lauantai 28. kesäkuuta 2014

Katsaus hyötypuutarhaan


Kesäkuu on ollut Toimelan leveysasteilla kylmä ja kuiva. Vettä on tullut vain muutamana päivinä, toisin kuin jossakin muualla päin Suomea. Kesäkukat riutuvat kylmästä, mutta hyötypuutarhan kasvit porskuttavat pois tiehensä. Tässä pieni katsaus siihen suuntaan. Siemenmattoon kylvetyt, erilaiset salaatit ovat kasvaneet hyvin ja pyöreä, monivärinen "pensas" näyttää niin hauskalta, että ei sitä ehkä raaski edes syödä.


Mansikkatornikokeilu näyttää onnistuvan ainakin jotenkin. Siemenestä kylvetyt kuukausimansikat voimistuvat päivä päivältä ja ensimmäiset raakileet ovat havaittavissa. Maassa kasvavat vanhat mansikat ovat toki pitemmällä, mutta elämää on joka tapauksessa mansikoiden kerrostalossakin.


Puikulaperunaa kylmä ei ole haitannut. Kasvavat silmissä ja ovat kohta kukalla.


Karviaismarjoja tulee runsaasti, oksat notkuvat jo raakileista. 

Herukkapensailla sen sijaan on ongelmia. En tiedä, puraisiko pakkanen kukintaa vai onko jokin ötökkäarmeija iskenyt. 


Punaherukan marjaterttujen päistä ovat marjat järjestäneet tipahtaneet.



Mustaherukan sato näyttää jäävän pieneksi. Siellä täällä kukat ovat ruskistuneet paikoilleen. Tai sitten joku ötökkä käpristää lehtiä kuten tässä alla.


Amppelitomaatit ovat kärsineet myös kylmästä ja niissäkin näyttäisi olevan jotakin pieniä mustia pisteitä varsissa. Kuiva ja kylmä kesä näyttää olevan otollinen ötököille.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ruusuja haikaillen



Hoitelin pihaa vuosia vain vanhaa ylläpitäen ja vannoen, että mitään ruusuja en ala sitten hyysätä. Ei niin, ettenkö olisi kukista ja ruusuista silloinkin pitänyt. Elämä vain oli niin kiireistä, että juuri ja juuri sain pihan pidettyä siedettävässä kunnossa. Uutta hoidettavaa en ehtinyt haikailla. Mutta onneksi ajat muuttuvat. Nyt pihaa katselee jo aivan toisin silmin ja näkee mielessään, mitä missäkin nurkassa voisi kasvaa (ellei olisi tällainen vihreä talvi).
Ja niin tuli keväällä hankittua ensimmäiset patioruusut Siipon puutarhalta, mallia Sun Hit. Matala keltainen ruusu, korkeus vain 30-50 cm. Siinä ne nyt kukkivat ja tuoksuvat penkissä. Katsotaan miten niiden käy. Jos saan ruusut elämään ensi kesään, voipi olla, että hankin näille  kavereita.

Meillä on vieressä tyhjä tontti, josta on aikanaan purettu "mummonmökki". Mökin pihalla kasvoi vanhanajan kukkia, muun muassa vanhoja ruusulajikkeita. Ne ovat tulleet vuosien saatossa myllätyksi moneen kertaan. Viimeksi olemme yrittäneet tehdä tontista luonnonkukkaniittyä. Kaikesta yrityksestä huolimatta vanhat ruusut puskevat sitkeästi tontin kulmilta esiin vuodesta toiseen.


Tämä on ilmeisesti vanha kunnon juhannusruusu piikkeineen kaikkineen. Siellä se pientareella heinän seassa kasvaa.



Mahtaisiko tämä ruohottunut ystävämme olla valamonruusu? Vaaleanpunaiset kukat ovat kuvassa hieman supussa, mutta aukeavat yksinkertaisina ja kestävät vain hetken.

Sääliksi käy yritteliäitä ruusuja. Nyt pohdin kuumeisesti, mihin siirtäisin niitä pihalla. Pitäisi keksiä paikka, jossa ne saisivat vapaasti temmeltää, mutta eivät leviäisi kaikkialle. Onko hyviä vinkkejä?

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus tuoksuu ja näkyy


Valkoinen syreeni tavoittaa juhannuksen ytimen. Tykkään siitä. Pensas kitui Toimelan pihalla vuosia kahden koivun vieressä. Kun koivut pari vuotta sitten kaadettiin, valkoinen syreeni puhkesi kukoistamaan ja poiki viereen, koivun kannon juureen uuden pensaan.

