torstai 31. joulukuuta 2015

Tunteita ja tuoksuja vuoden viimeisenä päivänä


Taas eletään vuoden viimeistä päivää ja samalla vuorotteluvapaani ensimmäisen jakson viimeistä päivää. Aika ja joulu kuluvat nopeasti, olipa sitten töissä tai vapaalla. Nuoriso on rientänyt tahoilleen eri puolille Suomea ja joulun "kuorrutus" on siivottu uuden vuoden seesteiseen tunnelmaan.

Hyasinttini olivat tänä vuonna todella hitaita kukkimaan. Joulunpyhät odottelin kukkien aukeamista. Vasta välipäivinä se tuli: huumaava tuoksu! Lopulta se huumasi niin, että alkoi tuntua kurkussa, silmissä ja nenässä.

 


Pakkasta uhmaten siirsin hyasintit ikkunanväliin, mistä tuoksu ei tule sisään. Ihan mukaviltahan nuo hajupommit näyttävät ikkunanvälissäkin, myös ulkoa katsottuna.



Tämä lienee mehitähti, joka on aikalailla runsaasti koristeltu. Sain kasvin lahjaksi, enkä heti hoksannut, että kysymyksessä on elävä kasvi. Saapa nähdä, jääkö mehitähti henkiin joulukoristeista selvittyään. Eipä ole kokemusta, mutta toivottavasti selviää.



Joulun säät ovat vaihdelleet vesisateesta kipakkaan pakkaseen. Jouluaattona meillä oli jopa maa valkoisena. Tämä kuusipuu tuli myös lahjaksi ja sen sisältämä vaalea glögi on kotoisin Hammaslahdelta, missä se sitten lieneekin. Glögi on saanut arominsa mustaherukan lehdistä. Lämpimikseni ja orastavaa flunssaa torjuakseni olen sitä hörppinyt. Koriste on minusta oikein hauska ja jouluinen.


Meillä on tapana miehen kanssa rakennella palapelejä jouluna. Kellarin seinät jo pullistelevat aiempien vuosien satoa. Tänä jouluna rakensimme peräti 1500 palan pelin. Kuva on Pariisin Montmartrelta ja se valmistui yllättävän nopeasti miniän avustuksella.





No, ei hätää. Joululahjaksi saatiin toinen, joten näpertämistä riittää vielä loppiaisenakin. Kuva saattaa olla edellistä haastavampi.

En oikein itsekään ymmärrä, miten olen palapeleihin hurahtanut. Homma vain koukuttaa ja rentouttaa, mutta ei sitä ympäri vuoden jaksaisi tehdä.




Pablo ei muuten yhtään tykkää palapeleistä. Onhan se äärimmäisen tylsää, että toiset kököttävät tuijottamassa jotakin kuvaa illasta toiseen. Varsinkin, kun koirapojan keväthormonit alkoivat jouluna hyrräillä ja ulkona olisi ollut niin mahdottoman hyviä hajuja.


Muuten Pablon joulu oli mukiinmenevä. Valitettavasti maanantaina alkavat taas pitkät päivät yksin, kun kaikki muut lähtevät töihinsä ja opiskeluihinsa.

Mutta ensin juhlitaan vuoden vaihtumista. Hyvää uutta vuotta Toimelan lukijoille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jouluvalmistelut loppusuoralla


Säät vaihtelevat, mutta joulu jolkuttelee lähemmäksi oli keli mikä hyvänsä. Olen nostatellut paitsi pullataikinaa, myös joulutunnelmaa pala kerrallaan. Yllä olevan palasen eli ovikranssin hain Hohde-Kukasta. Itse olen laiska värkkäämään piikkisiä kransseja ja tähän sain itse valita koristeetkin.

Kranssi näyttää katajalta, mutta tuoksusta ja näppituntumasta päätellen materiaali on jonkin sortin sypressiä. Kysyin kyllä kauppiaalta, mikä kasvi on kyseessä, mutta en enää kotiin päästyäni muistanut vastausta :).


Jotkut ulkokoristeetkin ovat niin kestäviä, että ne puolustavat vuosia paikkaansa. Tämä lahjaksi saatu pukkisydän on toivottanut tervetulleeksi Toimelaan ja useamman vuoden, eikä ole moksiskaan edes ilmastonmuutoksesta.



