torstai 29. lokakuuta 2015

Syksy antaa parastaan


Päästiin onneksi eroon pilvisistä ja sateisista päivistä ja saatiin taas syksyn kuulautta. Ei haittaa yhtään, vaikka maa on jo hiukan kuurassa, kun aurinko paistaa ja saa syksyn vähäiset värit vielä hehkumaan.

Kolmivärinen calluna on tämän syksyn suosikkini. Se ei juuri kavereita kaipaa.
Tuli tänään juostua läpi lähikaupungin vaatekaupat, mutta ehdin myös haravoida etupihalta loput lehdet ja käydä koiran kanssa lenkillä meren rannassa.





Aurinko paistaa jo aika matalalta päivälläkin, mutta kirkkaasti ja heijastaa peilityynestä vedestä hienosti.



Varjoselfiekin onnistui ihan vahingossa. Rouva pitkäsääri :). Tykkään syksystä, kun kelit ovat juuri tällaisia kuin tänään.

torstai 22. lokakuuta 2015

Kateviljelyä vai katettua etanan kasvatusta?


Niin se lapsen mieli muuttuu, sanoo kapellimestarimme usein, kun tekee muutoksia orkesterin sovituksiin. Niin on nyt sanottava minunkin. Olen muutaman vuoden vannonut kateviljelyn nimeen ja mielestäni se on vieläkin helppohoitoinen ja järkevä tapa viljellä, ainakin täällä hiekkakentillä. Kuivana kesänä kate vähentää kastelun tarvetta ja rikkaruohot pysyvät aisoissa.

Viime kesänä satoi, satoi ja satoi. Ensimmäistä kertaa etanat tekivät joukkohyökkäyksen viljelyksilleni. Ei onneksi mitään ulkomaan eläviä, vaan ihan kotimaisia peltoetanoita. Mutta jestas, että niitä oli paljon. Ja ehtivät rouskuttaa puoli valtakuntaa ja melkein prinsessankin... 


Sain suurin piirtein paniikkikohtauksen, kun tajusin, että nuo aluksi niin pienet ja söpöt olennot olivat rei'ittäneet koko salaattisadon, daaliat ja menossa hyvän matkaa kohti sipuleita. Onneksi ehdin hätiin ja sipulisato pelastui. Suorastaan ällöttäviä, isoksi kasvaneita ja meheviä limaläjiä.


Nyt olen kuunnellut puutarhaohjelmista ja lukenut netistä, että kateviljely suo otolliset olosuhteet etanoilla. En halua olla etanaviljelmän rakentaja, joten taidampa ensi kesänä kokeilla ihan perinteistä kastele ja kitke -menetelmää kasvimaalla.

Voihan se olla, että kesästä tulee kuiva, eikä etanoille suotuisa. Toisaalta epäilyttää, että jos ne ovat pihalle pesiytyneet, niitä varmasti riittää myös jatkossa. Sen vuoksi pitänee ryhtyä torjuntatoimiin, muutenkin kuin hyötymaan katteesta luopumalla.

Pahimpaan etana-aikaan kokeilin paljon mainostettu rautafosfaattia ja se kyllä vähensi etanoiden määrää. Aineen ei pitäisi olla haitallista muille eläimille kuin etanoille, mutta mistä sitä koskaan voi olla varma. En ole ennen myrkkyjä pihalle levitellyt, mutta nyt oli pakko.

Tästä aineesta (Ferramol) sanottiin radiossa, että sitä pitäisi levitellä aikaisin keväällä etanoiden syötiksi. Tehoaisi parhaiten, kun mitään vihreää ei vielä kasva. Kun vain muistaisi ostaa ihmeainetta kevääksi varastoon odottamaan ja vielä muistaisi sitä levittääkin ajoissa.

Viime syksynä marjapensaiden alle katteeseen kasvoi tuhat ja yksi sientä. Säikähdin, mutta niistä ei ehkä ollutkaan haittaa. Mutta nyt sitten katettuja etanoita. Aina jotain riesaa pitää olla, argh.

torstai 15. lokakuuta 2015

Morsiamet parturissa


Morsiusangervojen siistiminen on puutarhatyö, jota mielelläni lykkään viimeiseen siniseen asti. Käytännössä se tarkoittaa, että kymmeniä vuosia rehottaneet pensaat pääsevät aina melkoisiksi risukasoiksi, ennenkuin saan tartutuksi toimeen.

