sielläkin.


Ruusu Liisa -blogin Irmelin innostamana ryhdyin toukokuussa esikasvattamaan ensimäistä kertaa tuoksuhernettä. Versot olivat jo pitkiä roippeita, kun lopulta uskalsin siirtää ne ulos. Eikös vain nollakelit iskeneet niihinkin. Kaikki kasvattamani taimet nuupahtivat ja kellastuivat. Olin jo heittänyt toivoni niidenkin suhteen, mutta kelien lämmetessä tapahtui tuoksuhernepenkissäkin ihme: Herneistä alkoi työntyä uusia, vahvoja ja paksuja versoja ja vielä useampia samasta herneestä. Nyt ne kukkivat ja tuoksuvat ihanasti ohikulkiessa. Kiitos Irmelille vinkistä ja lämpimälle heinäkuulle kasvuolosuhteista!


Sama kohtalo oli kelloköynnöksillä, jotka ehtivät kasvaa sisällä jo liiankin isoiksi. Ulos päästyään ne nyyrysivät koko kesäkuun. Vasta heinäkuussa rupesivat kasvamaan ja nyt nousevat joka päivä ylöspäin köynnökehikossa. Eivät taida ehtiä kukkia, niin hitaasti lähti kasvu käyntiin. Huonommalta näyttää puutarhalta ostetun keijunmekon tilanne, vaikka se aluksi oli paremmissa voimissa.




Kasvimaan laidassa pinnistelee ja kauniisti kukkii lilja, jonka sain viime kesänä lahjaksi. Taitaa olla ihan ruokakaupan valikoimista, mutta hyvin näyttää selvinneen vähälumisesta talvesta.



Keväällä sain äidiltäni myös jorinin (daalian) juurakon, joka on vanhaa kantaa edesmenneen naapurini pihalta. Onneksi sekin on säilynyt hengissä kylmästä ja helteestä. Nyt se ilahduttaan keltaisena tulijaa porraspäässä. Toivottavasti saan sen talvetettua.


Vanhoja ovat myös tattaripensaat (röyhytatar), jotka ovat ilonaiheita tänä vuonna sen vuoksi, että eivät ole lyhistyneet ennen aikojaan. Useimpina kesinä tuuli ja sadekuuro ovat saaneet juuri kukintansa aloittaneet pensaat lakoamaan rumiksi. Tänä kesänä täällä on satanut sen verran vähän, että nämä ovat yllättäen vielä pystyssä. Piti sen vuoksi oikein ikuistaa, vaikka eivät mitään tuoksuruusuja olekaan :).

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Lumpeita ruutanalammessa ja muita huomioita rovasti Aspegrenin historiallisessa puutarhassa


Helteinen viikko on humahtanut vauhdilla töissä. Aivotoimintaa ei paljon ole riittänyt, eikä kuumassa ole jaksanut istua tietokoneella kotona blogia päivittämässä. Pihallakin riittää puuhaa, kun pitää kastella auringossa kärvisteleviä kasveja aamua iltaa ja hämmästellä, mitä lämpö tekee niille sekä hyvässä että pahassa.


Viikko sitten sunnuntaina veimme esikoisen aamujunalle ja ajoimme saman tien maakuntamatkalle Pietarsaareen Aspegrenin puutarhaan. Sielläpä killui ruutanalammessa kaarisillan alla oikeita lumpeita. Nyt minäkin sitten ne erotan ulpukoista, kun aiemmin sotkin nämä kaksi vesikasvia keskenään.


Olen paljon kuullut Aspegrenin puutarhasta, mutta ensimmäistä kertaa kävin itse paikalla. Minusta on hienoa, että 1700-luvun asuunsa palautettu puutarha on ihmisten vapaasti käyskenneltävissä aamusta iltaan. Että johonkin pääsee vielä nykyisin ilman rahastusta, voi käydä vaikka piknikillä!
Rosenlundin pappila ja sitä ympäröivä, rovasti Gabriel Aspegrenin perustama puutarha ovat ainutlaatuinen historiallinen kokonaisuus kaupunkialueella. Siellä ei ole nähtävänä mitään kovin eksoottista, vaan perinteisiä puutarhakasveja raamatullisista yrteistä ruusuihin, kesäkukkiin ja hyötykasveihin.




