keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Luonto ja ihminen illan viilentyessä


Luonnonkukkien kauneuden äimistely jatkuu. Toissapäivän helteen jälkeen, illan viilentyessä ja auringon paistaessa matalalta, pyöräilin kameran kanssa Lestijoen rantaa. Oi että oli kauniita näkymiä. Lumpeet lisääntyvät vuosi vuodelta, ehkä se kertoo veden puhdistumisesta? Jos pihalla olisi isompi koristeallas, lumme olisi kyllä kiva siellä kellumassa.

Ps. Kuten Savea ja papuja alla kommenteissa ansiokkaasti huomauttaa, tuo kuvan keltainen kukkanen on ulpukka, eikä suinkaan lumme, jonka kukka on valkoinen. Kiitos opastuksesta, tiedänpähän tämänkin nyt. Meilläpäin valkoisia lumpeita ei vesissä näe, joten ilmeisesti tätä keltaista ulpukkaa on täällä kansan suussa ruvettu kutsumaan lumpeeksi.


Kuvajaiset veden pinnassa olivat kuin parhaassa taideteoksessa.


Soutuveneelläkin pääsee vilvoittavien vesien äärelle helteisenä päivänä.


Mutta oi ja voi, miltä ennen muinoin kauniin metsäinen luontopolku näyttää hakkuiden ja talven myrskyjen jäljiltä. Nilkku luontopolku-opaste revittyä kantoa vasten näyttää lähinnä huonolta vitsiltä.


Pihalla eläimet jatkavat sovinnollista rinnakkaiseloa. Pitkästä aikaa näin ison siilin mönkimässä ruohikossa. Eppu-kissa piti portailla vahtia, mutta ei puuttunut piikikkään kaverin iltalenkkiin.

4 kommenttia:

  1. Ihania vesikuvia. Minulle on opetettu, että valkoinen vesikukka on lumme ja keltainen ulpukka. Pitääköhän tämä vielä paikkansa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi ihan hyvin pitääkin paikkansa 😊. Minä olen kuullut näitä lumpeiksi, ulpukasta ei ole mitään käsitystä. Hyvä, että paikkasit tämän tietoaukon.

      Poista
  2. Kyllä, tämä on ulpukka ja lumpeen kukinto on ihan erinäköinenkin ja tosiaan valkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä tähän että siellä missä näkyy juurikin lumpeita, siellä on myös muuta elämää. Happirikasta kaiketi on ja siitä tietää että ne ovat hyviä ahvenvesistöjä.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!