Homma ei onnistu ilman kättä pidempää: tarvitaan ainakin oksasakset, saha ja harava. Välillä minusta tuntui, että olisin tarvinnut myös turvalasit ja lämpimän pehmusteen. Tilanne oli ehtinyt niin pahaksi, että jouduin ensin raivaamaan pensaan alle "kolon", josta lähdin risuviidakkoa setvimään pensasta kiertäen. No huh, menihän siinä aikaa. Kaksi läpimitaltaan lähdes kolmemetristä puskaa sentään.


Tässäpä toisesta morsiusangervosta kuvat ennen - ja jälkeen. Dadaa!

 

Vähän jyrsityiltähän nuo nyt näyttävät, mutta tiedän kokemuksesta, että jo ensi kesänä morsiamen helmat jälleen viistävät maata. Vanhempi tuttavamme sanoi kerran kukkivaa morsiusangervoa katsoessaan, että se levittää kuin nainen leveät hameensa. Ja niin se totisesti tekee.


Rakas työtoverini oksasilppuri viimeisteli tämänkin projektin. Tuottaa suurta nautintoa tunkea monta peräkärryllistä risuja myllyyn, joka jauhaa ne hetkessä muutamaksi ämpärilliseksi haketta. Tuotos päätyi marjapensaiden juurelle. Nyt silmä lepää ainakin joissakin osissa pihaa.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Satujen koski

Eilen tulin kokeilleeksi kosken kuohujen valokuvaamista oikein jalustan ja kaukolaukaisimen kera. Ikään kuin ei olisi ollut muuta puuhaa. Mutta syksyinen Niskakoski oli auringon laskiessa taianomainen. Pehmeät kuvat kuohuista onnistuivat iltahämärissä hyvin. Tavoittelin satumaista tunnelmaa ja sitähän sieltä löytyi.

Eipä yhtään harmittanut, vaikka pihatyöt jäivät puolitiehen. Mies katseli sillä aikaa urakalla lentopalloa ja jalkapalloa televisiosta. Sekään ei yhtään harmittanut, oli niin kaunista.


Olisihan siellä ollut kuva-aiheita laajempaankin otokseen, mutta tällä kertaa keskityin kuohuihin. Sitten olivatkin jo sormet sen verran kohmeessa, että jäivät laajakuvat näpsimättä.

Saduista sitten vaatekaappeja tuulettelemaan. Iltapäivällä taas pihalle, kun aamun sumu hälvenee ja paikat kuivuvat. Ihmeen suppuiselta keli näyttää, vaikka sääennusteet povasivat kirkasta ja kaunista päivää. Mutta jospa se tästä vielä kirkastuu.

torstai 8. lokakuuta 2015

Triplasti vastauksia kysymyksiin


Olen saanut kunnian vastaanottaa kolmesta eri blogista Liebster award -tunnustushaasteen. Kiitos kaikista. Tämä haaste kehottaa löytämään uusia blogeja ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Ryhdytäänpä sitten urakoimaan vastauksia. Vastaan siinä järjestyksessä, jossa olen haasteet vastaanottanut.

Ensin Maatuskan kysymykset Selätön puutarhuri -blogista

1. Osaatko nauraa itsellesi?
    Riippuu vähän tilanteesta. Välillä osaan, välillä en.

2. Oletko luovuttanut verta?
    En ja se kyllä hävettää :(.

3. Missä ammatissa et haluaisi koskaan toimia ja miksi?
    Minusta ei olisi kirurgiksi, en uskaltaisi ryhtyä kanssaihmisiä leikkelemään.
    Arvostan ammattia suuresti.

4. Oletko tehnyt /haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim. vanhusten parissa?
    Mitä vapaaehtoistyöhön lasketaan? Käyn lähiomaisen ominaisuudessa viikottain
    dementiakodissa syöttämässä omaa läheistäni ja siinä samalla tulee kyllä seurusteltua
    muidenkin asukkaiden kanssa.

5. Pöytäkone, läppäri vai tabletti ja miksi?
    Käytän kaikkia. Jokaisella on oma paikkansa ja aikansa.

6. Voisitko rueta kasvissyöjäksi?
    Vain pakon edessä.

7. Aamukahvi ja sanomalehti vai hätänen hörppäsy ja tukka putkella painelu?
    Ehdottomasti aamukahvi ja sanomalehti. Se on päivän paras hetki.

