keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Aavistus kesästä


Etelässä ja idässä helle hellii, mutta täällä länsirannikolla olemme päässeet nauttimaan kesäfiiliksistä vain hetkittäin. Nytkin sankka sumu puskee maisemaan ja lämmintä on vain muutama aste.

Ei uskoisi, että vielä aamulla pölyttäjät pörräsivät innolla kesän ensimmäisissä kukinnoissa. Kevätvuohenjuuri, tuomet, marjapensaat, mustikat ja norjanangervot ovat täälläkin ehtineet kukkaan.


Tulppaanit sulostuttavat kirsikkapuun juurella. Ehkä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu. Tuomen tuoksussa nukkumaan.

 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Laiskan puutarhurin kasvimaa


Mikään ei ole ikuista, eivät edes kasvimaan puiset kasvatuslaatikot. Ensimmäiset laatikot laitettiin 5-6 vuotta sitten. Samalla aloitin kateviljelyn hyötymaalla. Nyt laatikot olivat lahonneet ja ne hajosivat käsiin. Hankittiin uudet ja kahden tilalle neljä. Samalla pantiin koko kasvimaa uuteen uskoon, pyöräytettiin kasvien paikkoja ja möyhittiin kunnolla.

Minusta on tullut vannoutunut kateviljelyn kannattaja. Ehkä hake kasvimaalla ei kaikkien mielestä näytä nätiltä, mutta se helpottaa hoitoa: ei rikkaruohojen kitkemistä ja kastelemisessa pääsee vähemmällä. Ainoastaan perunapenkit joudun kitkemään, multaamiseen kun kate ei oikein sovellu.


Aluksi otimme tarkasti talteen viimevuotisen kompostimullan, joka oli jälkimaatumassa kasvimaalla. Sitä käytän lannoitteena kasvatuslaatikoissa.

Reunat siistittiin, rikkaruohot poistettiin mahdollisimman tarkasti ja maa kalkittiin. Ainoastaan pieni mansikkamaani jäi kulleron, päivänliljan ja ruohosipulin kanssa paikoilleen. Kaikkien muiden kasvatuspaikat vaihtuvat.

 
Biltemasta löytyi niin edulliset kasvatuslaatikot, että itse ei kannattanut ryhtyä nikkaroimaan. Pohjalle laitettiin katekangas. Komposti jaettiin neljään laatikkoon ja sekaan pantiin pussi rikkaruohotonta puutarhamultaa. Näin syntyy laiskan puutarhurin kasvimaa :).

Mies vähän yritti urputtaa, että turhaan käännätin hänellä koko plantaasin, kun jää hyvää kasvatustila hukkaan laatikoiden väliin ja alle. Niinhän sitä jää, mutta estetiikka ja helppohoitoisuus ajavat hyötynäkökohtien ohi. Sitä paitsi laattakivien peittämiltä käytäviltä on kätevä hoidella laatikoita.


Kompostimultaa riitti myös perunalle, jota tulee pikkuisen kasvimaamme päähän neljä penkkiä. Aiemmin peruna kasvoi kasvimaan toisessa päässä. Kiertoviljely lienee hyväksi perunallekin.


Kasvimaan laitaan minulla on tapana kylvää muutama rivi kukkia: kehäkukkaa, ruiskaunokkia, kesäkukkaseosta... Niin nytkin. Ne sulostuttavat loppukesästä kasvimaan, kun rutto iskee perunaan ja rikkaruohot tunkevat kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta aina jostakin välistä.

Mansikka näyttää lohduttomalta. Viime kesänä taimet olivat vahvoja ja reheviä. Nyt katteen rei'istä pilkittää vasta vähän vihreää. Kevät tuntuu meillä muutenkin etenevän hitaasti. Tuleekohan noista mitään, vai pitäisikö hakea uudet taimet?

Puikulaperunan siemenet on otettu itämään entiseen tapaan jo maaliskuussa. Niiden idut olivat hyvällä mallilla, joten eiköhän sieltä perunaa tule.

Laatikoihin kylvin salaattia, tilliä ja porkkanaa. Yksi laatikko täyttyi sipulista. Viimeinen laatikoista odottaa vielä kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia. Ehkäpä kokeilen myös munakoisoa. Taimet aion ostaa valmiina.

