sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä


Joku pyysi edellisen postauksen kommenteissa laittamaan kuvaa avautuneesta narsissista, Apricot Whirlista, kun ennen pääsiäistä otetussa kuvassa se oli vasta nupulla. No, tässä tulee. Kukka on kovasti kerrottu ja "ryppyinen", joskin kaunis. Ja väri on ihana.



Ihan pyytämättä ja tilaamatta laitan otoksen myös avautuneista helmililjoista, joita esittelin niinikään nuppuisina viime viikolla. Näissä on mukana tuoksu ja ovat niin pieniä ja söpöjä. Vieressä olevat velipojat kasvavat nihkeästi jostain syystä.

Kissanohraa löytyy Eppuli-kissan iloksi yllättävistä paikoista, esimerkiksi takan reunalta lyhdystä. Ohra tuo keväisen olon. Tosin asiaa auttavat myös aurinkoiset ja lämpimät päivät.

Ei uskoisi, että viikko sitten hiihtelimme vielä kantohangilla reilun kymmenen asteen pakkasessa. Nyt en enää meren jäälle menisi. Kevätauringolla ja kahdeksalla plusasteella on uskomaton voima. Kyllä vuodenaikojen vaihdokset ovat nykyisin nopeita!
Pääsiäinen on kulunut perinteisesti hyvin syöden ja voimia keräillen. Trulleille varattiin reippaasti munia ja karkkeja ja pikkunoitia kävikin enemmän kuin viime vuosina yleensä. Kokkosavu tuoksui, mutta meillä ei enää pääsiäiskokkoja poltella. Ehkä sitten joskus, jos lapsenlapsia meille suodaan.
Tytär piipahti pari päivää pääsiäisen vietossa. Anoppia on käyty katsomassa sairaalassa ja isää käytetty dementiakodista kotikäynnillä. Huomenna pitäisi vähän pakertaa opiskeluhommia.

Huomenna ajattelin myös leikellä omenapuita. Muita keväthommia ei pihalla vielä pysty tekemään, sen verran korkeat ovat lumikinokset. Mutta voi hyvänen aika miltä ikkunat näyttävät, kun aurinko paistaa...


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Sipulikukkien lumo


Sipulikukat kuuluvat pääsiäiseen. Kävin hamstrausreissulla ja nyt kylmiössä odottaa pääsiäistä esimerkiksi tämä oranssi narsissi, Apricot Whirl nimeltään. Mielenkiinnolla odotan, että kukat puhkeavat. Täytyy vain muistaa hakea alkuviikosta valoon ja lämpimään.



Ostin myös valkoisia helmililjoja. Kaikkien nimilapussa lukee White Magic, mutta nämä näyttävät kyllä aika erilaisilta. Vaaleamman vihreä kasvaa kohisten, kun vieressä tummemmat vasta suunnittelevat.

Otin nämä perjantaina olohuoneen pöydälle ja ylempi kuva on perjantailta. Kaksi aurinkoista päivää ja kukat ovat jo lähes puhkeamassa, kuten alemmasta kuvasta näkyy.



Tottahan hankin tete-narsissejakin. Nekin ovat vielä kylmiössä, mutta eri syystä kuin isommat lajitoverinsa. Meillä on nimittäin ollut parina viime yönä toistakymmentä astetta pakkasta eli liikaa. Päivisin aurinko kyllä lämmittää. Himmailen vielä pari päivää ja sitten pääsiäiseksi tete-narsissit pääsevät ulos.




Olemme saaneet nauttia upeasta kevätsäästä viikonloppuna. Meren jää on tasainen ja sitä peittää pieni lumikerros. Yöpakkasten ansiosta kaikkialle on kantohanki. Siitä vain suihkimaan suksilla saaristoon. Ei todellakaan jokakeväistä herkkua, eikä tätä iloa varmaan pitkään riitä, kun auringolla on niin uskomaton voima.

Aurinkolasit olivat tarpeen ja aurinkorasvaakin olisi saanut olla. Osaan nyt eläytyä janoisten havujen ja rodojen maailmaan, kun kevätaurinko porttaa ja juuret ovat vielä jäässä :). Suojausta tarvitaan niin ihmisille kuin kasveillekin.


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kissanohrat kylvetty


Tämä kevät on poikkeuksellisen kiireinen, kun opiskelut pitäisi työn ohella saattaa päätökseen. Olenkin ajatellut hurauttaa pääsiäiset ja vaput valmistelujen suhteen "kevyellä otteella".

Sen verran annoin periksi, että kylvin kissanohraa. Siitä tykkää kissa ja se on myös kaunista katsella. Siemenkylvöt olen tänä keväänä ajatellut jättää muuten väliin, mutta tämän verran on mullan kanssa sotkettava :).

