keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Iijoen törmällä ja Kuusamossa


Käväisimme Kuusamossa. Matkan pääkohde oli Suurpetokeskus karhuineen, mutta ehdittiin poiketa monessa muussakin paikassa. Esimerkiksi Kalle Päätalon maisemissa Taivalkosken Kallioniemessä, Päätalo-viikko kun sattui olemaan.

En ole erityinen Päätalo-fani, mutta kirjailijan syntymäkodin luonnonkaunis pihapiiri Iijoen törmällä teki vaikutuksen. Siellä kasvoi luonnonkukkaniittyjä, joita somistivat sinisen liilat metsäkurjenpolvet niittyleinikkien kanssa rinta rinnan. Kuvassa metsäkurjenpolven väri on valitettavasti hailakampi kuin luonnossa. Tienpientareiden ja niittyjen sininen kaunistaja teki Koillismaalla vaikutuksen, koska sitä ei meillä Pohjanmaan lakeuksilla näe. Oikein piti pompata autosta tutkimaan, mitä kissankellon seassa kasvaa. Oi jospa tuota Kajaanin nimikkokukkaa saisi tännekin pientareille.


Ottaisin mieluusti pihalle leikattavan nurmikon tilalle myös Päätalon lapsuudenkodin pihapiirin luonnonkukkaniityt ja Iijoen kauniit rantamaisemat näkymään pirtin ikkunasta. Joen vesi oli muuten kirkasta ja puhdasta, toisin kuin oman lähijokemme Lestijoen ruskea lirinä. Rantatörmä lämmin ja suojaisa.



 Keskiyön aurinko tuli tänä kesänä kuvattua Kuusamon korkeudella.


Kaunista voi olla ihmisen tekemäkin, kun sopivasti sattuu. Tässä Rukan revityn tunturin juurella suihkulähteen tuottama sateenkaari. Oikeaa sadetta emme Kuusamossa nähneet, mutta kotiin palattuamme sade alkoi ja tunnelmat Toimelassa ovat tänään aika syksyiset. Parempaa on onneksi luvassa, lopultakin.




Luonnonkukista tuli mieleen tämäkin kaunotar eli merinätkelmä. Kuva on viime kesältä Hailuodosta, mutta samaa dyynien somistajaa löytyy toki lähirannoilta Ohtakarista ja Kalajoelta. Tämänkin ottaisi mielellään hiekkaiselle pihamaalle. Kyllä luonto osaa.

6 kommenttia:

  1. Mahtavalla paikalla ja vielä mahtavampi hirsitalo. Todella ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Tosin siihen aikaan, kun kirjailija on siellä lapsuuttaan viettänyt, on saattanut olla aika syrjäinen ja ankea asuinpaikka :).

      Poista
  2. Hienoja kuvia. Tuota merinätkelmää on tosiaan Ohtakarin tien varrella ja sitä aina kerään maljakkoon mökille.

    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä en ole merinätkelmää hoksannut kerätä maljakkoon, mahtaako säilyä leikkona pitkään?

      Lämpöä ja aurinkoa viikonloppuusi!

      Poista
  3. Oi, ihania kuvia. Tuo merinätkelmä on varmaan sukua tuoksunätkelmälle, joka on monivuotinen köynnös, tuoksuherneen sukulainen. Ite laitoin kasvamaan tänä kesänä ekaa kertaa ja nyt näyttää siltä, että taimet nousee. Eli lämmintöä tarvitaan tosi paljon, että kaikki jaksaisi kasvaa.

    Aurinkoista viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan, nätkelmähän muistuttaakin vähän tuoksuhernettä. En tullut ajatelleeksi. Kiitos huomiosta :)

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!