keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Saanko esitellä, kirsikat!




Dadaa! Siinä he ovat. Nimittäin ensimmäiset kirsikat anopin pihalta toissakesänä puolitoistametrisenä siirretyssä kirsikkapuussa. Ei niitä kovin monta ole, mutta ei ollut monta kukkaakaan. Puu joka tapauksessa elää ja voi hyvin ja tuottaa jopa heldelmiä. Ilmassa on pientä onnistumisen riemua.


Marjoista huomaa, kuinka pitkällä kesä jo on. Karviasiet ovat lähes kypsän kokoisia, joskin vielä kivikovia. Mutta aika rientää ja sato kypsyy.


Punaherukoita näyttäisi tulevan mukavasti. Mustaherukkapensaamme ovat vanhuuden vaivoissa ja tuottavat pienen sadon. Pitäisi uusia pensaat, kun saisi kaivuumiehen innostumaan asiasta.


Maurin makeat vadelmat alkavat pikkuhiljaa viihtyä sijoillaan pari vuotta istuttamisen jälkeen. Kukkia on ja karttejakin jo. Taitavat kärsiä lannoitteen puutteesta, mutta en oikein tiedä mikä lanoite vadelmalle olisi parasta. Luonnossahan vadelma kasvaa aika karuilla paikoilla, mutta puutarhavadelma lienee eri juttu. Pitää ottaa selvää ja höystää näitä, kun kerran näyttävät elävän ja kukkivan.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Katsaus kasvimaalle



Nytpä on aika kääntää katse kasvimaalle ja kurkata harsojen alle, mitä myrskyt ja sen jälkeiset aurinkoiset päivät ovat saaneet aikaan. Aloitetaan kuitenkin vaatimattomimmasta päästä. Ruosipuli kukkii oikeastaan parhaimmillaan kuin paraskin kukkanen.



Iloisin yllätys löytyi harson alta. Patiokurkku oli katkennut myrskyssä ja nahistunut, mutta munakoiso on vastoin kaikkia ennakko-odotuksia selvinnyt hyvin ja kukkii! Eihän sitä tiedä, ehtivätkö koisot syötäviksi saakka, mutta hyvältä näyttää.



Kesäkurpitsa on kasvattanut jättimäiset lehdet ja kukkii suurin keltaisin kukin. En kyllä muista, oliko tämä keltainen vai vihreä vai miten päin se  meni. Mutta hyvin pyykii kesäkurpitsoilla. Ensimäista kertaa kasvatan ja olen luottavainen, että satoakin saadaan.

Takaa pilkottavat porkkanarivit. En viitsi harventaa, joten kylvän aina nauhassa siemenet. Joinakin vuosina itäminen on ollut heikkoa, mutta nyt iti hyvin.



Mikäs se siellä möllistelee? No kymmensenttinen avomaakurkku. Nämä ovat varmaan jo liiankin kauan kärvistelleet harson alla, vähempikin lämpö olisi riittänyt.



Salaatin ja tillin laatikossa alkaa olla ahdasta, eikä etanoista tietoakaan! Se on kesän paras uutinen, että viime vuoden etanainvaasio näyttää olevan taakse jäänyttä elämää. Tai ehtiihän sitä vielä heinäkuussakin. Olen kyllä istuttaessa jo levitellyt Ferromolia etanoita vastaan.



Sipuleista ehtisi varmaan kasvattaa toisenkin sadon samassa laatikossa tälle keväälle. Niin hyvältä näyttää kasvu. Olen ennenkin huomannut, että sipuleita eivät koleat säät tai myrskyt häiritse, eikä toisaalta pieni kuivuuskaan.



Ja mansikanmöllykät alkavat olla jo aika isoja, kun vielä punastuisivat ja säästyisivät harakan suulta.



Puikulaperuna ei koolla tai varrenmitalla komeile, eikä nopeudellakaan kisaa. Mutta hyvässä kasvussa on, eiköhän siitäkin syötävää loppukesästä saada.

Tämähän alkaa näyttää suorastaan lupaavalta. Mukava, että ei ole tullut turhaan pakerrettua hyötymaalla. Täytyy tunnustaa, että peruna on täysin miehen hoivissa ja kasvimaan rikkaruohottomin paikka tänä kesänä.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Syreenin tuoksua ja hyttysten juoksua



Sitähän se Juhannus useimmiten tarkoittaa täällä Toimelan leveysasteilla viitosvyöhykkeellä ja meren rannassa. Tänä kesänä tosin syreenit ovat kukkineet "etuajassa", valkoisetkin jo tiputtaneet osan kukistaan. Tuoksua sentään saadaan ja joitakin kukkiakin vielä ihailtaviksi.


Perinteiset liilat syreenit ovat jo kukintansa miltei ohittaneet, viimeisiä viedään. Kukintoja olikin tänä vuonna erittäin vähän, lähinnä yläoksilla ja nekin pieniä. Aina sitä aina jaksa, syreenikään.