Valkoinen on sinisten ja unkarin syreenien rinnalla niin kovin juhlavan oloinen. Sen myötä, tunnelmallista Juhannusta!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Mattopyykkiä ja sohvaperunoita


Jostain on lomalaisen kesäfiilis näilläkin keleillä revittävä. Tällä kertaa se tuli mattopyykistä. Totisesti ovat hyvät kuivauskelit. Pohjoistuuli puhaltaa niin, että välillä matot lentävät vaakatasossa taivaalla. Toivottavasti pysyvät tangolla. Mutta kuivaa tulee, se on varmaa.

Taustalla näkyy muuten parin vuoden takainen yritelmämme kukkakedoksi. Ei ehkä ihan vielä onnistunut täydellisesti se projekti. Mutta postailen kukkakedosta myöhemmin lisää.



Pablo-poika päätti, että näillä keleillä on parempi pysyä sohvaperunana. Emäntä harkitsee samaa ja ottaa seuraksi Nura Farahin esikoisromaanin Aavikon tyttäret.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tomaatit mökissä palelemassa



Sääliksi käy tomaattiparkoja, kun Suomen keskikesä huitelee lähes pakkasen puolella ja pohjoistuuli tuivertaa. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten ripustin amppelitomaatit tarpeettomaksi käyneen leikkimökin terassille suojaan pohjoistuulelta ja rankkasateilta. Muuten tomaateista olisi näillä keleillä tuskin mitään jäljellä. Nyt mökin seinä antaa suojan tuulta vastaan.

Vanhat leikkimökit ovat joskus pihoilla surullisen ja hylätyn oloisia. Anun puutarhassa mökki oli pääsyt uusiokäyttöön puutarhurin työkaluvajana.Oiva keksintö, joka itselläkin on joskus käynyt mielessä. Tänä kesänä 55-vuotias mökkivanhus saa toimia tomaattien kotina.

Mökissä on niin pieni ovi, että aikuisen on siitä hankala ahtautua sisään. Jos leikkimökkiä meinaisi hyödyntää puutarhakäyttöön, pitäisi varmaan puhkaista ovi vasemmasta päädystä. Hmm, ei hassumpi ajatus.

Toistaiseksi Toimelassa ei ole satanut kesäräntää, mutta aika liki pitää. Nimittäin 60 kilometrin päässä Ylivieskassa oli aamulla maa valkoisena. Kuva löytyy Yle Keski-Pohjanmaan facebookista.
Hui kauhistus ja vielä juhannusviikolla!

Vielä riippuvat tomaatinraakileet paikoillaan. Tosin aivan vihreinä ja pieninä. Naapurin pikkutytöt olivatkin jos sitä mieltä, että kasvatan vihreitä tomaatteja. Voipihan se olla niinkin.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Inhorealistisia näkymiä


Useimmiten tulee etsittyä kameran linssiin kaunista ja herkkää kuvattavaa pihalla. Aina luonnon monimuotoisuus ei ole pelkästään kaunista tai miten sen nyt ottaa. Jonkun mielestä tuomenkehrääjäkoin toukat ovat ehkä kauniita, minusta ne pihatuomessa möngertäessään ovat lähinnä iljettäviä, varsinaista inhorealismia. Lisäksi tuomenkehrääjäkoi kutoo tuomet täyteen seittiä, jossa nämä toukat elelevät. Puut alkavat näyttää lähinnä kauhuleffan rekvisiitalta.


Käsittääkseni puut eivät tuomenkehrääjäkoin käsittelyssä kuole, vaikka lehdet lähtisivätkin. Tuomet saattavat jopa kasvattaa myöhemmin kesällä uudet lehdet. Eikä koi iske kuulemma joka vuosi samaan paikkaan. Toimelassa tuomenkehrääjäkoin seittejä on näkynyt ennenkin, mutta ei läheskään joka vuosi. Nyt on sitten kehrääjän vuoro ahkeroida ja kyllä ne ovatkin ahkeroineet.


 



maanantai 9. kesäkuuta 2014

Keisareiden kuulumiset


Kolean sadepäivän ratoksi hieman keisarillisia kuulumisia sisätiloista. Keväällä saamani gloxinian mukulat ovat äityneet mahtavaan kasvuun. Tässä kuvassa Kaiser Wilhelm esittelee läpimitaltaan lähes kymmensenttisiä kukintoja. Tällä hetkellä kukkia on auennut kolme, mutta nuppuina lisää on tulossa kymmenkunta.


Kaiser Friedrichin kanssa olin jo vähällä menettää toivoni, kun se heräsi henkiin niin hitaasti Wilhelmin pullistellessa vieressä paljon nopeammin. Jäljessä se kulkee vieläkin, mutta nuppuja on tulossa peräti kahteen "rykelmään", en ole edes laskenut niitä. Friedrichin kukat ovat punaiset, kunhan aukeavat.


