keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Iloisia yllätyksiä


Joskus pihalta löytää iloisia yllätyksiä. Tänä kesänä itse asiassa aika paljonkin. Kesäkuun pakkaskelit tyrmäsivät monet siemenkylvöt ja taimi-istutukset. Esimerkiksi krassia en saanut itämään kesäkuussa ulkona millään ilveellä. Ihmettelin, mikä siemenissä on vikana, kun aina ennen ovat hyvin itäneet. Ostin uusia ja kylvin, eikä mitään ilmestynyt mullasta. Lopulta lannistuin ja iskin esimerkiksi tähän oranssiin, vanhaan pataan marketan. Kuinka ollakaan, heinäkuun helle on innostanut krassin kasvamaan. Sieltä sitä nyt pukkaa Marketan ympäriltä ja ahdasta näyttää olevan.


Myös lintumökki on saanut krassikaton, vaikka hitaasti kävi itäminen sielläkin.


Ruusu Liisa -blogin Irmelin innostamana ryhdyin toukokuussa esikasvattamaan ensimäistä kertaa tuoksuhernettä. Versot olivat jo pitkiä roippeita, kun lopulta uskalsin siirtää ne ulos. Eikös vain nollakelit iskeneet niihinkin. Kaikki kasvattamani taimet nuupahtivat ja kellastuivat. Olin jo heittänyt toivoni niidenkin suhteen, mutta kelien lämmetessä tapahtui tuoksuhernepenkissäkin ihme: Herneistä alkoi työntyä uusia, vahvoja ja paksuja versoja ja vielä useampia samasta herneestä. Nyt ne kukkivat ja tuoksuvat ihanasti ohikulkiessa. Kiitos Irmelille vinkistä ja lämpimälle heinäkuulle kasvuolosuhteista!


Sama kohtalo oli kelloköynnöksillä, jotka ehtivät kasvaa sisällä jo liiankin isoiksi. Ulos päästyään ne nyyrysivät koko kesäkuun. Vasta heinäkuussa rupesivat kasvamaan ja nyt nousevat joka päivä ylöspäin köynnökehikossa. Eivät taida ehtiä kukkia, niin hitaasti lähti kasvu käyntiin. Huonommalta näyttää puutarhalta ostetun keijunmekon tilanne, vaikka se aluksi oli paremmissa voimissa.




Kasvimaan laidassa pinnistelee ja kauniisti kukkii lilja, jonka sain viime kesänä lahjaksi. Taitaa olla ihan ruokakaupan valikoimista, mutta hyvin näyttää selvinneen vähälumisesta talvesta.



Keväällä sain äidiltäni myös jorinin (daalian) juurakon, joka on vanhaa kantaa edesmenneen naapurini pihalta. Onneksi sekin on säilynyt hengissä kylmästä ja helteestä. Nyt se ilahduttaan keltaisena tulijaa porraspäässä. Toivottavasti saan sen talvetettua.


Vanhoja ovat myös tattaripensaat (röyhytatar), jotka ovat ilonaiheita tänä vuonna sen vuoksi, että eivät ole lyhistyneet ennen aikojaan. Useimpina kesinä tuuli ja sadekuuro ovat saaneet juuri kukintansa aloittaneet pensaat lakoamaan rumiksi. Tänä kesänä täällä on satanut sen verran vähän, että nämä ovat yllättäen vielä pystyssä. Piti sen vuoksi oikein ikuistaa, vaikka eivät mitään tuoksuruusuja olekaan :).

6 kommenttia:

  1. Kesäkuu teki hallaa monille kukille tänä vuonna. Osa nuuruu vieläkin ja mahtaako enää aika riittää niiden loistolle. Ihania nuo tuoksuherneet. Muistinpa tässä ne nähdessäni, että omani jäi kylvämättä, höh! No ens keväänä sitten. Daaliasi on myös upea. Toivottavasti onnistut sen talvettamisessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin, hyvässä kellarissa daalia varmaan menestyy tai sitten ei. Minullakin jäi täysi pussi yli tuoksuherneen siemeniä. Eivätköhän nuo idä vielä ensi vuonnakin.

      Poista
  2. Kauneutta, ah mitä kauneutta!! Minäkin nyt ekaa kertaa tai itseasiassa ei kai. Joskus kerran muista niitä olleen. Saan hajuherneen siemeniä, saas nähdä mitä niistä tulee sitten ens vuonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee kaunista katsottavaa ja hyvää tuoksua sinnekin :)

      Poista
  3. Täällä hieman samanlaisia kokemuksia; krassit innostuivat kasvusta tosi myöhään ja kehäkukista iti vain muutama hassu kukka. Yleensä kehäkukat ovat olleet idiootti varmoja.
    Kauniita nuo liljasi, sama se mistä ne on ostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, että kehäkukatkin ovat sielläpäin ruvenneet temppuilemaan. Minä en kylvänyt tänä kevään kehäkukkaa lainkaan, mutta viime vuotisista oli itsekseen kylväytynyt rivit kahden puolen perunamaata ja komeasti kukkivat.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...