lauantai 28. helmikuuta 2015

100. postaus ja arvonta!

                 

Lopotin Toimelan pihaunelmia on päivitelty nyt 100 postauksen verran. Juhlistan merkkipaalua järjestämällä blogini ensimmäisen arvonnan. Palkintona on Ulla-Maija Lähteenmäen ja Heli Lahdenrannan ihanainen ja uudenkarhea kirja P niin kuin puutarha. Se esittelee kuvin ja tekstein 14 erilaista näkökulmaa vehreään elämään.

Kirjassa saavat yhtä lailla tilansa niin runsas ja rönsyilevä piha kuin minimalistinen ruukkupuutarhakin. Minulle kirja antoikin vapauttavan ahaa-elämyksen: kukin viheriöi tyylillään ja rento runsauskin on sallittua. Välillä kun meinaa usko loppua omaan väkertämiseen muiden ihmeellisen ihania ja täydellisesti hoidettuja puutarhoita katsoessa.

Jokaiselle oma piha on tärkein, rakkain ja omimman näköinen. Ei muuta kuin reippaasti kohti siemenkylvöjä, mutta niistä lisää tuonnempana.

Vaikka alunperin rupesin blogia pitämään kirjatakseni muistiin kasvien ja pihan elämää, niin tokihan te lukijat olette tämän touhun suola. Olen iloisesti hämmentynyt saamistani kommenteista ja jokaisesta uudesta seuraajasta. Kaunis kiitos teille kaikille!

Jos haluatte osallistua arvontaan, kommentoikaa tätä postausta. Kommentilla saa yhden arvan. Jos olet jo Toimelan seuraaja tai liityt nyt seuraajaksi ja kommentoit, saat kaksi arpaa.

Osallistumisaika päättyy lauantaina 7.3. klo 23. 

Arvonnasta saa kertoa kavereillekin. Jos suorastaan linkität tämän arvonnan blogiisi, saat vielä kolmannen arvan. Mainitsethan kommentissasi kuinka monella arvalla osallistut!

Ps. Bloggeri tekee nyt kyllä ihan omiaan fonttien kanssa. Vaikka valitsen oikean fontin, blogissa fontit ovat mitä sattuu. Onko muilla samanlaisia ongelmia?

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viisi vastausta kysymyksiin

Pelaguulta sain viiden kysymyksen haasteen jo hyvä tovi sitten. Vastailenpa nyt kysymyksiin sunnuntai-illan ratoksi. En kuitenkaan keksi, kenet voisin haasta uusilla kysymyksillä. Haasteet ovat jo pyörineet lähes kaikissa seuraamissani blogeissa. Mutta tässä vastaukset Pelaguun kysymyksiin.

Rakkain asia puutarhassasi?


Taitaa olla tuo etelänurkkaukseen rakentamamme piilopaikka, joka on rajattu vanhoilla porakivillä. Nurkkauksen seiniä peittää villiviini ja keskellä lorisee pieni vesiaihe. Siellä otan välillä torkut. Heti seuraavina tulevat puutarhakeinu ja lapsilta 50-vuotislahjaksi saatu riippukeinu, jossa muuten profiilikuvassa köllöttelen.


Seuraava tavoite tai tulevan kesän ensimmäinen työ/projekti
puutarhassasi?

Heti keväällä on tartuttava perennapenkkiin ja kaivettava kasvit ylös. Iirikset, sammalleimut, palavat rakkaudet, syysleimut, jaloangervot…iloisena sekamelskana. Vällillä niitä on pantava ruotuun. Myös kasvimaalla pitää harrastaa vuoroviljelyä ja siirtää mansikkamaa perunamaan paikkalle ja päinvastoin.

Asia, josta et voisi luopua mistään hinnasta?

Jaa siis pihalla? En tiedä onko sellaista. Moni asia pihalla on tärkeä, mutta ei kuitenkaan ainutkertainen tai korvaamaton. Yritän olla kiintymättä liikaa tavaraan tai materiaan. Mutta omasta ajasta, rauhallisista hetkistä ajatusten virrassa en ole valmis luopumaan. Teen työtä ihmisten parissa, välillä on pakko saada ladata akkuja yksin. No, tietenkin olisi hauska nähdä, mitä viime kesänä valmistuneesta havujen, rhodojen ja hortensioiden istutusaltaasta vuosien mittaan kehittyy..., mutta voihan se olla, että sillekin hinta löytyisi.