Unkarinsyreeni on yleensä syyreniparven viimeinen kukkija, niin nytkin. Vielä on kukintoja nupuillaankin. Myös unkarinsyreeni kukkii vaisummin kuin parina edellisenä kesänä. Viime kesänä kukkia olikin aivan älyttömästi. 

Jos kukkia on vähän syreeneissä, niin hyttysiä sen sijaan on paljon. Ja isoja. Ja kiukkuisia. Ja nälkäisiä. Semmoista se on tämä suomen keskikesän juhlinta, ininä musiikkina korvissa.


Onneksi on rantasauna ja vihta, joilla hyttysenpuremat ja kutinat lähtevät kätevästi. Koivuvihta tuoksuineen kuuluu ehdottomasti juhannukseen.

Toimela toivottaa kaikille oikein rentouttavaa ja nautinnollista keskikesän juhlaa! Mikäpä on toivotellessa, kun lomakin alkaa sopivasti juhannukselta. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ihmekevät


Olen saanut nauttia aika pitkään uusien Marjatanalppiruusujeni kukinnasta, vaikka viime päivien rankkasateet ovat kukintaa himmentäneetkin. Kevät ja alkukesä ovat täyttyneet puutarhayllätyksillä, hyvillä ja huonoilla.

Näin muhkeat alppiruusun taimet olivat mukava yllätys paikallisen puutarhan valikoimissa. Ostaessa harmitti, että oikuttelevat talvikelit niittasivat näiden edeltäjät havu- ja rhodoistutuksesta. Mutta kun kukat aukesivat, harmitus haihtui ja rahanmenokin unohtui.


Monta muutakin ikivanhaa perennaa on kadonnut jäljettömiin penkeistä viime talvena. Jouduin uusimaan esimerkiksi tämän suosikkiperennani eli särkyneen sydämen.


Nyt kesä on jo pitkällä, mutta monenlaista omituista tuli kuvailtua keväällä pihalla. Mistähän lie johtuu, että töyhtöangervot aloittivat kesän varsin epätasaisesti ja toispuoleisesti. Pohjoispuoli riutui ja eteläpuoli kasvoi. Raja oli kuin veitsellä leikattu.

 
Myöhemmin ero tasoittui, eikä kasvussa enää huomaa mitään erikoista. Ei ole tämmöistä ennen näkynyt. 


Tämän kevätkuvan erikoisuus ei johdu talvesta vaan laiskasta puutarhurista. Olen kyllä huomannut, että valkoisen syreenin keskellä kasvaa morsiusangervoa, mutta en ole vaivautunut asiaa sen enempää miettimään.

Nyt otti silmään, että minullahan on kahden kerroksen väkeä. Morsiusangervo on näköjään levittäytynyt kokonaan syreenin sekaan. Siellä se jo lehtevänä kukoistaa, kun syreeni vasta suunnittelee lehtien avaamista!

Tuolle ei varmaan voi muuta tehdä kuin löydä molemmat matalaksi, jos haluaa siiamilaiset toisistaan erottaa. Vai antaisiko olla, jos eivät toisiaan häiritse. Ensin kukki angervo ja nyt kukkii syreeni :).

Outo kevät ja alkukesä pihalla, todellakin!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Voihan Salomo minkä teit!



Eipä jäänyt tällä viikolla päällämme riehuneesta Salomo-myrskystä hyviä muistoja. Kolme päivää tuuli puhalsi kovaa pohjoisesta. Emme sentään saaneet lunta, mutta hyytäviä kelejä vuosidan kesämyrsky toi tullessaan. Pari astetta lämmintä ja rutkasti tuhoja.

Pihakeinun tuuli paiskasi norjanangervojen syleilyyn. Ei onneksi mennyt tällä kertaa rikki. Katos on jo kerran tälle kesälle korjattukin. Ikkunoista hädin tuskin läpi näkee. Puista on lentänyt lehtiä, oksia ja käpyjä kuin syksyllä.


Vieläkään ei ole lämmin, mittari näyttää kahdeksaa astetta. Onneksi sade sentään on hetkeksi tauonnut. Pari iltaa menikin vilteissä ja villasukissa.

Keräsin kesäkukkia suojaan, mutta kaikkea kasvavaa ei voinut pelastaa. Myrskyn raatelemia pensaita ja perennoja joutuu loppukesän katselemaan. Ei auta mikään.


Ison, vanhan morsiusangervon pohjoistuuli halkoi melkein kahtia. Jakauksen näyttää saaneen ja lehdet ovat siitäkin lentäneet.


Viikko sitten hehkuttamani saniaiset lakosivat tänä kesänä ennätysaikaisin. Olivat sopivasti pohjoistuulen mentävällä aukolla, eivätkä tästä enää nouse. Kokemusta on aikaisemmilta vuosilta. Mitenkähän näitä kestää porraspäässä?