Vesisadetta ja surkeita kelejä voi surkutellan loputtomiin. Välillä äkkinäiset lämpötilan vaihdokset tuottavat myös kaunista. Yhtenä aamuna puut olivat saaneet luonnon kimallekoristeet, kun illan sadepisarat olivat jäätyneet pieniksi jääpalloiksi salamannopeasti. Tietysti ne myös sulivat nopeasti, mutta hetkestä on otettava kiinni.

Viikonloppu on vienyt monta askelta joulua kohti: Tortut, toskakakut ja laatikot paistettu, kotikalja käymässä, joulusiivous tehty, viimeiset joululahjat valmisteltu ja hirvenlihapyörykät paistettu. Kukkia on tarkoitus vielä hankkia amarylliksen ja hyasinttien kavereiksi.

Kyllä joulu tulla saa minun puolestani, ihan milloin huvittaa. Herkuttelukin on jo ajat sitten alkanut.

torstai 10. joulukuuta 2015

Käsitöitä ja muuta piristystä kaamokseen




Kun pihalla on umpimärkää, lumet ovat sulanneet muutamaa plänttiä lukuunottamatta ja taivas on tasaisen harmaa, mikään ei näytä kauniilta. Potkukelkkakin tuntuu olevan aivan väärässä paikassa, vaikka se vielä muutama päivä sitten luisti mukavasti kylätiellä.

Estetiikkaa elämään on haettava aivan muualta kuin porraspäästä. Esimerkiksi käsitöistä. Jokin aika sitten mainitsin, että neulon tuubeja harpulla. Se tuntuu olevan monille aivan outo juttu ja kommenteissa pyydettiin kuvaa valmiista työstä. Vaikka tämä on puutarhablogi, en voi olla laittamatta käsityöpostausta yleisön pyynnöstä. Ja siksi, että ulkona on niin masentava tihkusade.


Tässäpä viimeisin harpulla tehty tuubi. Harppuneulonta ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa kuin puikoilla neulominenkaan. Lykyt vain tehdään harpun piikkeihin ja niitä nostellaan koukulla toistensa yli. Jos tekee kaksirivisellä harpulla ohuesta langasta saa kuitenkin ilmavamman ja kuohkeamman lopputuloksen kuin puikoilla.



Tämä tuubi on pari vuotta vanha ja jo vähän käytössä nyppääntynyt. Se on neulottu paksusta langasta ja vaatii aikamoiset paukkupakkset, jotta sitä kannattaa käyttää. Kunnon talvina se on kyllä paikkansa ansainnut. Pipo on virkattu isolla koukulla. Tunnen itseni vähän maatuskaksi, kun näiden kanssa kuljen :).


Tässä vielä tasokuva. Jospa se selvittäisi paremmin, mistä on kysymys. Netistä löytyy tietoa harppuneulonnasta ja youtubesta myös runsaasti opetusvideoita. Tosin suurin osa on englanninkielisiä. Eli kannattaa hakea sanalla loomknitting. Harppuja voi tilata tilata netistä tai ostaa käsityöliikkeistä sekä muovisina että puisina.

Minun harppuni on amerikkalaista tuotantoa ja muovinen. Tässä Anders-verkkokirjaston artikkeli, jossa harppuneulontaa esittelee myös itse puisia harppuja valmistava Teija Paananen.

Artikkelissa on kuvia Teijan harpputöistä sekä harppuneulonnan historiaa. Harpullahan voi tietenkin tehdä myös paljon muuta kuin huiveja. Periaatteessa kaikkea, mitä puikoillakin ja myös pitsiä.

Joku kysyi, onko harppuneulonta nopeampaa kuin puikoilla neulominen. No, se vähän riippuu tekniikasta eli tekeekö isoja vai pieniä lykkyjä. Jos isoilla puikoilla kutoo, tulosta syntyy varmasti yhtä nopeasti. Mutta hauskaa vaihtelua se on.


Lopuksi päivän väripilkku. Isäni on harrastunut joskus huutokaupoissa kiertelyä ja tämä viinipullo lienee peräisin niiltä ajoilta. Löysin pullot jokunen vuosi sitten autotallin ylähyllyltä, siis tämän ja toisen vielä isomman. Liottelin ja putsailin ja ihastelin.

Ne ovat lojuneet takkahuoneessa, mutta nyt keksin työntää pulloon joskus arpajaisvoittona tulleet, kirkkaanpunaiset jouluvalot. Pullosta tulikin jouluinen tunnelmavalaisin. Tunnelma muuttuu, kun valot vaihtaa toisen värisiksi, joten pullo toimii valaisimena tarvittaessa muulloinkin kuin jouluna.

