lauantai 2. toukokuuta 2015

Kodinonneako?

En ole taikauskoinen, mutta minua on vuosien varrella ruvennut lievästi huolestuttamaan yksi asia huonekasvien hoidossa: Olen onnistunut järjestelmällisesti ottamaan hengiltä useita kodinonni -nimisen, vaatimattoman viherkasvin alkuja, jotka meille tullessaan ovat voineet aivan hyvin.
Nyt on toivottavasti kotimme onnessa tapahtunut käänne parempaan. Sain pääsiäisenä lahjaksi munalla koristellun kodinonnen ja olen onnistunut toistaiseksi pitämään sen vehmaana ja vehreänä.

Taika näyttää olevan runsas kastelu alusastialle. Ette usko, kuinka paljon vettä tämä pieni pallerokasvi imee sisuksiinsa vuorokaudessa!
Wikipedian mukaan kodinonnea voi leikellä saksilla ja se jopa saattaa kukkia vaatimattomin kukinnoin touko-elokuussa. En kyllä ole eläissäni nähnyt kukkivaa kodinonnea, mutta odotan mielenkiinnolla. Kunhan en innostu lannoittamaan liikaa tätäkin...
Kodinonni (soleirolia soleirolii) kuuluu olevan monivuotinen nokkoskasvi, joka on kotoisin Välimeren läntisiltä saarilta, muun muassa Korsikalla sitä voi tavata luonnonvaraisena. Karkulaisia voi löytää myös  Manner-Euroopasta, Ranskasta, Alankomaista, Briteistä.
Kodinonnea voi muuten lisätä jakamalla juuripaakusta. Ai niin, ne mahdolliset vaatimattomat kukat ovat vihreitä, valkoisia tai jopa punaisia.

Vaihteeksi katsaus hennon ja herkän kodinonnen vastakohtaan, raskastekoiseen ja jykevän eläimelliseen aloe veraan. Tämä jättiyksilö vietti viime kesän ulkona. Tarkoitus oli hävittää se syksyllä.

Kasvi oli kuitenkin niin hyvinvoiva, että raahasin sen pakkasten tullessa vintin käytävän nurkkaan, pienen ikkunan eteen. Siis kirjaimellisesti raahasin: aloe vera on pelkkää mehua ja painaa kuin synti. Jos katkaisee aloen oksan, se itkee pitkään tahmeaa, pahanhajuista mahlaa.
Jättiläinen on ollut vaatimattomiin oloihinsa yllättävän tyytyväinen ja tehnyt poikasia. Kai se täytyy kesän tullen taas kantaa pihalle. Kasvi kasvaa sen verran vinossa valoon päin, että voi olla haastavaa löytää riittävän painava, pystyssä pysyvä ruukku.
Jotkut kasvit kasvavat liikaa ja toiset liian vähän, on se niin kummallista. Viime keväänä jaoin huonekasvien vaihtopäivässä kymmenkunta aloen poikasta, eikä poikimiselle näy loppua.

16 kommenttia:

  1. Onnittelut onnistumisesta! Ei onnistunu multa. Muutenkin tahtoo olla huonekasvien kanssa vähän niin ja näin. Kesän kun heiluu tuolla pihalla, ei tahdo jaksaa keskittyä talvisaikaan hoitamaan näitä sisäasukkeja huolella. Luonnollinen poistuma korjaa satoa joka talvi. Toisaalta sitkeiksi sisseiksi on valikoituneet kliiviat, kiinanruusut, amaryllikset ja anopinkieli. Että tällä kokoonpanolla mennään talvisaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinanruusu olisikin kiinnostava huonekasvi, en vain ole saanut hankituksi. Äläkä huoli, tilastotappioita tulee kasvien kanssa kaikille.

      Poista
  2. Onnea kasvatukseen. Kodinonni on kyllä melko haasteellinen kasvatettava. Sinulla tosin kukka, kuin kukka näyttää menestyvän hyvin. Itse olen aikoinaan kyseisen kukan kanssa epäonnistunut surkeasti. Tuo aloesi on muuten todella upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin on monta kasvia saatu hengiltä, mutta kiitos sinulle kommentista.

      Poista
  3. Kodinonnea olen minäkin yrittänyt useaan otteeseen kasvattaa, ja aina epäonnistunut :( Toivotaan että sinä onnistut! Aloe on menestyessään kova kasvamaan, mulla on monta pientä alkua kasvamassa, ison kastelin liian märäksi ja se happani ihan silmissä, yks päivä se vaan putos rymisten ruukusta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä mielenkiintoinen tieto että aloe voi hapantua liiasta kastelusta. Minä kun luulin, että se imee loputtomasti vettä.

      Poista
  4. Ranskassa kodinonnea näkee usein pihoilla ja puutarhoissa maanpeittokasvina. Ostin minäkin sellaisen, mutta taisin saada sen jo hengiltä... Istutin kuitenkin varmuudeksi puutarhaan, ja uutta vihreää näyttäisi vähän pukkaavan.

    Aloe vera on mielenkiintoinen kasvi, niitä katkenneita/katkottuja lehtiä voi käyttää pienten haavojen ja nirhaumien hoitoon. En ole tosin kokeillut, sillä taisin kastella omaani liikaa ja se mätäni pois... Ehkä jonakin päivänä taas uudestaan, esimerkkisi ainakin on innostava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavan eksoottinen tuulahdus saada kommentti Ranskasta. Eipä tulisi heti mieleen, että kodinonni ulos maanpeitekasviksi...
      Aloe vera -uutetta käytän itsekin ihonhoitoon lähes päivittäin purkista, mutta en kyllä suoraan kasvista ole kokeillut. Mutta miksipä ei.

      Poista
  5. En ole koskaan uskaltanut hankkia kodinonnea, saisin sen varmaan heti hengiltä. Meillä on hyvin kuiva sisäilma varsinkin talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea rokan syö, aina kannattaa kokeilla. Ei sitä tiedä, mikä lopulta rupeaa kukoistamaan :).

      Poista
  6. Aloe Vera nauttii hoidostasi, joten jatka vain samaan malliin. Olen havainnut, että kaktukset tykkää myös olla kesän ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne varmaan tykkäävät. Joskus olen vienytkin kaktuksia ulos.

      Poista
  7. Olen surkea huonekasvien kanssa. Tyydyn muutamiin, Ludisiaan, kliiviaan , kultaköynnökseen jne. Kodinonni kuivuisi meillä muutamassa viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä koskaan tiedä, ellei kokeile...

      Poista
  8. Blogissani olisi sinulle haaste. Käyhän noutamassa :)

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...