tiistai 30. elokuuta 2016

Mansikkaa, aina vain lisää mansikkaa!


Mansikan satokausi se vain jatkuu. Herukat on kerätty, mustikatkin poimittu. Mutta tuoreita mansikoita löyty viilenevästä säästä huolimatta joka päivä puuron päälle. Aika mukavia nämä uudet jatkuvasatoiset lajikkeet, vai mitä :).

Ennen mansikkakausi kesti vain muutaman viikon. Nyt sato kypsyy ehkä vähän myöhemmin, mutta sitä tulee, tulee ja aina vain tulee. Kumpa ei vieläkään tulisi pakkasta. Ei aivan vielä, pliis.

Aina marjoja jokunen homehtuu kosteassa kelissä tai harakka käy verottamassa omansa. Mutta aina jää minullekin muutama.

Kesäkurpitsan kasvu on hiipunut, mutta niitäkin näyttäisi vielä muutama olevan tulossa. Jos vain ehtivät syötävän kokoisiksi. Lämpimillä ne kasvoivatkin aivan liian isoiksi.


Omenoita ei tule tänä vuonna paljon, mutta muutaman saa omastakin puusta maistella. Nämä kesäomenat tosin ovat anopin puusta. Minulla on vain pikkuomenoita kasvamassa. Anopin talviomenapuussakaan ei juuri ole satoa tänä vuonna. Onneksi kotimaisia omenoita on aika hyvin saatavilla kaupasta.

Mutta sadonkorjuu alkaa olla loppusuoralla. Kunhan perunat ja porkkanat saa maasta syötyä ja sipulit sisään asti, niin sato on laarissa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Siemenet talteen



Pihalta voi löytää syötävän lisäksi monenlaista. Näinä aikoina tulee kerättyä siemeniä. Krassin siemenet ovat suorastaan herkullisen näköisiä, ennenkuin ne kuivuvat koviksi kiviksi kevättä odottamaan.


Lähdin pihalle oikein useamman kipposen kanssa ja kuvittelin kerääväni myös kehäkukan siemeniä. Ne olivat kuitenkin vielä yllättävän tuoreita ja vihreitä. Jätin kypsymään.

Kehäkukathan kylvävät itse itseään kiitettävästi pitkin kasvimaata, mutta olisi mukava itse keväällä päättää, missä niiden paikka on. Tiedän, että ensi kesänä kehäkukkia taas tupsahtelee mansikan välistä ja porkkanarivistä. Sitten en tietenkään raaski nyppiä niitä pois. Usein tuntuu, että itsekseen tupsahtavat ovat isompia ja voimakkaampia kuin kaupan siemenpussista kylvetyt.

Mutta kehäkukkien sijasta keräilinkin harmaamalvikin siemeniä. Ne näyttivät osin jo sopivan ruskeilta ja kuivilta.

Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mihin siemeniä ripottelisin. Harmaamalvikkia kasvaa pihalla jo useammassa paikassa. Sehän kasvattaa ensimmäisenä kesänä vain vihreää vartta ja kukkii vasta vuosi kylvön jälkeen. Alkuunpäästyään harmaamalvikki ilahduttaa kesästä toiseen, eikä mahdottomasti itsekseen leviä. Kukkiessaan se on ihan nätti.



Rauli-myrsky teki tuhojaan lauantaina. Tarkoitus oli juhlia venetsialaisia ja levitellä soihtuja rannoille ja pihalle. Toisin kävi.

Rauli pauhasi siihen malliin, että puita kaatui mökkitiellä, eikä rannoille ollut asiaa. Aamulla keräilin pihalta Raulin "satoa": portailta pudonneita ja haljenneita kesäkukkaruukkuja, risuja ja katkenneita kukkia.

Pallokrysanteemikin pyöri purkkeineen pitkin pihaa. Napsin katkeilleet kukat maljakkoon ilahduttamaan.


Tämä oli nyt kolmas kesämyrsky ja joka kerta uutisissa on puhuttu "harvinaisesta" kesämyrskystä. Eivät nämä enää minusta ole harvinaisia. Tuulet ja myrskyt ovat oikeasti lisääntyneet, johtuipa se sitten ilmastonmuutoksesta tai jostakin muusta.

Ai niin, pihakeinukin pyllähti taas nurin, vaikka kaksi isoa laattakiveä oli painoina. Pensaan oksa meni katoksesta läpi, pah. Ei enää myrskyjä kiitos.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Köynnöksiä tai sitten ei


Kyllähän minä muistin, että kelloköynnös kukkii vasta tosi myöhään kesällä. Siitä huolimatta ensimmäistä liilaa kelloköynnöksen kukkaa odotettin hartaasti. Siinä se nyt on, lopultakin. Herkkä ja täydellinen. Saapas nähdä, montako kukkaa ehtii käynnökseen ennen pakkasia avautua.