Aika rajun punainen, mutta tähän kaamokseen tarvitaan nyt väriä ja tunnelmaa.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulumieli kurkkii ovesta

Olen hokenut syksyn pimeydessä, että joulu ei nyt nappaa ei. No, eipä siihen tarvittu kuin luminen pakkaspäivä, niin sieltähän se joulumieli jo kurkkii ovesta. Iltapäivän sininen hetki, jouluvalot, yhteistyökumppanin tarjoama jouluaamiainen riisipuuroineen, kirjaston minijoulukuuset ja ensimmäiset joululahjahankinnat. Siinä sitä ollaan niin joulufiiliksissä jotta.

Radio on koko päivän varoitellut, että iltapäivällä ja illalla saamme räntää, lunta ja myrskyä. Aion kuitenkin uhmata surkeita ajokelejä ja huristaa kaupunkiin teatteriin. 



Valkoinen amaryllis puhkesi kukkaan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Näyttää kiinnostavan perheen lemmikkejäkin.

Lyhtyjä on tullut poltettua pitkin syksyä ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Öljykynttilät ovat niin käteviä, kun ne palavat päiväkausia ja toivottavat tulijan tervetulleeksi .

Viikonlopun ohjelmassa on teatterin lisäksi ainakin joulumyyjäisiä, joulukoristeluja niin kotona kuin isän hoitokodissakin sekä piparien leipomista. Ja sunnuntaina tietenkin jumitetaan television ääreen katsomaan kättelymaratonia.Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 26. marraskuuta 2015

Kuusi kuvaa kesästä

Sain kuusi kuvaa kesästä -haasteen sekä Kruunu Vuokolta blogista Puutarhan lumo että Konnadonnalta Konnadonna - kotona ja puutarhassa -blogista. Vastaan nyt teille molemmille samalla kuvasarjalla.

Kuvien pitäisi kertoa kai pihan ja puutarhan kesästä. Minusta kuitenkin tuntuu, että menneenä suvena sade pieksi pihan ja etanat jyrsivät loput. Niinpä päätin kertoa kuvin kesästä ylipäänsä. Tämä on sitten poikkeus. Yleensä pitäydyn aiheessa, paitsi ehkä harppuneulonnan kohdalla...




Kesä alkoi juhlien. Yksi perheenjäsen sai opintonsa päätökseen ja herkuttelimme Mustakarilla sekä suolaisella että makealla. Purjehdusseuran ravintolassa oli hienot puitteet ja maisemat sekä maistuvat herkut.


Juhannus kului meren äärellä saunoen ja rentoutuen. Samassa paikassa kului monta muutakin kesäpäivää ja -iltaa. Tuore vihta ei tuoksunut joka ilta, mutta toki juhannuksena.


Uusi savustuslaatikko otettiin käyttöön pihakeittiössä. Pikkusiiat maistuivat ja tunnelma oli kohdallaan.


Kesälomareissulla Itä-Suomessa tutustuimme muun muassa Kolin kansallispuiston ihmeellisyyksiin.



Jännitystä elämään tarjosi bichon frisemme Pablo, 11 v.  Hänpä päätti keskellä heinäkuuta ruveta potemaan maksavaivoja. Tilanne oli vakava ja luulimme menettävämme koiran kesän aikana. Luonto on kuitenkin ihmeellinen. Koira toipui ja näyttää ainakin toistaiseksi voivan taas hyvin.

Tässä hän vilkuttelee Pyhätunturin ruskalomalla lomahuoneiston sohvalta. Toipilas jaksoi lenkkeillä, kunhan ei liikaa raahattu hyppelemään portaita ja pitkospuita. Toivottavasti tauti pysyy kurissa ja koira ilonamme vielä pitkään. Vuorotteluvapaata onkin mukava viettää yhdessä lenkkikaverin kanssa.




Kesä oli tosiaan märkä. Katetussa pihakeinussa sentään ehti puutarhurikin välillä levähtää, kun lämpömittari näytti tarpeeksi asteita. Juuri tuolla hetkellä perlargoniakaan ei näytä ihan sateen pieksämältä. Ja ainakin näyttäisi olevan vihreää.


Niin on sekin kesä yksi muistojen helminauhasta. Ja kohta on joulu :).