Asia, tai esine josta voisitkin luopua, jokin turhake?

Niitä riittää. Juuri eilen hävitin autotallista sinne kertynyttä roinaa: pahveja ja pienmetallia keräyspisteisiin. Ja keräsin myös peräkärryllisen tavaraa odottamaan matkaa hyötyjäteasemalle. Hajonneita huonekaluja ja sen semmoista. Autotallissa on aivan liikaa hyllyjä ja ne ovat täynnä tavaraa, josta iso osa joutaisi lähteä.

Tärkein asia tällä hetkellä elämässäsi?


Lähimmät ihmiset ja terveys, mikäpä muukaan.Tässä iässä sitä huomaa, että monenlaista kremppaa ilmaantuu kovin helposti. Eikä puolisoakaan kannata pitää itsestäänselvyytenä.

Bonuskysymys: Ajatuksesi tästä hetkestä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?

Päivittän havahdun ajan nopeaan kulumiseen. Yli 50 vuotta elämää elettynä ja niin mahdottoman paljon mielenkiintoisia asioita vielä tekemättä. Joku viisas sanoi televisiossa eilen, että yrittää elää mahdollisimman arkisesti ja tylsästä, jotta aika kuluisi hitaasti. Minä en ole pitkään aikaan enää hokenut, että olisipa jo perjantai tai olisipa jo kesä. Ne tulevat joka tapauksessa älyttömän nopeasti.



Kiitos kysymyksistä Pelaguu, ne panivat pohtimaan syntyjä syviä.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ihanasti hurahtaneita, Eedenistä pohjoiseen


Oletteko katsoneet Virpi Suutarin dokumenttielokuvan Eedenistä Pohjoiseen, joka kertoo puutarhanhoitoon rakkaudella hurahtaneista ihmisistä? Jos ette, niin katsokaa ihmeessä. Aivan ihana, lämminhenkinen ja hienovireinen elokuva, joka ei alleviivaa, osoittele tai etsi raflaafia yksityiskohtia.

Jokainen pariskunta elää oman näköistään puutarhaelämää. Joku mittaa ja punnitsee jättikurpitsoja, juttelee niille ja taputtelee yöunille. Toiset juoksentelevat saunamyssyt päässä puutarhansa polkuja nautiskellen. Kyllä meitä on moneksi tässäkin Suomen maassa ja hyvä niin.



Elokuvan "puutarhatontuille" piha ja kasvit ovat silkkaa raukkautta, kuten elokuvan esittelyteksti lupaa.


Olen vuoden alkuviikkoina päässyt vähän heikosti vauhtiin kukka-asioissa. Tämä elokuva sai taas inspiraation lentämään ja viikonlopun aikana tuli vaihdettua multia huonekasveihin, tilattua kesäkukkien siemeniä (huh, vähempikin olisi riittänyt) ja esikasvatustarvikkeita.

Ajattelin jättää nyt tomaatit väliin, kun oli viime kesäkuussa niin uuvuttavaa paapoa taimia hyytävissä säissä. Ja ne sitovat "juottajansa" aika tehokkaasti kesäksi kotiin. Keskityn kukkasiin tällä kertaa.

Ihanasti alkaa valoa ja aurinkoakin näkyä. Taivas tarjoaa värileikkejään aamuisin ja auringon laskiessa.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Kevään aavistus


Lämpömittari näyttää +5 astetta. Tuuli kiillottaa jäiset tiet ja lumipenkat lytistyvät. Ensimmäisen kerran tuntuu, että tämänkin talven selkä on taitettu ja kevät tuoksuu!

Puutarhablogi on elänyt hiljaiseloa, eikä pihalla ole oikein mitään katsottavaa. Ellei Laina-myrskyn riipimiä oksia lasketa.

Sisällä sen sijaan kukat elävät elämäänsä kohti kesää. Ensimmäistä kertaa minulla puhkesi uudelleen kukkaan viime kesänä ostettu orkidea ja toinenkin on jo nupullaan.


Työpaikkani seinän taakse on avattu kukkakauppa. Nyt on entistäkin vaikeampaa vastustaa sesongin kukkakuningattaria, joita tällä hetkellä ovat tulppaanit. Tässä teillekin muutama viime viikonvaihteen kimpuista alkavan kevään toivotukseksi.

Samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi Toimelan uudet seuraajat!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...