sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kukkaniittyä tekemässä


Luonnonkukkaniityt ilahduttavat minua vuosi vuodelta enemmän. Toimelan vieressä on rakentamaton tontti, jota on vuosien varrella käytetty muun muassa kompostimullan varastointialueena. Vaikka siellä kasvaa vanhan pihapiirin jäljiltä puutarhakasveja, kuten vanhoja ruusuja, näkyvimmän alan olivat vallanneet koiranputki, pujo ja ohdake, joka tunnetaan myös takiaisena. Maahan oli valunut turhan paljon ravinteita.

Toissa kesänä päätimme tarttua toimeen ja ryhdyimme taisteluun pujo- ja takiaisviidakkoa vastaan. Kaikki kasvava niitettiin ja vietiin pois, jotta se eivät jäisi ravinteeksi tulevan kukkaniityn pohjaan. Tontti kaipasi köyhdyttämistä.

Maa käännettiin ja tontille kylvettiin nurmi- ja niittykukkaseosta. Kylvötyöt jäivät turhan myöhään, eivätkä kaikki kukat ehtineet siementää ennen pakkasia.

Emme luopuneet toivosta, vaan jatkoimme seuraavana kesänä taistelua maan köyhdyttämiseksi kukkaniitylle sopivaan kuntoon. Seurasi niittämistä ja heinätöitä. Kasvustot oli taas vietävä pois. Apilan lisäksi tulevalla niityllä ei toisenä kesänä ollut havaittavissa juuri mitään kylvetyn siemenseoksen kasveista.

Kulunut kesä oli niittyprojektin kolmas. Jälleen oli ohjelmassa niittämistä ja haravointia, mutta valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Kukkaniitty ehti olla kesän aikana hyvin monen näköinen.


Toukokuun lopulla keltaiset voikukat valtasivat niityn voimallisina kukintoina.

Kesäkuun puolivälissä estradilla olivat koiranputket ja niittyleinikit.



Juhannukselta tontti alkoi jo etäisesti muistuttaa haaveidemme kukkaketoa. Alkuperäisen siemenpussin lajikirjosta olivat heränneet henkiin peltosaunio eli saunakukka, hiirenvirna ja suolaheinä. Jokunen kissankellokin puski sekaan.


Heinäkuun helteisen niittourakan ja kuivan kauden jälkeen kukkaniitty oli lohduton, kellastunut sänkipelto.



Mutta ei hätää. Nyt syyskuun lopulla kukkii taas. Niittyleinikit ovat aloittaneet uudestaan, samoin apilat ja jotakin muutakin sieltä puskee. Vähältä pitää, ettemme taas joudu heinätöihin, jos lämmin syksy jatkuu. Odotan mielenkiinnolla, miltä kukkaketomme näyttää ensi kesänä. Tämä vaatii näemmä kärsivällisyyttä.

8 kommenttia:

  1. Hatunnosto kukkakedon saamisesta jo noin lyhyessä ajassa kivan näköiseksi. Sinnikkyyttä ja paneutumista se vaatii, mutta tulos palkitsee ja mitä vielä onkaan edessä seuraavina kesinä.

    VastaaPoista
  2. Luonnonkukkaniityt ovat tosi kauniita, niitä vain harvoin enää näkee. Hienoa, että olette ryhtyneet kukkaniityn tekoon.

    VastaaPoista
  3. Seuraavaksi voisitte kokeilla mosaiikkiniittoa niin, että koko aluetta ei niitettäisikään samalla kertaa vaan kasvukauden eri aikoina niin, että koko ajan keväästä syksyyn niitty olisi kukassa.

    VastaaPoista
  4. Joko olette kokeilleet tänä vuonna sitä suosittelemaani mosaiikkiniittoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tullut kokeiltua. Itse asiassa pääsi unohtumaan koko juttu, hyvä että muistutit. Toisaalta niityllämme kyllä kukkii koko ajan jotakin.

      Poista
  5. Hienoa kun olette jaksaneet hoitaa niittyänne. Sinne voisi vielä laittaa purtojuuria, jotka kukkivat nyt loppukesällä ja syksyllä. Ovat muuten tosi hyviä perhoskasveja.

    VastaaPoista
  6. Olis kiva nähdä vielä tän kesän kuvia siitä niitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olis, minunkin mielestäni. Mutta jostakin syystä ei tullut otettua siitä kuvia tänä kesänä. Olen ollut muutenkin vähän heikommin liikkeellä kameran kanssa pihalla tälle suvelle. Ensi kesänä uusi yritys.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!