Tämä haaste näyttää kiertäneen jo lähes kaikissa blogeissa. Jos joku on ilman haastetta, ottakoon mieluusti tästä!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Valkoinen postaus




Taisi tulla valkoinen postaus, aivan vahingossa. Ulkona on täysi talvi. Puut ja pensaat notkuvat tykkylumesta. Ei haittaa, maisema on paljon valoisampi kuin viime viikolla. Pahaksi onneksi näyttää, että saamme taas ensi viikolla loskaa ja vettä. Mutta nautitaan niin kauan kuin se on mahdollista.


Joulukaktuksella on hoppu. Marraskuun kaktus ei ole vielä ehtinyt avata kaikkia kukkiaan, kun joulukaktus jo loistaa vieressä valkoisin kukin. Tämä on kyllä ehdoton suosikkini "sesonkikaktuksista". Niin herkkä ja niin valkoinen. Ja tässäkin kukkia käsittämättömän paljon. Hyvä kaktusvuosi.


Perjantaina mukaan tarttui marketista ensimmäinen joulukukka. Valkoinen tämäkin, vaikka vielä vihreältä näyttää. Ei ollut tarkoitus hankkia kukkia, mutta jotenkin ne tuntuivat kurottelevan kärryäni kohti...

Myyjä suositteli laittamaan kukan vielä viileään, jotta kukinta olisi kohdallaan jouluna. En kuitenkaan raaskinut. Kukkikoon milloin haluaa. Esimerkiksi itsenäisyyspäivä olisi erittäin sopiva kukinnan aloituspäivä valkoiselle jalolle kukalle.  Sipulista näyttää nousevan useampi kukkavana, joten ehkä kukintaa riittää vielä jouluksikin.

Kun vielä malttaisin kastelukannun kanssa ohittaa amarylliksen. Se ei myyjän mukaan tarvitse nyt ollenkaan vettä. Turhalla kastelulla kasvattaa vain hoippuraa vartta.

Tästä se  lähtee, joulukukkahössötys.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Marraskuun uskolliset ystävät


PIhalla on synkimmistä synkin aika. Vielä ei ole jouluvaloja. Kaikki tuntuu makaavaan tummassa harsossa. Onneksi sisällä huonekasveista löytyy ilon aiheita tähänkin vuodenaikaan. Uskomatonta, että jotkut huonekasvit ovat päättäneet puhjeta loistoonsa juuri tähän aikaan, vaikka valoa ei ole tarjolla juuri nimeksikään. Yksi uskollisimmista on viirivehka, jonka usein poltankin kesällä aurigossa.


Menneenä kesänä maltoin jemmata viirivehkan vintille hieman syrjään auringosta, joka tosin viime kesänä ei paljon porotellut. Nyt viirivehka aloitti kukintansa.

Muistelen, että viirivehka kuuluu myrkyllisimpiin huonekasveihin. Toivottavasti kissamme ei innostu kukinnoista.

 
Marraskuun kaktus taas olisi tykännyt ulkoilusta kesällä, mutta en jaksanut viedä sitä pihalle. Eipä näytä tahtia haittaavan. Lohenpunainen kukinta on niin runsas, että oksat tuntuvat tipuvan lattiaa kohti kukkien painosta. Tämä ei petä koskaan!


Orkidean kukinnasta olen postannut jo tälle syksylle, mutta on pakko liittää tämäkin uskollisten joukkueeseen. Kaksi kukkavartta ja kukat lähes 10 cm halkaisijaltaan. Ja kukinta on jatkunut koko syksyn. Kuinkahan kauan tätä ihanuutta riittää?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Maa valkoisena


Mitähän tähän sanoisi: Räntää sataa ja maa on valkoisena ensimmäistä kertaa tälle syksylle Toimelassakin. Taivas tuntuu putoavan niskaan ja valkoinen, joka taivaalta tippuu, on äärimmäisen märkää.

Kai se uusi kesä taas tulee, nopeampaa kuin uskommekaan. Ajankulu tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Voihan se olla, että lumi valaisisi tätä synkkää maisemaa. Jos tuo valkoinen olisikin lunta, eikä räntää.

Maailmalta kantautuvat uutiset eivät nekään mieltä kohota. Ei sen puoleen kotimaan talousuutisetkaan. Elämme omituisia aikoja. Omana elinaikanani ei tällaista ole vielä nähty.