San Pablo 17.4.2004-9.6.2016


Pahin isku tuli kuitenkin kesken myrskyisän yön. Säällä ei tosin ollut sen kanssa mitään tekemistä, mutta öinen matka päivystävälle eläinlääkärille jäi mieleen myrskyisänä. Bichon frise -poikamme Pablon maallinen taivallus päättyi 9.6.2016 vuoden vaivanneiden sisäelinongelmien äkilliseen pahenemiseen.

Tyhjältä tuntuvat koti ja pihamaa, kun 12 vuotta on tämän perheenjäsenen lenkkiaikojen tahtiin elelty ja nelijalkainen ystävä on ollut vastassa töistä tullessa. Tähän oli ehditty varautua, mutta luopuminen ottaa silti koville.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Aloe ulkoilee


Hehkuvat, syvät vihreän sävyt ovat alkukesässä parasta. Erityisesti vihreä loistaa saniaisissa. Korkansiipi on kestosuosikkini keväisin.


Saniaispenkki somistaa porraspään ensimmäiseen kunnon rankkasateeseen tai myrsyyn asti. Nyt on aika nauttia. Laonneita kotkansiipiä murehditaan, kun sen aika on.


Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa aloe veraa (rohtoaloe) ulkona kesäkukkaistutuksessa. Kun kasvi selvisi vuoden takaisesta hyytävästä alkukesästä, rohkenin uusia kokeilun.

Tämä jättiläinen oli kasvanut aivan liian isoksi ikkunanlaudalle ja painoikin kilotolkulla. Isossa ja raskaassa piharuukussa se kuitenkin pysyy pystyssä. Seurakseen aloe sai koristeheinää ja Uuden Guinean Liisoja.




Myös äitienpäivälahajaksi saamani, upeasti kukkinut runkoatsalea saa jatkaa kasvuaan kesän pihalla "pikkupuuna". Sen juurella maahumalaa ja poutapilveä.

Ehkäpä vien kesäksi laitumelle myös marraskuun kaktuksen ja joulukaktuksen...

torstai 2. kesäkuuta 2016

Hyötymaa, osa 2: Yltiöoptimismia


Sanonta kuuluu: pessimisti ei pety. Kääntäen: optimisti pettyy varmasti. Ainakin pelkään pahoin.


Viime viikonloppuna kävin hamstrausreissulla puutarhan tungoksessa. Viimeinen kasvatuslaatikko odotti muhevine multineen taimia ja niitähän tuli. Ostin avomaankurkkua (Harmonie), patiokurkkua, keltaista (Gold Rush) ja vihreää (Zucchini Diamant) kesäkurpitsaa ja huippuna munakoison (Patio Baby) taimen. Oikein itsekin hämmästyin, kun sen kotona laatikosta kaivoin.

Että oikein munakoiso! Tarvitsee näemmä +20 astetta ja kasvihuoneen. Pitäisi tulla vuosisadan kesä, että saisin avoviljelmältäni kerätä munakoisoja.

Miehelle yritin esittää, että munakoiso kaipailisi kasvihuonetta. Tässä tulos. Maalitahrainen hallaharso saa nyt kelvata.


Toistaiseksi taimet voivat erinomaisesti harson alla. Johtunee kuitenkin käsittämättömän lämpimistä säistä, joista viikon verran olemme saaneet täälläkin nauttia. Saapas nähdä mitä tapahtuu, jos ja kun sääennusteet viikonvaihteen hyytävistä keleistä toteutuvat.

Luonto on uskomaton. Ensin tuntui, että kaikki kasvit ovat joko kuolleet talven aikana tai niiden kasvu junnaa kylmyydessä. Kun helle alkoi, kasvu suorastaan räjähti. Nyt aika kuluu pihalla ja ikkunassa ihmetellen.

Miten syreenitkin voivat jo täällä kukkia, kun yleensä juhannuksena niistä nautiskellaan? Ja raparperi pitäisi kiireesti säilöä. Sekin kukkii yhtä aikaa morsiusangervojen kanssa.


Mansikan taimet olivat niin kitukasvuisia kovan talven jäljiltä, että kyllästyin odottamaan niiden virkoamista ja hain uudet. Voila: Nyt mansikkakin kukkii! Kohta maistellaan remontoivan lajikkeen lupaamia marjoja koko kesä.


Pari viikkoa sitten kylvetyt salaatit, tillit, porkkanat ja siemenkukat ovat komeassa kasvussa. Sipulin istukaisista puhumattakaan. Voi tätä kasvun ihmettä taas kerran.


Lupaan lopettaa kasvimaan hehkutuksen vähäksi aikaa. Olen vain niin onnellinen, kun saimme sen tänä keväänä uuteen, siistiin kuosiin.

Sen verran haipakkaa on viimeisen viikon aikana pitänyt pihalla, että en ole tietokoneen ääreen iltaisin ehtinyt. Monenlaista raportoitavaa olisi mielessä ja kamerassa, mutta vuorokauden tunnit loppuvat kesken. 

Sadepäivää odotellaan, minä ja kuivuvat kasvustot.

Ps. Omenapuutkin kukkivat. Miten tämän kaiken ehtii havaita ja nautiskella?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...