Mukavaa, että sisälläkin jokin kukkii ja menestyy. Tänä keväänä olen syyttänyt kukkamultaa, kun mullanvaihdon jälkeen moni kasvi on nuupahtanut omia aikojaan. Sellaisetkin, jotka ovat vuodesta toiseen ilahduttaneet ongelmitta. Huonot ajat huonekasveilla, tai sitten olen innostunut hoitamaan niitä liikaa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Nimikukkasia ja kestosuosikkeja


Olen huono oppimaan uusien tuttavuuksien nimiä, siis kasvien, joita en ole ennen tavannut. Viikko sitten hain lastin kesäkukkia puutarhalta. Kiertelin kaikki kasvihuoneet ja keräilin mukaan sellaisiakin kukkasia, joita minulla ei ennen ole pihalla ollut. Esimerkiksi tämä yläpuolella oleva. Yritin oikein tosissani painaa nimen mieleen, mutta enhän minä sitä enää kotona muistanut.

Voisiko joku ystävällinen ihminen kertoa, mikä tämän kaunokaisen nimi on? Se kasvaa hiemaan rönsyillen, tekee paljon pieniä sinisiä kukkia, joiden terälehdet kääntyvät iltasella alaspäin ja kukasta tulee ikäänkuin pieni nappi. Aamulla auringon noustessa kukat taas avaavat terälehtensä. Että mikähän mahtaisi olla?



Tämän pientä elonmerkkiä pukkaavan juurakon sain äidiltäni. Hän nimittää keltaisia, isoja kukkia tekevää kasvia joriiniksi. Maanantaina istuttelin anopin kesäkukkia penkkiin ja hän oli hakenut puutarhalta kovasti samannäköisiä, mutta punaisia kukkia ja nimitti niitä daalioiksi. Kesädaalioita on minullakin joskus ollut (hetken, ennenkuin kesäkuun yöhalla ne niittasi). Ihmettelin, mistä tietää, mikä on daalia ja mikä joriini, kun näyttävät niin samanlaisilta. Anoppi valaisi asiaa: Ei sitä tiedä mistään, kun ne ovat sama kukka. 


NIinpä niin, ei päivää, etteikö oppisi jotain uutta. Tämä saamani juurakko on alunperin kotoisin edesmenneen, pitkäaikaisen naapurimme pihalta. Saa nähdä, onnistunko pitämään sen hengissä.



Menossa on ensimmäisen kesälomapäivän ilta. Päivä kului siivoillessa, matonpesussa ja pihapuuhissa. Aivan ihanan kesäinen fiilis heti ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka puuhaa riittäisi jokaiselle minuutille. Rikkaruohoja tuolla, vanhojen kukkien leikkausta täällä, kukkivien pensaiden ihastelua ja syreenien tuoksuttelua. Kesä kuluu aivan liian nopeasti, varsinkin alkukesä.

Välillä on oikein istuttava ihmettelemään. Esimerkiksi kasvimaan nurkassa kukkivaa kulleroa. Se näyttää aina alkukeväästä pelkältä rikkaruohojen peittämältä pöheiköltä. Juuri kun olen aikeissa hävittää koko rikkaruohokasan, kullero alkaakin työntää nuppua. Eihän sitä pois raaski silloin ottaa, pitää vain yrittää kaivella ruohotupsuja väleistä. Nyt se näyttää tältä.



Hävitä nämä nyt sitten...

Särkynyt sydän on kestosuosikkini. Nyt se on innostunut tosissaan kukkimaan ja kasvamaan, kun elintilan valloittanut töyhtöangervo siirrettiin pois vierestä. Niin herkkää.





Nyt saunaan ja lauantai-illan viettoon. Huomenna on tiedossa lisää siivousta, matonpesua ja pihahommia. Eli kuulostaa kesältä :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Omenankukkia ja mehiläisiä


Makamik-koristeomenapuuhun tuskin voisi mahtua enempää kukkia kuin siinä nyt on. Pieni puu on kuin karamelli punaisine kukkineen. Tämä aika onkin makamikin parasta antia, sillä sen pikkuruiset punaiset hedelmät ovat niin väkeviä, että niitä eivät syö edes linnut. Nättejä nekin toki ovat. Kun tänään lähestyin puuta kameran kanssa, kuului korvissa surina ja pörinä. Pölyttäjät olivat liikkeellä. Mehiläiset pörräsivät kukasta kukkaan eli kyllä makamikin anti jollekin kelpaa! Ja pörinä puolestaan tietää paljon heldelmiä.

 
Jostakin syystä koristeomenapuumme näyttävät kukkivan runsaasti vuorovuosin. Kun makamik pursuaa punaisia kukintoja, vieressä seisova isoveli salla onnistuu tuottamaan vain muutaman valkoisen kukan. Viime keväänä oli toisin päin, salla kukki runsaasti makamikin levätessä.



Sallan kukat eivät ole yhtä näyttävät, mutta keltaiset omenat ovat isompia ja erittäin makoisia.