                                                  

Nyt on hyvä hetki kaivaa esiin käsityöt tai hyvä kirja, esimerkiksi puutarhakirja. Tai sitten kunnon romaani. Harppuneulontaa olenkin jo aloitellut televisiota katsellessa.Talven lämpimät ja muhkeat tuubit syntyvät näppärästi harpulla. Vaihtelua puikkoihin!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Valohoitoa puutarhurille ja kasveille


Tähän on tultu: Kirkavalolamppu on kaivettu kaapista sulostuttamaan puutarhurin aamukahvipöytää. Kaamus ja marraskuu pläjähtivät kerralla päälle kuulaiden syyspäivien jälkeen. Vaikka vieläkin on lämmintä, suppuinen taivas ja lyhyt päivä vaativat apuja.

Minulle kirkasvalohoito sopii. Miten lie huonekasvien laita? Onko kirkasvalolampun valo kasveillekin "sopivaa"? Ainakin herrasjuorun pistokas pyrkii kovasti lamppua kohti, eikä kodinonnikaan näytä panevan pahakseen.

Usein olen suunnitellut kasvilamppujen asentamista, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Anopilla on kasvilamppuja ja kukatkukoistavat niiden alla pimeänänäkin vuodenaikana. Niiden valo on eri väristä kuin kirkasvalolampussa, mutta liekö tuosta kirkkaastakaan tässä pimeydessä haittaa.

Päivänvalolla on ulkoiltava aina, kun siihen on mahdollisuus. Nyt on kyllä niin marraskuu, että melkein voisi talvihorrokseen vajota. ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Yrtit purkkiin


Yrttikeinu on kerätty pois talveksi keittiön ikkunalta ja siinä kasvaneet oreganot tai mäkimeiramit, miten vain, kuivattu.  Tuli joululahjaksi saadulle huhmareelle käyttöä, kun murskasin sillä yritit purkkiin sopiviksi.

Oregano kasvoi hyvin sisälläkin ja kukki kivasti ikkunalla. Ehkä ensi kesänä kokeilen kuitenkin jotakin muuta tuossa ikkunalla riiippuvassa kasvatustelineessä, johon kuuluvat altakasteluruukut. Mitenkähän olisi salaatti? Eivät ainakaan etanat pääsisi järsimään reikiä lehtiin.

Hmm. Talvi aikaa miettiä ja suunnitella. Se onkin melkein parasta, kun kaikki tuntuu olevan vielä mahdollista ja se kaikkien aikojen kasvatuskesä vasta tulossa.


Sain kuin sainkin keittiön kaapit siivotuksi lokakuun nimissä. Sekään ei enää ole mieltä painamassa. Ehkä nyt ehtii kunnolla kuvankäsittelyn ja opiskeluhommien pariin.

torstai 29. lokakuuta 2015

Syksy antaa parastaan


Päästiin onneksi eroon pilvisistä ja sateisista päivistä ja saatiin taas syksyn kuulautta. Ei haittaa yhtään, vaikka maa on jo hiukan kuurassa, kun aurinko paistaa ja saa syksyn vähäiset värit vielä hehkumaan.

Kolmivärinen calluna on tämän syksyn suosikkini. Se ei juuri kavereita kaipaa.
Tuli tänään juostua läpi lähikaupungin vaatekaupat, mutta ehdin myös haravoida etupihalta loput lehdet ja käydä koiran kanssa lenkillä meren rannassa.





Aurinko paistaa jo aika matalalta päivälläkin, mutta kirkkaasti ja heijastaa peilityynestä vedestä hienosti.



Varjoselfiekin onnistui ihan vahingossa. Rouva pitkäsääri :). Tykkään syksystä, kun kelit ovat juuri tällaisia kuin tänään.

torstai 22. lokakuuta 2015

Kateviljelyä vai katettua etanan kasvatusta?


Niin se lapsen mieli muuttuu, sanoo kapellimestarimme usein, kun tekee muutoksia orkesterin sovituksiin. Niin on nyt sanottava minunkin. Olen muutaman vuoden vannonut kateviljelyn nimeen ja mielestäni se on vieläkin helppohoitoinen ja järkevä tapa viljellä, ainakin täällä hiekkakentillä. Kuivana kesänä kate vähentää kastelun tarvetta ja rikkaruohot pysyvät aisoissa.

Viime kesänä satoi, satoi ja satoi. Ensimmäistä kertaa etanat tekivät joukkohyökkäyksen viljelyksilleni. Ei onneksi mitään ulkomaan eläviä, vaan ihan kotimaisia peltoetanoita. Mutta jestas, että niitä oli paljon. Ja ehtivät rouskuttaa puoli valtakuntaa ja melkein prinsessankin... 