Eihän sitä tiedä miten ajatukset muuttuvat, kun aurinko näyttäytyy hienosti ja jo aamulenkillä tuntee kasvoilla sen lämmön. Ehkäpä kaivan viime keväältä jääneet siemenet esiin ja teen hätäkylvöjä.

No, tulin kyllä tilanneeksi yrttien ja jouluruusujen taimia....Eiköhän tämä tästä taas ryöstäydy. Mutta ensin kasvatetaan kissalle ohrat ja nautitaan pääsiäisen odotuksesta. Jännitän, saammeko nuorisoa pääsiäisen viettoon.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Yllättävät kaktukset


Joulu on muisto vain, mutta valkoinen joulukaktukseni ei taida sitä tietää. Se kukki todella runsaasti joulukuussa ja aloitti nyt uuden, lähes yhtä runsaan kukinnan. Nuppuja on lähes joka oksan päässä.

Tässähän ei ole mitään ihmeellistä eikä yllättävää. Useimmiten joulukaktus kukkii monta kertaa vuodessa. Enemmän olen hämmästellyt punaisen marraskuun kakstuksen poikasia, jotka elävät työpaikallani. Alla kuvassa niistä yksi, joka muuten on myös avannut juuri jonkusen kukan.
 
 Ihmetyttää, miksi nämä nämä kaktukseni poikaset näyttävät tyystin erilaisilta kuin emonsa: Lehdet ovat punaisia tai hennon vihreitä. Emo sen sijaan on syvän tumman vihreä. Punertavaa on korkeintaan juuri tulossa olevissa, uusissa lehdissä.

Molemmissa paikoissa kaktukset kasvavat hyvin valoisissa oloissa. Luulisi, että paikat ovat otollisia kaktuksen kasvulle. Mutta nämä poikaset ovat jotenkin omituisia. Osaisiko joku kertoa, mistä lehtien värin vaihtelu johtuu? Lanoitus? Liika valo? Veto? Koneellinen ilmanvaihto? Multa? Monenlaista on pyöritelty, mutta vastaus on hukassa.

Alla vielä emokaktuktus vertailun vuoksi. Kauas on omena puusta pudonnut.

 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Naistenpäivän jälkimakuja

Käyn jälleen vähän hitaalla, mutta pakkohan nämä on tänne laittaa vaikka sitten myöhässä. Sen verran ihania ovat, nimittäin naistenpäivänä saamani ruusut. Punaiset mieheltä ja keltaiset anopilta :)

Ennen en ole näin ruhtinaallisesti naistenpäiväruusuja saanutkaan. Siinä se on mennyt ystävänpäivän ja äitienpäivän välissä omalla painollaan koko naistenpäivä.

Miksiköhän minusta tuntuu, että tänä vuonna naistenpäivästä puhuttiin joka puolella enemmän kuin ennen. Mahtaisiko arvostus jonakin päivänä näkyä myös naisten tilipussissa, ruusukimppujen lisäksi?


Kyllähän naisen sielua kukkakimputkin hivelevät, silloin tällöin. On muuten ihanan keväinen pääsiäisen hehku näissä keltaisissa ruusuissa.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Lintuja tarkkaillen


Kaukoputki on viime aikoina ollut kovassa käytössä keittiön ikkunan edessä. Pihalla tapahtuu koko ajan. Vanhanaikaisella, tyttären koulussa tekemällä lintulaudalla vierailee talintinttejä, sinitiaisia, pikkuvarpusia ja keltasirkkuja. Niiden puuhien tarkkaileminen on mukavaa ja kaukoputkella pääsee lähelle lintujen elämää.

Linnuilla tuntuu olevan lajityypillisiä ja yksilöllisiä luonne-eroja. Esimerkiksi keltasirkut ovat paljon röyhkeämpiä kuin tiaiset tai pikkuvarpuset. Jotkut niistä asettuvat keskelle lautaa syömään ja kylmän rauhallisesti ajavat muut pois. Tiaiset ja varpuset ovat huomattavasti solidaarisempia ja sopuisampia.

Myös naakat ja harakat ehtivät saada osansa herkuista, vaikka pikkulintuja yritänkin ruokkia. Onneksi meillä on avoimen lintulaudan lisäksi myös "tirppa", josta isot rohmut eivät harmikseen saa sapuskaa ulos. Se on pikkulintujen valtakunta.

Olemme syöttäneet linnuille pussikaupalla pähkinöitä ja kuorittuja auringonkukan siemeniä. Muitakin siemenseoksia on tarjottu aina, kun selliasia on jostakin kaupasta käteen osunut. Lähikaupoissa on aika suppea valikoima linnunruokia.

Punatulkkuja en ole nähnyt lintulaudalla moneen vuoteen. Mitähän niille pitäisi tarjota? Talipallot eivät ainakaan ole niitä houkutelleet. Muutenkin olisi mukava saada lintulaudalle lisää lajikirjoa, kun vain tietäisi miten.