8. Remontoitko itse eli sujuuko tapetointi ja maalaus sinulta?
    Jonkin verran on tullut perhepiirissä harrastettua, mutta ei kuulu vahvuusalueisiini.
    Meillä remonttihommat ovat enemmänkin rakennusalalla toimivan puolison mandaattia.

9. Ruokitko lintuja talvella?
    Kyllä ja niiden seuraaminen tuottaa suuren ilon.

10. Osaatko vaihtaa autoon renkaan ja katsoa öljyt ja ilmanpaineet?
     Osaisin ehkä, mutta ei ole tarvinnut. Sitä vartenhan miehet ovat :).

11. Tumma vai vaalea? ;)
      Kyllä vaalea on minun juttuni.

Sitten Pelaguun kysymykset Kaaos kukkaruukussa -blogista

 1. Rakkain muistosi lapsuudesta?
     Kyllä ne varmasti liittyvät loputtoman aurinkoisiin kesiin meren rannalla mökillä.


2. Aika, johon haluaisit palata tai kokea?
    En ehkä omassa elämässä elettyihin aikoihin haluaisi enää palata, kaikella kun on
    aikansa. Usein olen pohtinut, että olisin sisimmässäni sopinut enemmän 50-luvun
    lavatanssinuoreksi kuin 70-luvun diskoilijaksi.

3. Kirja vai aikakauslehti?
    Kirja, joka ilta luen.

4. Minkä kirjan luit viimeksi?
    Niina Hakalahden romaani Aavasaksa tuli viimeksi luettua. Sen verran tykkäsin, että
    varasin kirjastosta muitakin Hakalahden kirjoja.



5. Romaani, puutarhakirja vai joku muu, mikä?
    Voi kuinka vaikeita kysymyksiä, mutta vastaan romaani. Puutarhakirjojakin toki selailen,
    mutta romaanit ovat niin paljon monipuolisempaa luettavaa.

6. Mökki vai matkailu?
    Mökkimatkailu


7. Maa, joka sinua kiinnostaa ja johon haluaisit matkustaa?
    Saksaan ja erityisesti Berliiniin tekisi mieli matkustaa.


8. Lempi vuodenaika?
    Kevät

9. Käytkö jossain kansalaisopiston kurssilla, jos niin missä?
    Tällä hetkellä käyn hathajoogassa.

10. Mielenmaisemasi tai lempimaisema?
      Aava meri ja näkymä tunturin huipulta. Samanlaisia ja erilaisia.

11. Mitä harrastat talvella?
      Luen, joogaan, opiskelen ja soitan huilua orkesterissa.

Ja kolmantena Betweenin kysymykset Rikkaruohoelämää -blogista

1. Millainen on päivärutiinisi - siis jos sinulla sellainen on?
    Aamulla koiran kanssa pikalenkki, sanomalehti ja kahvit, sitten työnsyrjään. Iltapäivällä
    taas koiran kanssa lenkille, kotitöitä, harrastuksia, televisiota, joskus jopa kolmas lenkki
    koiran kanssa ja sitten unta nuppiin
.
2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
    Aurinko

3. Polkupyörä, auto vai bussi?
    Auto tällä hetkellä, koska polkupyöräni on ikävästi juuttunut ykkösvaihteelle. Busseja
    täällä periferiassa kulkee niin harvoin, että niillä ei pärjää.

4. Miksi kirjoitat blogia?
    Tykkään kirjoittaa ja valokuvata.Puutarhaharrastus innosti nimenomaan puutarhablogin
    pitoon ja blogiin tulee tallennettua oman pihan elämää ja historiaa.
    On ollut myös hauska tutustua muihin puutarhabloggaajiin ja päästä mukaan
     "yhteisöön".

5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?
    Tänä kesänä ehdottomasti etanat.

6. Juttu, josta et luovu?
    Puutarhakeinu porraspäässä.

7. Paras paikka puutarhassasi?
    Sama vastaus kuin edellä eli puutarhakeinu.

8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?
    Touhuan sisällä, luen tai harrastan jotain muuta. Koiran hoitotoimet vievät aikaa, samoin
    pakolliset kotityöt.