Nyt joudun lähtemään ruohon leikkuuseen, kun postipoika ei ole ainakaan vielä meidän osoitteeseen osannut kutsumatta tulla leikkaamaan :). Ja ruoho se kasvaa. Ei mikään ihme eilisillan rankkasateen jälkeen.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Pienen pieniä, mutta ikäviä vieraita


Aina pitää olla jotain pientä kiusaa ihmisellä. Kun sain yrttini kasvamaan keittiön ikkunalla, purkkien ympärillä rupesi parveilemaan pikkukärpäsiä. Mikä niiden nimi sitten mahta ollakaan: kukkakärpänen, banaanikärpänen, hedelmäkärpänen...

Aina joskus noita äänettömiä lentäviä ilmestyy huusholliin, yleensä jonkin uuden kukan mullassa. Olisikohan ostamani "luomutillin" istukainen tällä kertaa syypää, ainakin pörriäisiä sen purkin ympärillä on erityisen paljon.

Kukissa pikkukärpäsistä pääsee yleensä kohtuullisen helposti eroon, kun työntelee kaikkien kukkien multaan lentävien tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja tikkuja. Syötävien yrittien multaan en halua työntää myrkkyä.

Varastoistani löysin paketin mukaan myrkyttömiä liimalappuja, joiden on tarkoitus kerätä lentävät kärpäset puoleensa. Multaan niitä ei varsinaisesti työnnetä, vaan kasvin viereen asetellaan.

Ajattelin kokeilla yrttiraasuihin. Ainakin tökötti tarttui lujasti sormiin, toivottavasti houkuttelee lentävät ansaan. Muuten siirrän yrttipurkit pihalle.





Onko jollakin kokemuksia moisista tikuista, tehoavatko pikkukärpäsiin?


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Hankintoja


Mikähän siinä on, että keväällä puutarhamyymälässä mopo karkaa niin helposti käsistä? Kävin torstaina aamulla suorittamassa viimeiset opiskeluun liittyvät tutkinnot ja kirmasin lähimpään puutarhakauppaan kuin vasikka kesälaitumelle.

Tuli ostettua puisia kukkalaatikoita, puutarhatuolin pehmusteita, koreja, purkkeja, nurmikon reunusnauhaa...ja kasa patioruusuja, kun vanhat eivät näytä selvinneen viime talvesta kukkapenkissä.

Enempää ei autoon olisi mahtunutkaan. Onneksi on pieni auto. Mitä lie olisin hamstrannut, jos autoon olisi enemmän mahtunut :).

Kotona nostelin tavarat autosta ja katselin pihaa, joka kaipaa kovasti lapion ja kuokan heiluttelijaa. Ehkä ruusut ja kukkapurkit olisi ehtinyt hankkia vähän myöhemminkin ja keskittyä nyt perustaviin töihin. Esimerkiksi kasvimaan uudisrakentamiseen ja kukkapenkkien kuokkimiseen.

Ovatpahan valmiina, kun kesä kunnolla saapuu. Itä-Suomessa se näyttäisi jo olevan, mutta meillä täällä lännessä on ollut oikein "helluntaipohojaset" eli kylmää ja sateista.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Äitienpäiväseikkailua


Olipa mukava äitienpäiväviikonloppu. Sää oli kesäisen lämmin, tuli nautittua poutapilvistä ja päivätorkuista pihakeinussa. 



 
Perhe ilahdutti runkoatsalealla. "Suukkojakin" sain enemmän kuin vatsa jaksoi ottaa vastaan :).


Lauantaina kävimme hämmästelemässä Kalajoen Hiekkasärkillä seikkailupuistoa. Olisin kuulemma saanut äitienpäivälahjaksi seikkailulipun, mutta ei kiitos. Ne ajat ovat ohi, että minä liukuisin köysiradalla puusta toiseen tien yläpuolella. Hauskaa näytti nuoremmalla polvella olevan ja mielläkin, kun maasta tiirailimme.



Pihatyöt eivät viikonloppuna paljon edistyneet. Haravoinnit lopettelin perjantai-iltana ja lauantaina siistin vuorenkilvet. Istuttelin myös muutaman pikkuisen orvokin "kenkiin" ja pataan. Padan keskelle heitin multiin ensimmäiset jorinin mukulat.

