lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia


Joulu alkaa olla pulkassa ja uutta vuotta odotellaan. Toimelassa joulu sujui rauhallisesti lapsuudenkodissa vierailevasta jälkikasvusta nauttien. Myös vanhemman sukupolven kanssa tuli vietettyä joulua eri tavoin. Muistisairas vaari asuu ensimmäistä joulua hoivakodissa, mutta hänkin pääsi pyörätuolilla tapaninajelulle kotiin.

Kukkia meillä oli tänä vuonna tosi vähän. Edustakoon niitä valkoinen amaryllis. Lisäksi löytyy vaalenapunainen hyasintti ja koristeltuja minitulilatvoja. Kuopuksen allergiaoireiden vuoksi luovuimme kokeeksi aidosta joulukuusesta. Kun muovista piti lähteä hankkimaan, päädyin tekokuusten äärilaidalle eli valkoiseen muovikuuseen. Vihreät eivät mielestäni näyttäneet yhtään enempää aidoilta ja tämä valkoinen on jotenkin valoisa. Kaikkia se ei miellytä, mutta kompromissina se meni. Allergioita ei ole vielä näkynyt.

Tänä syksynä olen ollut sen verran kiireinen, että käsityöt ovat jääneet vähälle. Innostuin sentään väsäämään paperinarusta valokransseja. Itselle jäi ikkunaan punainen. Valkoiset päätyivät jälkikasvun jolulahjoiksi.


 
Joulun hauskin tervehdys oli poroksi naamioitu joulupöydän ruokaviini :). Kiitos siitä.

Antoisia välipäiviä blogivieraille.Ja tervetuloa Maatuska, uusi Toimelan seuraaja!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Talven väripilkku

Lunta tuiskuttaa ja talven ihmemaa on täällä juuri nyt, sopivasti joulutunnelmaa tuoden. Marrakuun- ja joulukaktukset ovat kukkimisensa kukkineet. Kesän pihalla voimia kerännyt ja lepokauden kellarissa viettänyt amaryllis näyttää valitettavasti puskevan jouluksi pelkkää lehteä.

Kaupasta hankittujen uusien joulukukkien lisäksi löysin ikkunanlaudalta tällaisen väripilkun, joka enteilee hienoa kliivian kukintaa lähiviikoille. Huomasin, että olen kastellut huonekasveja liikaa näin pimeänä aikana. Kliiviakin melkein ui. Toivottavasti liika kosteus ei ole ehtinyt häiritä kukintaa.

Lomalla ja joulumielellä täällä Toimelassa jo ollaan. Toivottavasti myös te blogiystäväni olette jo malttaneet hellittää joulutohinoista ja alkaneet nauttia joulun tunnelmasta.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Oi havupuu, oi havupuu...




Tykkään kovasti pienistä luonnonhavuista, jotka ovat virkistyneet ja lähteneet kasvuun muutaman koivun ja poppelin kadottua vierestä. Tämäkin pikkumänty on kertakaikkiaan söpö, melkein joulumänty. Varsinkin kun takaa pilkottavat punaiset pihlajanmarjat. Luonnonkatajakin on pihalla ihan kaunis. Aina ei ole pakko lähteä puutarhamyymälään, kun vain jättää luonnonkasveille sijansa.


Mutta entäpä sitten, kun pienestä söpöstä männystä kasvaa pitkänhuiskea runko, jonka ainoat oksat huitelevat taivaalla sähkölankojen yläpuolella. Näkökentässä ei juuri näy vihreää, mutta roskaa riittää vuodenajasta toiseen: käpyjä, neulasia, oksia ja pihkaakin auton katolle.



Autoista puheenollen. Minun kauppakassini asustaa tuon männyn alla ja kuukausi sitten autolle oli käydä hassusti. Ensin satoi monta kymmentä senttiä raskasta tykkylunta ja sitten tuli myrsky. Mäntyjen oksat eivät kestäneet lumen painoa, vaan alas repesi valtavia karahkoja. Muutama osui sitten autooni, joka muistuttaa nyt joulurusinaa.


Olin vielä niin yksinkertainen, että menin kesken myrskyn keräilemään oksia. Ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta olisi voinut käydäkin. Nimittäin, kun pääsin sisään ja katsoin ikkunasta, lisää paksuja oksia tipahteli taivaista juuri siinne, missä olin hetkeä aikaisemmin kyykkinyt.


Nytpä odottelen mielenkiinnolla uusia myrskyjä, joita lupaavat viikonvaihteeksi. Samalla mietin, pitäisikö isoista männyistä pihalla luopua. Tähän saakka ovat kaatuneet koivut, mutta oliskohan jo aika mäntyjenkin päästä sukupolvenvaihdokseen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...