9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?
    No voi hyvä ihme kuitennii, kaikki nuo! Ehkä kaikki monivuotiset kuitenkin ennen
    kesäkukkia.

10. Unelmiesi puutarha?
     Sopivasti villi ja rehevä, mutta hallinnassa. Tykkäisin myös puutarhasta, joko olisi ehkä
     nykyistä lähempänä metsää tai muuta villiä luontoa.

11. Mistä tulee blogisi nimi?
      Toimela on kotimme "tilanimi" kiinteistöpapereissa, Lopotti on asuinalueen nimi ja
      unelmat ovat ihan omiani.

Tässä tulevat minun 11 kysymystäni blogeille, joille aion jakaa tunnustushaasteen:

1. Harava vai lehtipuhallin?
2. Käytätkö torjunta-aineita puutarhassasi ja jos käytä niin minkälaisia ja miksi?
3. Oletko ollut koko ikäsi puutarhaihminen?
4. Mikä on lempivärisi pihalla?
5. Mistä hankit puutarhatietosi?
6. Kiinnostaako piha perheessäsi muita vai onko se sinun oma juttusi?
7. Puutarhakirja, jonka ääreen palaat kerta toisensa jälkeen?
8. Kasvatatko kesäkukkia itse siemenistä vai ostatko valmiit taimet?
9. Oletko hyötytarhuri, säilötkö oman maan satoa?
10. Jos pääsisit mihin tahansa matkalle tutustumaan paikallisiin puutarhoihin, mihin menisit?
11. Mitä kasvia et mistään hinnasta istuttaisi pihallesi?

Tämä haaste on kiertänyt jo aika laajalti, mutta jaan tunnustuksen seuraaviin blogeihin:

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kaunista ja kuulasta


Kuinka nautinkaan kuulaista syyspäivistä. Sade ei ole minun juttuni, eikä räytävä kesäinen helle. Mutta kevään ja alkukesän heleät päivät sekä toisaalta nämä syksyn värit ja kirkkaan sininen taivas totisesti ovat. Vaikka talven tulon aistii jo joka solulla, katse seuraa taivaalle kurkottavaa tilliä...


...vilkuilee väkisinkin ohikulkiessa kevään miniruusun uutta tulemista ...


...ja sopuisaa yhteiseloa vieressä sitkeästi kukkivan vanhanajan jorinin kanssa.


Sisällä valkoiset pelargoniat lepäsivät hetken ja aloittivat vielä uuden syyskukinnan...


...tummaa iltaa ja likaisia, vielä pesemistä odottavia ikkunaruutuja uhmaten.

Mitäpä sitä juuri muuta tarvitseekaan :).

torstai 1. lokakuuta 2015

Havaintoja havuista ja rhodoista


Kun lopultakin olen ehtinyt vähän enemmän pyöriskellä pihalla, olen tehnyt outoja löytöjä. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin lähempää monta vuotta betonipurkissa kasvanutta tuijaa (olisiko timanttituija). Siihen oli ilmestynyt kukintoja tai käpyjä tai siemeniä. Ihan miten niitä sitten haluaakin kutsua.

En ole ennen tuijissani havainnut siementuotantoa, mutta netin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Ainakaan eteläisessä Suomessa. Näistä ilmeisesti voisi ottaa siemenet talteen ja perustaa tuijaviljelmän.



Viereisen betoniruukun kaverilla ei mene yhtä hyvin. Tuijat on hankittu ja istutettu samaan aikaan, samalla tavalla, samanlaisiin betoniruukkuihin. Mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kun naapuri vieressä tuottaa poikasia ja viheriöi, tämä rassukka ruskistuu jo toista vuotta. En vielä keväällä raaskinut sitä nuijia alas, kun vihreääkin vielä pilkistää. Ehkä olisi jo aika.


Ruskeasta puheenollen, tuota syksyn sulostuttajaväriä on valitettavasti ilmestynyt myös vuosi sitten istutettuihin alppiruusuihin. Rhodot istutettiin altaaseen ihan oikeaan rhodomultaan. Nuppujakin näyttäisi olevan tulollaan, mutta jokin nyt ruskistaa alaosan lehtiä. Allas on kyllä todella märkä. Seisoisiko vesi suodatinkankaan päällä, olisiko se pitänyt re'ittää? Auts.