  

Toivottavasti vanhat perinne- ja perintöjorinit ovat selvinneet kellarissa tästäkin talvesta. Aina nämä näyttävät keväällä hiukan lohduttomilta ennen multiin pääsyä.


Raparperit venähtivät viikonlopun aikana ainakin kymmenen senttiä mamman juhliessa. Kiitollisia kasveja. Muuten minusta pihalla kasvu näyttää lähtevän käyntiin kovin hitaasti, vaikka lämmintä on muutamana päivänä saatukin.

torstai 5. toukokuuta 2016

Nostalgista ja keväistä


Keväällä pihalta voi löytää monenlaista yllättävää. Kivikkopenkin takaa bongasin viikonloppuna kepparitallin täydessä toiminnassa. Naapurin tallitytöt olivat ahkeroineet. 

Tuli oikein keväinen ja nostalginen olo. Oma, nyt jo aikuinen tytär nimittäin tapasi pienenä puuhastella pihalla hevosjuttuja. Puskista löytyi silloinkin jos jonkinlaisia pilttuita.

Ilmeisesti naapurin aikuiset puuttuivat peliin, kun kepparitalli katosi seuraavana päivänä taivaan tuuliin. Onneksi ehdin otta valokuvan!

tiistai 3. toukokuuta 2016

Nilviäisiä torjumaan


Olen yrittänyt ajatella, että kaikki elävä kuuluu luontoon ja kaikella on siellä tehtävänsä. Nyt en ole enää varma. Luin Päivi Korpivaaran uuden, informatiivisen kirjan Piha puhtaaksi lehtokotiloista : näin torjut puutarhan tuholaiset (Docendo 2016). En usko, että lehtokotiloilla olisi mitään tarpeellista tehtävää Toimelan pihapiirissä!

Viime kesänä tulin ensimmäisen kerran tietämään, minkälaista tuhoa pelkästään pienet peltoetanat voivat joukolla saada aikaan kasvimaalla ja kukkapenkeissä: reikiä, reikiä ja reikiä. Voin vain kuvitella, että lehtokotiloiden tekoset ovat etanoiden puuhastelut potenssiin kaksi.

Korpivaaran kirja on hämmentävän informatiivinen tietopaketti näistä ällöttävistä nilviäisistä, jotka lisääntyvät hurjaa vauhtia, syövät toistensa raatoja sekä kaiken vihreän pihalta. Vielä ei ole meillä näkynyt, mutta pelottaa. Kuulin nimittäin, että tien toisella puolella naapureissa näitäkin ystäviä jo on. Ei kiitos meille enää vaihtoperennoita!

Kirja alkaa lehtokotiloiden tunnistamisesta, lisääntymisestä ja maailmanvalloituksesta. Sitten kerrotaan otuksen luontaisista vihollisistä eli ketuista, koirista, myyristä, linnuista, matelijoista, sammakoista, hyönteisistä...

Kolmannessa luvussa päästään asiaan eli varotoimiin. Ötökät saapuvat pihalle yleensä vaihtokasvien tai ostotaimien kylkiäisinä. Kesäkukatkaan eivät ole vaarattomia.

Lopulta torjutaan: kerätään, tapetaan kuumalla vedellä, kitketään voikukat pihalta, leikataan nurmikot, trimmataan ja siistitään. Valitettavasti rakastamani kateviljely näyttäisi olevan etanoiden ja kotiloiden päiväuni. Kummankohan sitä mieluummin pihalle ottaisi, kotilot vai rikkaruohot?

Rautafosfaatti tehosi viime kesänä etanoihin ja se auttanee myös taistelussa lehtokotiloita vastaan. Olen hankkinut kilon noita sinisiä pikkurakeita. Niitä pitänee näihin aikoihin levitellä, jotta voisi välttyä viime kesän kaltaiselta etanainvaasiolta.

Lopulta kotilot päätyvät Korpivaaran kirjassa lautaselle: Lähiruokaa puutarhasta. No jaa, syököön joka haluaa.

Mutta kiitos kirjasta. Yritän torjua neuvoilla myös peltoetanoita ja erityisesti yritän olla hankkimatta lehtokotilofarmia. Älkää pliis tulko meille, ällöt lörtsykät.