Osa puutarhasta on lohkottu harrastajille viljelypalstoiksi. Varmaan aika haastavaa hoitaa viljelypalstaa paikassa, jonne alan harrastajat tekevät toivioretkiä. Siellä eivät rikkaruohot rehota, ja ammattimaisesti hoidetussa puutarhan osassa kasvit kasvavat millimetreittäin suorissa rivistöissä.


Ansariin emme päässeet sisälle, mutta se näytti ulospäin kivalta. 




Työkalut olivat hyvin saatavilla ja reilusti esillä.


Aspegrenin puutarha on myös eläinystävällinen paikka. Vanhassa navetassa ei ole enää elämää, vaan se toimii museona. Alueelta löytyy kuitenkin lampaita, kanoja ja kaneja. Koiratkin ovat sallittuja, kuten kyltistä näkyy. Koiranomistaja liputtaa tällaisille paikoille, vaikka Pablo-koira olikin tämän kuuman ja paahtavan retken aikana onneksi kotona varjossa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kaiser Friedrich tervehtii



Koskapa olen raportoinut blogiin tähän saakka seikkaperäisesti kahden gloxinian kehitystä mukulasta väri-iloittelijoiksi, täytyy myös hitaamman Kaiser Friedrichin loiston päivät tallentaa. Tämä punainen kaunistus heräsi henkiin paljon veljeään Kaiser Wilhelmiä myöhemmin, kuten olen aiemmin kertonut, ja on nyt parhaassa kukassaan. Nuppuja ilmestyi lopulta toistakymmentä. Odotus palkittiin!



Liilavalkoinen Kaiser Wilhelm kukki vielä vähän suuremmilla kukilla kuin punainen Friedrich ja on nyt lopettelemassa. Viimeisiä samettisia ihanuuksia viedään.

Yritän säilyttää mukulat talven yli. Katsotaan, mitä niistä ensi keväänä syntyy vai syntyykö mitään.

Ulkona jyrisee ukkonen. Pilvinen, hiostava ja painostava kesäpäivä kääntyy iltaan.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Tomaatit kypsyvät ja muita hyötymaan kuulumisia


Ensimmäiset siemenestä kasvatetut amppelitomaatit ovat kypsyneet. Itse asiassa ensimmäiset on jo napsittu parempiin suihin kuin karkit ja lisää on kypsymässä. Nami nami.


Sipuleilla on hurja kasvuvauhti. Kuiva ja helteinen sää näyttää ruskettavan varsien nokat, mutta itse sipulit ovat kasvavat hyvin.


Kasvimaan laitaan on puoliksi itsekseen ilmestynyt jos jonkinlaista kukkijaa. Varsinaisesti olen kylvänyt vain ruohosipulin. Päivänliljan alku on joskus tullut siirrettyä tuohon "talteen" ja päivänkakkara on päättänyt saapua itse. Siinähän nuo näyttävät elävän sulassa sovussa, joten kukkikoot perunan ja mansikan vieressä.



Salaattisikermä karkaa kohta naapuriin. Valitettavasti makoisat lehdet kelpaavat myös joillekin öttiäisille. Salaatinlehtiin on ilmestynyt kutsumattomia reikiä. Myös tillissä on tavalliseen tapaan kirvoja. Että näitä vitsauksia riittää!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Luonto ja ihminen illan viilentyessä


Luonnonkukkien kauneuden äimistely jatkuu. Toissapäivän helteen jälkeen, illan viilentyessä ja auringon paistaessa matalalta, pyöräilin kameran kanssa Lestijoen rantaa. Oi että oli kauniita näkymiä. Lumpeet lisääntyvät vuosi vuodelta, ehkä se kertoo veden puhdistumisesta? Jos pihalla olisi isompi koristeallas, lumme olisi kyllä kiva siellä kellumassa.

