sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Lumitaidetta ja tunnelmointia


Kyllä luonto osaa. Oikein piti menneellä viikolla yhtenä aamuna palata portaalta takaisin sisälle hakemaan kameraa, kun silmä osui porraskaidetta kiertävään lumiköynnökseen. Miten ihmeessä tuo lumi edes pysyi moisella kierteellä metallikaiteessa?

Vielä muutama päivä sitten pensaatkin olivat valkoisen puuterin peitossa. Kauneus on kuitenkin katoavaista.




Viikonloppuna oli nimittäin käperryttävä tunnelmoimaan sisätiloihin, kun ainoa valopilkku ulkona oli katulamppu ja sadepisarat pieksivät ikkunaa.

Tuli tikattua roosanauha -langoista sukkaa ja tuijoteltua kynttilöitä. No, aika paljon myös television sarjoja, joiden koukkuun tunnustan aina jääväni, kun pimeä syksy painaa päälle. Jotenkin kaamoksen synkkyys on junailtava jouluun saakka.


Hyvää alkavaa työviikkoa Toimelassa vieraileville!

8 kommenttia:

  1. Onpa erikoisesti kiertynyt tuo lumiköynnös. Ensin katsoin että kyseessä oli kissan häntä. Ihanan väriset sukat tulossa. Nyt on kyllä ihanaa tehdä käsitöitä kun ulkona on koleaa ja pimeää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitöiden kulta-aikaa, samalla kun katsoo televisiota.

      Poista
  2. Kauneus oli todellakin katoavaista, taas kerran. Olisi niin suonut sen lumisen, kauniin maiseman säilyvän huomattavasti pidempään. Kauniit tuikkulyhdyt. TV-sarjoihin on muuten joskus ihana jäädä koukkuun, varsinkin kun on näin sysipimeää. Saa edes jotain piristystä arkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä pahempiakin koukkuja olemassa kuin tv-sarjat.

      Poista
  3. onneksi on sentään lämmintä, vaikka pimeää onkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei -20 astettakaan olisi mitenkään mukavaa.

      Poista
  4. Tällä etelässäkin oli hetken aikaa silmiä hivelevän kaunis lumipeite, josta on enään vain muisto jäljellä.
    Kaunis lumiköynnös.

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...