Sain suurin piirtein paniikkikohtauksen, kun tajusin, että nuo aluksi niin pienet ja söpöt olennot olivat rei'ittäneet koko salaattisadon, daaliat ja menossa hyvän matkaa kohti sipuleita. Onneksi ehdin hätiin ja sipulisato pelastui. Suorastaan ällöttäviä, isoksi kasvaneita ja meheviä limaläjiä.


Nyt olen kuunnellut puutarhaohjelmista ja lukenut netistä, että kateviljely suo otolliset olosuhteet etanoilla. En halua olla etanaviljelmän rakentaja, joten taidampa ensi kesänä kokeilla ihan perinteistä kastele ja kitke -menetelmää kasvimaalla.

Voihan se olla, että kesästä tulee kuiva, eikä etanoille suotuisa. Toisaalta epäilyttää, että jos ne ovat pihalle pesiytyneet, niitä varmasti riittää myös jatkossa. Sen vuoksi pitänee ryhtyä torjuntatoimiin, muutenkin kuin hyötymaan katteesta luopumalla.

Pahimpaan etana-aikaan kokeilin paljon mainostettu rautafosfaattia ja se kyllä vähensi etanoiden määrää. Aineen ei pitäisi olla haitallista muille eläimille kuin etanoille, mutta mistä sitä koskaan voi olla varma. En ole ennen myrkkyjä pihalle levitellyt, mutta nyt oli pakko.

Tästä aineesta (Ferramol) sanottiin radiossa, että sitä pitäisi levitellä aikaisin keväällä etanoiden syötiksi. Tehoaisi parhaiten, kun mitään vihreää ei vielä kasva. Kun vain muistaisi ostaa ihmeainetta kevääksi varastoon odottamaan ja vielä muistaisi sitä levittääkin ajoissa.

Viime syksynä marjapensaiden alle katteeseen kasvoi tuhat ja yksi sientä. Säikähdin, mutta niistä ei ehkä ollutkaan haittaa. Mutta nyt sitten katettuja etanoita. Aina jotain riesaa pitää olla, argh.

torstai 15. lokakuuta 2015

Morsiamet parturissa


Morsiusangervojen siistiminen on puutarhatyö, jota mielelläni lykkään viimeiseen siniseen asti. Käytännössä se tarkoittaa, että kymmeniä vuosia rehottaneet pensaat pääsevät aina melkoisiksi risukasoiksi, ennenkuin saan tartutuksi toimeen.

Homma ei onnistu ilman kättä pidempää: tarvitaan ainakin oksasakset, saha ja harava. Välillä minusta tuntui, että olisin tarvinnut myös turvalasit ja lämpimän pehmusteen. Tilanne oli ehtinyt niin pahaksi, että jouduin ensin raivaamaan pensaan alle "kolon", josta lähdin risuviidakkoa setvimään pensasta kiertäen. No huh, menihän siinä aikaa. Kaksi läpimitaltaan lähdes kolmemetristä puskaa sentään.


Tässäpä toisesta morsiusangervosta kuvat ennen - ja jälkeen. Dadaa!

 

Vähän jyrsityiltähän nuo nyt näyttävät, mutta tiedän kokemuksesta, että jo ensi kesänä morsiamen helmat jälleen viistävät maata. Vanhempi tuttavamme sanoi kerran kukkivaa morsiusangervoa katsoessaan, että se levittää kuin nainen leveät hameensa. Ja niin se totisesti tekee.


Rakas työtoverini oksasilppuri viimeisteli tämänkin projektin. Tuottaa suurta nautintoa tunkea monta peräkärryllistä risuja myllyyn, joka jauhaa ne hetkessä muutamaksi ämpärilliseksi haketta. Tuotos päätyi marjapensaiden juurelle. Nyt silmä lepää ainakin joissakin osissa pihaa.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Satujen koski

Eilen tulin kokeilleeksi kosken kuohujen valokuvaamista oikein jalustan ja kaukolaukaisimen kera. Ikään kuin ei olisi ollut muuta puuhaa. Mutta syksyinen Niskakoski oli auringon laskiessa taianomainen. Pehmeät kuvat kuohuista onnistuivat iltahämärissä hyvin. Tavoittelin satumaista tunnelmaa ja sitähän sieltä löytyi.

Eipä yhtään harmittanut, vaikka pihatyöt jäivät puolitiehen. Mies katseli sillä aikaa urakalla lentopalloa ja jalkapalloa televisiosta. Sekään ei yhtään harmittanut, oli niin kaunista.


