perjantai 10. kesäkuuta 2016

Voihan Salomo minkä teit!



Eipä jäänyt tällä viikolla päällämme riehuneesta Salomo-myrskystä hyviä muistoja. Kolme päivää tuuli puhalsi kovaa pohjoisesta. Emme sentään saaneet lunta, mutta hyytäviä kelejä vuosidan kesämyrsky toi tullessaan. Pari astetta lämmintä ja rutkasti tuhoja.

Pihakeinun tuuli paiskasi norjanangervojen syleilyyn. Ei onneksi mennyt tällä kertaa rikki. Katos on jo kerran tälle kesälle korjattukin. Ikkunoista hädin tuskin läpi näkee. Puista on lentänyt lehtiä, oksia ja käpyjä kuin syksyllä.


Vieläkään ei ole lämmin, mittari näyttää kahdeksaa astetta. Onneksi sade sentään on hetkeksi tauonnut. Pari iltaa menikin vilteissä ja villasukissa.

Keräsin kesäkukkia suojaan, mutta kaikkea kasvavaa ei voinut pelastaa. Myrskyn raatelemia pensaita ja perennoja joutuu loppukesän katselemaan. Ei auta mikään.


Ison, vanhan morsiusangervon pohjoistuuli halkoi melkein kahtia. Jakauksen näyttää saaneen ja lehdet ovat siitäkin lentäneet.


Viikko sitten hehkuttamani saniaiset lakosivat tänä kesänä ennätysaikaisin. Olivat sopivasti pohjoistuulen mentävällä aukolla, eivätkä tästä enää nouse. Kokemusta on aikaisemmilta vuosilta. Mitenkähän näitä kestää porraspäässä?


San Pablo 17.4.2004-9.6.2016


Pahin isku tuli kuitenkin kesken myrskyisän yön. Säällä ei tosin ollut sen kanssa mitään tekemistä, mutta öinen matka päivystävälle eläinlääkärille jäi mieleen myrskyisänä. Bichon frise -poikamme Pablon maallinen taivallus päättyi 9.6.2016 vuoden vaivanneiden sisäelinongelmien äkilliseen pahenemiseen.

Tyhjältä tuntuvat koti ja pihamaa, kun 12 vuotta on tämän perheenjäsenen lenkkiaikojen tahtiin elelty ja nelijalkainen ystävä on ollut vastassa töistä tullessa. Tähän oli ehditty varautua, mutta luopuminen ottaa silti koville.

9 kommenttia:

  1. Luopuminen rakkaasta ystävästä ottaa varmasti koville. Ihanat muistot jäävät kuitenkin elämään. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  2. Voi sinun menetystä, se tuntuu aina niin pahalle. Myrsky ei tullut meille, joten meillä on vain kylmää, mutta sadetta emme ole saaneet. Tämä aamu on kaunis, mutta vein koiran tarhaan hetkeksi (suomenlapinkoira) ja meinasin jäätyä. Toivottavasti lämpenee.

    VastaaPoista
  3. Otan osaa suureen surunnee♥
    En voi, kuin kuvitella miltä tuntuu, jos tai siis, kun Niilosta aika jättää..:( Onneksi poika on terve ja täyttää tässäkuussa 7 vuotta.

    VastaaPoista
  4. Hei Tuulevi. Blogissani on sinulle haaste.
    http://pihakuiskaajanpuutarha.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Teillä on tosiaan ollut hurja myräkkä pihapiirissänne. Lemmikin poismeno on suuri suru...

    VastaaPoista
  6. Voi! Otan osaa suruusi. Lemmmikin menettäminen on iso suru.

    VastaaPoista
  7. Tännekin myrskyä ooteltiin, mutta tuuli oli väin vähän normaalia rivakampaa. Osanotto San Pablon puolesta, 12 vuotta yhteiseloa on pitkä aika.

    VastaaPoista
  8. Teidän nappisilmää ei sitten enää ole! Ihan kourasee sydänalaa, osanottoni.

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...