Köynnöskaaren asukit ovat yllättäneet tänä kesänä sekä positiivisesti että negatiivisesti. Matsuriankärhön ehdin jo melkein kaivaa ylös keväällä, kun luulin kovan talveen niitanneen senkin. Mutta maan alla näkyikin kasvun alkua.

Kovin korkeaksi se ei ole kesän aikana kivunnut, ehkä reilun metrin korkeudelle vain, mutta jokunen kukkaterttu on ollut. Jos ensi talvi ei ole yhtä paha kuin edellinen, ehkä matsuriankärhö alkaa viihtyä köynnöskaaressa.



Humalaan iski taas kerran jokin kirva tai muu itikka, joka ei torjunta-aineita pelännyt. Pistelin alkukesästä humalan juurelle köynnöskrassin siemeniä ikään kuin paikkavärkiksi. Krassia sieltä nousi, mutta ei millään tavalla köynnöstävää. Ihan tavalliselta krassilta näyttää. Luulin, että vain minulla menevät siemenpussit sekaisin, mutta sitä näyttää tapahtuvan ammattilaisillekin :).


Villiviinillä on jo syksyn elkeet. Punaista väriä on ilmaantunut lehtiin, vaikka pakkasista ei ole vielä tietoakaan. Päin vastoin, kesäisen lämmintä on ollut viime päivinä. Jostakin syystä kasvit toimivat kalenterin eikä lämpömittarin mukaan.


Tein tästä kuvasta uuden syysbannerin ja lisäsin siihen Toimelan juhlavuoden vuosiluvut. Talossamme on eletty jo 60 toimeliasta vuotta. Puuhaa riittää edelleen.

tiistai 16. elokuuta 2016

Joriinien perhosbaari



Perhosbaareista en ymmärrä, mutta vanhan ajan joriini eli daalia näyttäisi olevan neitoperhosten mieleen. Melkoinen lepatus käy aurinkoisella säällä keltaisissa houkuttimissa. Kauniita ovat, niin kukat kuin perhosetkin.


Aika vaarallisen näköiset pelotesilmät kaunottarilla on tarkemmin katsoen siivissään. Neitoperhonen on varsin iso, siipien kärkiväli 4-5 cm.

En tunne kovin hyvin perhosia, mutta Wikipedia kertoo, että  Neitoperhonen (Nymphalis io, syn. Inachis ioon täpläperhosten heimoon kuuluva kulttuuriympäristöjen perhonen. Se on Suomessa tulokaslaji, joka on vasta 60-luvulta lähtien esiintynyt täällä.

Nykyisin neitoperhonen on yleinen Etelä-suomessa. Levinneisyyden raja kulkee Wikipedian mukaan Vaasa-Kuopio -linjalla. Toimela on parisataa kilometriä pohjoisempana, mutta runsaasti neitoperhosia on tänä vuonna liikkeellä.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Aleo kukkii ulkona


Ihminen sokeutuu omaan lähiympäristöönsä. Viikonlopun aikana olen ehkä sata kertaa kulkenut portaista ulos ja sisään aloeistutuksen ohi. Tarvittiin silti vieraita Helsingin Jätkäsaaresta näyttämään, että kappas, aloe vera työntää ulkona kukkanuppua. Eipä ollut osunut nuppu silmään.

Joskus vuosia sitten aloe on kukkinut minulla sisällä olohoneen ikkunalla. Jo useampana kesänä olen siirtänyt vanhimman ja suurimman aloen ulos, mutta nuppua saati sitten kukkia ei ole näkynyt. Nyt näkyy. Mielenkiinnolla odotan oranssin kukkatähkän puhkeamista.

Ei tämä kesä ehkä ole kovin huono ollut, kun aloe verakin jaksaa kukkia viitosvyöhykkeellä :). Nyt ei sitten mitään elokuun yöhalloja, kiitos!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Syksyn enteitä


Kylläpä kesä onkin lyhyt! Pari päivää sitten hikoilin vielä pihapuuhissa, olihan lähes helle. Kukat kukkivat ja hyötymaan sato kypsyi. Ja äkkiä eilen illalla olikin niin syksyn tuoksu ja tuntu. Muutaman päivän rankat vesikuurot ovat piiskanneet osan kesäkukista maan rakoon.

Kasvimaalla ja marjapensailla pitää kiirettä. Vaikka yritän kaikkeni, en pysy kesäkurpitsojen tahdissa. Ne tuntuvat kasvavan yhdessä yössä jättiläisiksi. Jos ei tietäisi, että kurpitsojen kaverina kuvassa on kirsikkatomaatteja, eikä tavallisia tomaatteja, voisi kuvittellakin nuo vihreiksi jättiläisiksi. Turhan isoiksi ovat kuitenkin päässeet. Keltainen kesäkurpitsa ei näytä olevan yhtä hanakka kasvamaan kokoa.

 
Vadelmasato on runsas ja ennen kaikkea hämmästyttävän puhdas. En ole löytänyt Maurin makeista ensimmäistäkään matoa. Luonnonvadelmiakin olisi runsaasti, mutta en ole ehtinyt niitä ainakaan vielä poimimaan. Paitsi ohimennen suuhun.