Olisihan siellä ollut kuva-aiheita laajempaankin otokseen, mutta tällä kertaa keskityin kuohuihin. Sitten olivatkin jo sormet sen verran kohmeessa, että jäivät laajakuvat näpsimättä.

Saduista sitten vaatekaappeja tuulettelemaan. Iltapäivällä taas pihalle, kun aamun sumu hälvenee ja paikat kuivuvat. Ihmeen suppuiselta keli näyttää, vaikka sääennusteet povasivat kirkasta ja kaunista päivää. Mutta jospa se tästä vielä kirkastuu.

torstai 8. lokakuuta 2015

Triplasti vastauksia kysymyksiin


Olen saanut kunnian vastaanottaa kolmesta eri blogista Liebster award -tunnustushaasteen. Kiitos kaikista. Tämä haaste kehottaa löytämään uusia blogeja ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Ryhdytäänpä sitten urakoimaan vastauksia. Vastaan siinä järjestyksessä, jossa olen haasteet vastaanottanut.

Ensin Maatuskan kysymykset Selätön puutarhuri -blogista

1. Osaatko nauraa itsellesi?
    Riippuu vähän tilanteesta. Välillä osaan, välillä en.

2. Oletko luovuttanut verta?
    En ja se kyllä hävettää :(.

3. Missä ammatissa et haluaisi koskaan toimia ja miksi?
    Minusta ei olisi kirurgiksi, en uskaltaisi ryhtyä kanssaihmisiä leikkelemään.
    Arvostan ammattia suuresti.

4. Oletko tehnyt /haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim. vanhusten parissa?
    Mitä vapaaehtoistyöhön lasketaan? Käyn lähiomaisen ominaisuudessa viikottain
    dementiakodissa syöttämässä omaa läheistäni ja siinä samalla tulee kyllä seurusteltua
    muidenkin asukkaiden kanssa.

5. Pöytäkone, läppäri vai tabletti ja miksi?
    Käytän kaikkia. Jokaisella on oma paikkansa ja aikansa.

6. Voisitko rueta kasvissyöjäksi?
    Vain pakon edessä.

7. Aamukahvi ja sanomalehti vai hätänen hörppäsy ja tukka putkella painelu?
    Ehdottomasti aamukahvi ja sanomalehti. Se on päivän paras hetki.

8. Remontoitko itse eli sujuuko tapetointi ja maalaus sinulta?
    Jonkin verran on tullut perhepiirissä harrastettua, mutta ei kuulu vahvuusalueisiini.
    Meillä remonttihommat ovat enemmänkin rakennusalalla toimivan puolison mandaattia.

9. Ruokitko lintuja talvella?
    Kyllä ja niiden seuraaminen tuottaa suuren ilon.

10. Osaatko vaihtaa autoon renkaan ja katsoa öljyt ja ilmanpaineet?
     Osaisin ehkä, mutta ei ole tarvinnut. Sitä vartenhan miehet ovat :).

11. Tumma vai vaalea? ;)
      Kyllä vaalea on minun juttuni.

Sitten Pelaguun kysymykset Kaaos kukkaruukussa -blogista

 1. Rakkain muistosi lapsuudesta?
     Kyllä ne varmasti liittyvät loputtoman aurinkoisiin kesiin meren rannalla mökillä.


2. Aika, johon haluaisit palata tai kokea?
    En ehkä omassa elämässä elettyihin aikoihin haluaisi enää palata, kaikella kun on
    aikansa. Usein olen pohtinut, että olisin sisimmässäni sopinut enemmän 50-luvun
    lavatanssinuoreksi kuin 70-luvun diskoilijaksi.

3. Kirja vai aikakauslehti?
    Kirja, joka ilta luen.

4. Minkä kirjan luit viimeksi?
    Niina Hakalahden romaani Aavasaksa tuli viimeksi luettua. Sen verran tykkäsin, että
    varasin kirjastosta muitakin Hakalahden kirjoja.



5. Romaani, puutarhakirja vai joku muu, mikä?
    Voi kuinka vaikeita kysymyksiä, mutta vastaan romaani. Puutarhakirjojakin toki selailen,
    mutta romaanit ovat niin paljon monipuolisempaa luettavaa.

6. Mökki vai matkailu?
    Mökkimatkailu


7. Maa, joka sinua kiinnostaa ja johon haluaisit matkustaa?
    Saksaan ja erityisesti Berliiniin tekisi mieli matkustaa.


