perjantai 25. marraskuuta 2016

Herkkää valkoista



Valkoisesta joulukaktuksesta on tullut suosikkini huonekasvien joukossa. Tätä valkoista, aavistuksen punertavaa herkkyytä ei yksinkertaisesti voi vastustaa. Miten luonto on voinutkin keksiä näin monimutkaisen ja kauniin kukinnon karuun kaktukseen, joka ilahduttaa kaikkein synkimpään kaamosaikaan?

Tämä on joulukaktus, mutta jostain syystä se haluaa tänä vuonna kukkia jo marraskuussa. Harvinaisen runsaasti vielä.



Näiden kukkasten rinnalla kelpaa odotella ensimmäistä adventtia ja kääntää ajatuksia jouluun.

Jälkihuomautus:
Kuten alla kommenteissa minua paremmin asioista perillä olevat lähteet arvelevat, valkoinen kaktukseni on ilmeisesti myös marraskuun kaktus eikä joulukaktus, jollaisena se on minulle aikanaan myyty. Googlettelin asiaa ja netissä kerrotaan, että aitoa joulukaktusta ei olisi ollenkaan myytävänä, vaan marraskuun kaktuksen eri värejä myydään myös joulukaktuksen nimellä. Aitoon, vanhaan joulukaktukseen voi kuulemma vielä törmätä jossakin laitoksessa tms.


Kaktukset erottaa mm. lehtien mallista. Marraskuun kaktuksella on suipommat piikikkäät lehdet, joulukaktuksella pyöreät. Joulukaktus ilmeisesti myös kasvaa hieman enemmän riippuvana ja todella suureksi. Että näin sitä oppii joka päivä uutta. Etäisesti muistelen, että joku olisi kommenteissa tästä asiasta aiemminkin maininnut, mutta asia oli vaipunut unholaan. Nytpä tiedän, kiitos teille hyvät lukijani!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Mehevä mehitähti


Tein luultavasti rikoksen kasvikuntaa kohtaan, kun istutin marraskuun pimeydessä mehitähden uuteen ruukkuun. Tämä mehevä tähtönen tuli Toimelaan viime jouluna kimalteella koristeltuna, pienessä lasimaljassa. Se on porskutellut sisällä vuoden erinoimaisesti. Hileet on pesty pois ja kasvi tursui yli lasimaljasta. Oli aika muuttaa majaa. Mehitähti on nyt halkaisiljaltaan liki 20-senttinen.

Mikä ihmeen tähtönen tämä tukevalehtinen kasvi sitten on? Jouluistutuksissa mehitähdet näyttävät yleistyneen. Nykyisin suositaan istutuksissa kertakäyttötavaran sijaan kestäviä kasveja, joista saa huonekasveina pitkään iloa.

Mehitähden lehdet ovat koristeelliset ja kasvi on tosiaan helppohoitoinen. Se menestyy, kun sen istuttaa kaktusmultaan. Netistä löytyvien ohjeiden mukaan kasvia kastellaan niukasti, talvilevon aikana ei juuri ollenkaan. Itse olen kastellut kuten muitakin huonekasveja, mutta pitänee nyt ruveta pihtailemaan veden kanssa.

Mehitähdet pitävät aurinkoisesta ikkunasta ja kesällä ulkoilusta. Ne voi jopa jättää talvehtimaan ulos. Hyvänä talvena talvehtiminen voi hyvinkin onnistua. Puutarhamyymälöistä mehitähtiä myydään keväisin pihan istutuksiin.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Lumitaidetta ja tunnelmointia


Kyllä luonto osaa. Oikein piti menneellä viikolla yhtenä aamuna palata portaalta takaisin sisälle hakemaan kameraa, kun silmä osui porraskaidetta kiertävään lumiköynnökseen. Miten ihmeessä tuo lumi edes pysyi moisella kierteellä metallikaiteessa?

Vielä muutama päivä sitten pensaatkin olivat valkoisen puuterin peitossa. Kauneus on kuitenkin katoavaista.




Viikonloppuna oli nimittäin käperryttävä tunnelmoimaan sisätiloihin, kun ainoa valopilkku ulkona oli katulamppu ja sadepisarat pieksivät ikkunaa.

Tuli tikattua roosanauha -langoista sukkaa ja tuijoteltua kynttilöitä. No, aika paljon myös television sarjoja, joiden koukkuun tunnustan aina jääväni, kun pimeä syksy painaa päälle. Jotenkin kaamoksen synkkyys on junailtava jouluun saakka.


Hyvää alkavaa työviikkoa Toimelassa vieraileville!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tintillistä isäinpäivää


Isäinpäivän kunniaksi asennettiin uusi lintujen ruokabaari. Tässä baarissa listalla on kuorittuja auringonkukansiemeniä. Näyttävät maistuvan ainakin tinteille.