Ps. Kuten Savea ja papuja alla kommenteissa ansiokkaasti huomauttaa, tuo kuvan keltainen kukkanen on ulpukka, eikä suinkaan lumme, jonka kukka on valkoinen. Kiitos opastuksesta, tiedänpähän tämänkin nyt. Meilläpäin valkoisia lumpeita ei vesissä näe, joten ilmeisesti tätä keltaista ulpukkaa on täällä kansan suussa ruvettu kutsumaan lumpeeksi.


Kuvajaiset veden pinnassa olivat kuin parhaassa taideteoksessa.


Soutuveneelläkin pääsee vilvoittavien vesien äärelle helteisenä päivänä.


Mutta oi ja voi, miltä ennen muinoin kauniin metsäinen luontopolku näyttää hakkuiden ja talven myrskyjen jäljiltä. Nilkku luontopolku-opaste revittyä kantoa vasten näyttää lähinnä huonolta vitsiltä.


Pihalla eläimet jatkavat sovinnollista rinnakkaiseloa. Pitkästä aikaa näin ison siilin mönkimässä ruohikossa. Eppu-kissa piti portailla vahtia, mutta ei puuttunut piikikkään kaverin iltalenkkiin.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Iijoen törmällä ja Kuusamossa


Käväisimme Kuusamossa. Matkan pääkohde oli Suurpetokeskus karhuineen, mutta ehdittiin poiketa monessa muussakin paikassa. Esimerkiksi Kalle Päätalon maisemissa Taivalkosken Kallioniemessä, Päätalo-viikko kun sattui olemaan.

En ole erityinen Päätalo-fani, mutta kirjailijan syntymäkodin luonnonkaunis pihapiiri Iijoen törmällä teki vaikutuksen. Siellä kasvoi luonnonkukkaniittyjä, joita somistivat sinisen liilat metsäkurjenpolvet niittyleinikkien kanssa rinta rinnan. Kuvassa metsäkurjenpolven väri on valitettavasti hailakampi kuin luonnossa. Tienpientareiden ja niittyjen sininen kaunistaja teki Koillismaalla vaikutuksen, koska sitä ei meillä Pohjanmaan lakeuksilla näe. Oikein piti pompata autosta tutkimaan, mitä kissankellon seassa kasvaa. Oi jospa tuota Kajaanin nimikkokukkaa saisi tännekin pientareille.


Ottaisin mieluusti pihalle leikattavan nurmikon tilalle myös Päätalon lapsuudenkodin pihapiirin luonnonkukkaniityt ja Iijoen kauniit rantamaisemat näkymään pirtin ikkunasta. Joen vesi oli muuten kirkasta ja puhdasta, toisin kuin oman lähijokemme Lestijoen ruskea lirinä. Rantatörmä lämmin ja suojaisa.



 Keskiyön aurinko tuli tänä kesänä kuvattua Kuusamon korkeudella.


Kaunista voi olla ihmisen tekemäkin, kun sopivasti sattuu. Tässä Rukan revityn tunturin juurella suihkulähteen tuottama sateenkaari. Oikeaa sadetta emme Kuusamossa nähneet, mutta kotiin palattuamme sade alkoi ja tunnelmat Toimelassa ovat tänään aika syksyiset. Parempaa on onneksi luvassa, lopultakin.




Luonnonkukista tuli mieleen tämäkin kaunotar eli merinätkelmä. Kuva on viime kesältä Hailuodosta, mutta samaa dyynien somistajaa löytyy toki lähirannoilta Ohtakarista ja Kalajoelta. Tämänkin ottaisi mielellään hiekkaiselle pihamaalle. Kyllä luonto osaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...