8. Lempi vuodenaika?
    Kevät

9. Käytkö jossain kansalaisopiston kurssilla, jos niin missä?
    Tällä hetkellä käyn hathajoogassa.

10. Mielenmaisemasi tai lempimaisema?
      Aava meri ja näkymä tunturin huipulta. Samanlaisia ja erilaisia.

11. Mitä harrastat talvella?
      Luen, joogaan, opiskelen ja soitan huilua orkesterissa.

Ja kolmantena Betweenin kysymykset Rikkaruohoelämää -blogista

1. Millainen on päivärutiinisi - siis jos sinulla sellainen on?
    Aamulla koiran kanssa pikalenkki, sanomalehti ja kahvit, sitten työnsyrjään. Iltapäivällä
    taas koiran kanssa lenkille, kotitöitä, harrastuksia, televisiota, joskus jopa kolmas lenkki
    koiran kanssa ja sitten unta nuppiin
.
2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
    Aurinko

3. Polkupyörä, auto vai bussi?
    Auto tällä hetkellä, koska polkupyöräni on ikävästi juuttunut ykkösvaihteelle. Busseja
    täällä periferiassa kulkee niin harvoin, että niillä ei pärjää.

4. Miksi kirjoitat blogia?
    Tykkään kirjoittaa ja valokuvata.Puutarhaharrastus innosti nimenomaan puutarhablogin
    pitoon ja blogiin tulee tallennettua oman pihan elämää ja historiaa.
    On ollut myös hauska tutustua muihin puutarhabloggaajiin ja päästä mukaan
     "yhteisöön".

5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?
    Tänä kesänä ehdottomasti etanat.

6. Juttu, josta et luovu?
    Puutarhakeinu porraspäässä.

7. Paras paikka puutarhassasi?
    Sama vastaus kuin edellä eli puutarhakeinu.

8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?
    Touhuan sisällä, luen tai harrastan jotain muuta. Koiran hoitotoimet vievät aikaa, samoin
    pakolliset kotityöt.

9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?
    No voi hyvä ihme kuitennii, kaikki nuo! Ehkä kaikki monivuotiset kuitenkin ennen
    kesäkukkia.

10. Unelmiesi puutarha?
     Sopivasti villi ja rehevä, mutta hallinnassa. Tykkäisin myös puutarhasta, joko olisi ehkä
     nykyistä lähempänä metsää tai muuta villiä luontoa.

11. Mistä tulee blogisi nimi?
      Toimela on kotimme "tilanimi" kiinteistöpapereissa, Lopotti on asuinalueen nimi ja
      unelmat ovat ihan omiani.

Tässä tulevat minun 11 kysymystäni blogeille, joille aion jakaa tunnustushaasteen:

1. Harava vai lehtipuhallin?
2. Käytätkö torjunta-aineita puutarhassasi ja jos käytä niin minkälaisia ja miksi?
3. Oletko ollut koko ikäsi puutarhaihminen?
4. Mikä on lempivärisi pihalla?
5. Mistä hankit puutarhatietosi?
6. Kiinnostaako piha perheessäsi muita vai onko se sinun oma juttusi?
7. Puutarhakirja, jonka ääreen palaat kerta toisensa jälkeen?
8. Kasvatatko kesäkukkia itse siemenistä vai ostatko valmiit taimet?
9. Oletko hyötytarhuri, säilötkö oman maan satoa?
10. Jos pääsisit mihin tahansa matkalle tutustumaan paikallisiin puutarhoihin, mihin menisit?
11. Mitä kasvia et mistään hinnasta istuttaisi pihallesi?

Tämä haaste on kiertänyt jo aika laajalti, mutta jaan tunnustuksen seuraaviin blogeihin:

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kaunista ja kuulasta


Kuinka nautinkaan kuulaista syyspäivistä. Sade ei ole minun juttuni, eikä räytävä kesäinen helle. Mutta kevään ja alkukesän heleät päivät sekä toisaalta nämä syksyn värit ja kirkkaan sininen taivas totisesti ovat. Vaikka talven tulon aistii jo joka solulla, katse seuraa taivaalle kurkottavaa tilliä...


...vilkuilee väkisinkin ohikulkiessa kevään miniruusun uutta tulemista ...


...ja sopuisaa yhteiseloa vieressä sitkeästi kukkivan vanhanajan jorinin kanssa.


Sisällä valkoiset pelargoniat lepäsivät hetken ja aloittivat vielä uuden syyskukinnan...


...tummaa iltaa ja likaisia, vielä pesemistä odottavia ikkunaruutuja uhmaten.

Mitäpä sitä juuri muuta tarvitseekaan :).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...