Meillä on nyt kolme eri ruokintapistettä, joissa tarjoilu vaihtelee. Auringonkukansiementen lisäksi tarjolla on rikottuja maapähkinöitä ja siemenseosta. Olen odottanut, että lisääntyvä ja monipuolistuva tarjonta lisäisi myös lajikirjoa omalla pihalla. Toistaiseksi olemme kuitenkin bonganneet vain edellisistä talvista tuttuja vieraita: sinitiaisia, talitiaisia, hömötiaisia, pikkuvarpusia sekä vähemmän toivottuja harakoita ja naakkoja. Keltasirkkujen parvetkin ovat vielä poissa.

Eniten odotan punatulkkuja, joita en ole nähnyt pihan ruokintapaikoilla moneen vuoteen.


Mahtaisiko syyllinen punatulkkujen puuttumiseen löytyä tästä kuvasta? Eppu-kissa vaanii aikansa kuluksia harakkaa, joka taas odottaa kieli pitkällä, että tirpasta tipahtaisi jotakin maahan. Harakat ja naakat eivät pääse käsiksi tirpan tai tämän riippuvan lintumökin tarjoiluun, mutta avolaudan pähkinät ne kyllä popsivat hetkessä. Näkehään tuon harakan mahasta; lihava kuin mikä!

Eppuhan ei harakkaa saa kiinni ja 15-vuotias pyyntikissa tietää sen oikein hyvin. Kunhan aikansa kuluksi testaa. Rouva kissaa pihalla pyörivät lintuparvet häiritsevät suunnattomasti. Vanhasta on tullut vain niin viluinen, että enimmäkseen se sisältä ikkunanlaudalta pitää vahtia ja säksättää. Linnut eivät ole vahtikissasta tietävinäänkään.


Tämä uusin ruokintapaikka on aivan keittiön ikkunan takana. Siitä onkin mukava seurailla lintujen touhuja. Ne ovat aika eteviä ja ahkerasti asialla, kun lumi ja pakkanen ovat ehtineet Toimelaan asti.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Talvi!


Talvi tuli taas yhtäkkiä ja yllättäen, kerrasta. Aamulla herättiin -11,8 asteeseen pakkaseen, mutta päivästä tuli kaunis, kuulas ja aurinkoinen. Rannat ovat riitteessä, mutta lunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla ei vielä ole. Mietityttää, miten alppiruusut taas selviävät tästä äkkinäisestä talventulosta. Viime syksy oli niille myrkkyä.





Tykkään myös syksyn kuulaudesta ja selkeydestä. Viikonloppu oli oikein mukava, nostalginen, kotoisa, lämminhenkinen ja juhlavakin. Nuorta polvea oli kotona käymässä, osallistuttiin pienimuotoisiin sukujuhliin ja kirjan julkkareihin.

Olen ollut mukana tekemässä urheiluseuran 80-vuotisjuhlakirjaa, joka saatiin vuoden pakerruksen jälkeen juhlavasti päätökseen. Julkkareissa katsottiin mainetta ja kunniaa niittävä Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuva. Mieleenpainuva elämys sekin, varsinkin urheiluseuran vanhan toimitalon salissa katsottuna.


Viikonlopun päätteeksi saatettiin Pablo-koiran tuhkat loppusijoilleen rantamaisemiin, joissa kesäkuussa kuollut, 12-vuotias lenkkikaverimme niin hyvin viihtyi. Vieläkin on lenkkikaveria ikävä.

Tästäpä tuli erikoinen puutarhablogin postaus. Näin tällä kertaa, pyhäinpäiväviikonlopun kunniaksi. Hyvää työviikon alkua kaikille!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Kaktusten kalenteri pelittää



Jahas, se on sitten marraskuu. Asian voi tarkistaa vaikkapa kaktusten kukinnasta. Mistähän ihmeestä marraskuun kaktus tietää, että nyt on alkanut marraskuu? Kukat vain ilmestyvät jostakin syystalven pimeydessä. Luonto on ihmeellinen.



Me ihmiset vekslaamme kelloja talvi- ja kesäaikaan. Kasvit tietävät muutenkin, että on aika loistaa. Marraskuun kaktuksen kukinta on alkanut, mutta nuppuja avautunee vielä viikkoja.




Marraskuun  kaktuksen serkku, valkoinen joulukaktus on myös innostunut työntämään nuppuja. Sen pitäisi vielä vähän aikaa sinnitellä, että kukkia riittäisi jouluun asti. Ehkä se avaa punavalkoiset kukkansa jo joulukuun alkupäivinä tänä vuonna. Avatkoon, minun puolestani.