Mustikassa on käyty muutaman kerran ja satokausi jatkuu edelleen. Mustikoita on täällä kohtalaisen hyvin metsissä, mutta valitettavan paljon on puolittain pilallisia marjoja. Taitaa olla jokin mustikan tauti, joka lytistää marjasta toisen puolen. Tuskimpa "tautipuolien" syöminen olisi vaarallista, mutta perkatessa niitä tule napsittua pois. Saalis pieneneekin siinä vaiheessa kovasti.

Jos on mustikoita metsässä, on myös hyttysiä. Ne eivät tänä kesänä näytä lainkaan lannistuvan. Usein elokuulla saa marjametsässä jo olla aika rauhassa, mutta ei tänä vuonna.

Minulla ei ole pihalla pensasmustikkaa. Hyttysten ja "tautipuolien" vuoksi harkitsen jalostetun mustikan hankintaa. Samanlainen makuero taitaa olla kuin puutarhavadelmassa ja luonnonvadelmassa.

 
Pieni valkoherukkapensaan alkumme teki kokoonsa nähden ihan hyvän sadon. Marjat ovat mielenkiintoisen näköisiä. Maistuvat punaherukalta, mutta tuovat ulkoisesti mieleen sammakonkudun :).

Punaherukkaa tulee edellisten vuosien tapaan kahdesta pensaasta ihan riittävästi. Mustaherukkapensaat ovat vanhoja ja vaikka niitä on enemmän, marjoja tulee vähemmän kuin punaisia. Ehkä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna.


Aloitin mustaherukoiden poimimisen tällä viikolla ja ämpärin reunalla köllötteli tällainen kaveri. Se näytti erehdyttävästi mustaherukkatertun vihreältä osalta. Osasi mokoma jähmettyäkin paikalleen ihan tikuksi, kun sitä tutkailin. Matohan se oli. Luontokappaleilla itsesuojeluvaisto pelaa, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.

Kun syksy painaa päälle, aurinko jää sadepilvien varjoon ja illat viilenevät, mansikkasatoni uhkaa jäädä raa'aksi. Istutin keväällä uusia, jatkuvasatoisia taimia. Niissä on vielä valtavasti raakileita, jotka näyttävät myös jäävän vaaleiksi. En usko, että kaikki ehtivät  kypsyä.

torstai 4. elokuuta 2016

Angervot yllättävät


Tilanteet vaihtelevat pihalla tiuhaan. Kylmän alkukesän jälkeen ehdin jo tuomita jaloangervot kitulaiksi ja pienikukkaisiksi tänä vuonna. Joudun perumaan sanani, kun aurinko ja lämpö antoivat parastaan kolmisen viikkoa. Vettäkin on tullut tarpeeksi. Nyt jaloangervojen kukat ovatkin äkkiä täyteläisiä ja kirkaita.


Vielä suuremman yllätyksen tarjosivat morsiusangervot, jotka normaalisti kukkivat kesäkuun alussa heti norjanangervojen jälkeen. Tänäkin vuonna ne kukkivat, mutta aika vaisusti. Kesäkuun Salomon-myrsky raateli pensaita myös kovalla kädellä.

Heinäkuussa pensaat ovat kasvattaneet innolla uusia versoja ja yhtenä päivänä huomasin, että tuoreisiin oksiin oli puhjennut pienenpieniä kukkia. En muista ennen nähneeni, että morsiusangervo kukkisi toiseen kertaan samana kesänä. Kaikenlaista!

tiistai 2. elokuuta 2016

Ruiskukkia ja pellon kaunottaria



Mieli näyttää muuttuvan päivittäin. Ei ole kovinkaan monta päivää siitä, kun hehkutin unikkoja lemppareinani. Kauniita unikot ovatkin, mutta eipä ole mitään vikaa ruiskaunokissakaan, olipa se sitten sininen...




...punainen...


... tai vaikka valkoinen.

  
Nupulla tai kukalla. Ja liilakin näyttää seassa olevan, ja vaaleamman sininen. Ruiskukkia ei kannatta katsoa kovin kaukaa, mutta läheltä ihailtuina ovat aivan mukiinmenevän suloisia nämäkin siementen kasvimaan laitaan tuomat.


Heitänpä tähän loppuun kännykkäotoksen mökkitieni varrelta. Tässä pellossa kasvaa yleensä perunaa. Nyt olen pitkin kesää aprikoinut, mitähän siihen on tulossa. Rivissä ovat kasvaneet, mutta oudon näköisinä. Epäilin aluksi, että rypsiä tai rapsia, mutta valkoisia pieniä kukkia peltokasviin puhkesi. Mitähän lienee?

Punertava sävy tulee kuvaan auringonlaskusta. Kukat ovat oikeasti puhtaan valkoisia. Pelto on kaunis kuin uni kukkiessaan, ei meinaa pyörä tiellä pysyä, kun pitää ihailla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...