sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kolme asiaa kesästä -haaste


Talvi, kaamos ja joulupuuhat meinaavat syödä naista niin, että blogissa on viime päivinä ollut hiljaista, enkä ole saanut vastatuksi saamiini haasteisiin. Nytpä korjaan tilanteen ainakin yhden haasteen osalta.

Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista haastoi minut jo marraskuun alkupuolella vastaamaan mennyttä kesää koskeviin kysymyksiin.

Kiitos haasteesta. Tässä vastauksia.

1. Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)



Etanat eivät vallanneetkaan Toimelan tiluksia edellisen kesän tapaan. Niinpä sain satoa puutarhasta.



Vanhan ajan jorinit eli daaliat saivat rehottaa rauhassa, vain perhosten pyöriessä ympärillä. Edellisenä kesänä etanat nakersivat myös näitä.




Löysin lähipuutarhalta rehevät uudet alppiruusut edellisenä talvena menehtyneiden tilalle.

2. Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
 



Viime kesä toi  suruja ja murheita, mutta lähinnä muualla kuin puutarhassa. Ensimmäisenä menetimme rakkaan koiramme Pablon. Toiseksi vanhempieni terveys aiheutti huolta. Kolmas asia liittyy sentään pihaan eli kesämyrskyt: Niitä riitti ja pihakiikku lenteli nurin useamman kerran.




3. Kolme asiaa, jotka sain (tai paremminkin saimme) kesän aikana valmiiksi




Ensinnäkin keväällä laitettiin kasvimaa uuteen uskoon ja lahonneiden kasvastuslaatikoiden tilalle upouudet. Kateviljely viimeistelee laiskan puutarhurin hyötymaan.


Mies toteutti toiveeni ja rakensi minulle oman majakan! Öljykynttilöitä onkin palanut syksyn mitaan aika liuta.



Sain istutetuksi valtaisan määrän kukkasipuileita. Keväällä toivottavasti ihastellaan sinivalkoisia tulppaaneja, muun muassa.

4. Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken 

Voi voi, tähän löytyisi paljon enemmän asioita kuin kolme. Pihallahan on aina kaikki kesken. Mutta ainakin nämä: Ränsistyneet, vanhat herukkapensaat jäivät uusimatta. Pihatien päällyste jäi hankkimatta. Syreeniaitakin jäi taas siistämättä.




5. Kolme asiaa, joita stressasin



Hankin keväällä munakoison istukaisen, vaikka tiesin, että se tarvitsisi kasvihuoneen. Niinpä sitä sitten alkukesän kylminä öinä kyttäilin, että paleltuuko vaiko ei. Ja paleltuihan se lopulta.



Sama peli toistui syksyllä, kun aloe vera päätti ruveta kukkimaan ulkona, mutta turhan myöhään. Peittelin ja odottelin, että nuppu ehtisi avautua, mutta eihän se se sitten ehtinyt. Oli siis sekin stressi turha.

Kolmanneksi mietin pitkin kesää, miksi mustilanhortensiani ei edisty, vaikka se on jo pari vuotta sitten istutettu. Siinä se vain edelleen kituu, kaikesta stressaamisesta huolimatta.

6. Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan



Tjaa, taidanpa rentoutua nyppimällä vanhoja kukkia kesäkukista, uskokaa tai älkää. Mutta myös perinteiseen tapaan loikoilemalla pihakeinussa tai sään salliessa riippumatossa poutapilvistä taivasta ihastellen ja kenties jotakin kevyttä lukuromaania silmäillen. Meditointiretket meren rantaan ovat takuuvarma rentoutumiskeino.



7. Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

Jos tähän vastaa vain sillä perusteella, että mitä haluaisi hankkia, niin tietenkin haluaisin kasvihuoneen. Järki kuitenkin sanoo, että en sellaista ehdi hoitaa. Niinpä se ehkä jää toiveeksi, ellei jostain sitten kävele eteen ohittamaton tarjous.


Haluaisin myös päivittää ulkoruukut. Olen lopen kyllästynyt vanhoihin istutusruukkuihini ja kaupat pullistelevat toinen toistaan viehättävämpiä purnukoita. Kun vain saisi päätetyksi, minkälaisia ja minkä tyylisiä oikeasti haluan seuraavat vuodet katsella.



Pensaita ja pieniä puita mahtuisi myös pihalle lisää. Tämä on ehkä jopa realistisempi haave kuin uusi perennapenkki.

8. Kolme asiaa, joista unelmoin

Edellisen kysymyksen vastaukset sopisivat myös tähän, mutta ehkä kukkapurkit eivät ole kovin haastava unelma :). Voisinpa ottaa makoisat löylyt omassa pihasaunassa, mutta tämä on todellakin vain unelma. Perheen rakentaja ei vaikuta innostuneelta asiasta.




Voisin myös laajentaa havuille ja rhodoille rakentamamme istutusaltaan ympäristöä kivillä, käytävillä ja istutuksilla. Tämäkin kuuluu osastoon puutarhurin päiväunet. Minun voimillani nämä eivät synny, enkä usko, että saan tähän kaveria...Toisaalta leikattava nurmikkoala vähenisi!

Nurmikon leikkaamiseen liittyykin viimeinen unelmani: Jospa postipoika tai joku muu kävisi joskus leikkaamassa meidänkin nurmikon. Olen joka syksy täysin kyllästynyt nurmikon leikkaamiseen. Meillä se tehdään työnnettävällä, eikä millään päältä ajettavalla. Ja lääniä piisaa.

Jostakin syystä kesä tuntuu nyt niin kaukaiselta asialta. Tuskin muistan, millainen viime kesä oli ja seuraavaan on iäisyys. Mutta aika kuluu nopeasti, eiköhän kevät taas kerran yllätä.

Laitanpa tähän lopuksi kesämuiston perheemme hienoltaLapin reissulta kesäkuulta. Mukavat muistot jäivät siitä reissusta.

Ukkosmyrskyä odotellessa Kesänkijärvellä.




Koska vastaan tähän haasteeseen auttamattoman myöhässä, ovat lähes kaikki blogikaverini jo ehtineet vastailla. En siis haasta ketään erityisesti, mutta jos joku haluaa napata kysymykset ja vastata niin siitä vain.

12 kommenttia:

  1. On näitä kesäkuvia vaan mukava katsella sohjon keskellä :) Erityisesti tuossa salaattikuvassa kesän aurinko valaisi kauniisti. Munakoison voisi laittaa ruukkuun, niin sen saisi oikein kylminä öinä sisään. Näin toimin paprikoiden kanssa. Taidan tarttua tähän haasteeseen, sillä tämän kautta saa mukavasti käytyä kesää läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos innostuit vastaamaan haasteeseen. Käyn lukemassa vastaukset. Onkin hyvä idea laittaa munakoiso ruukkuun :).

      Poista
  2. Tällaisena harmaana joulunaluspäivänä näitä kesämuistoja katselee ilokseen. Tulee kyllä hirvittävä kaipuu kesään, mutta johan se on hyvällä vauhdilla tulossa. Jännä, miten äkkiä sitä unohtaa etanat ja vesisateet ja edellinen kesä muuttuu muistoissa niin ihanaksi. Hyvä niin. Mitäpä sitä elämäänsä turhia suremalla täyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Itsekin oikein piristyin ja hämmästyin, kun katselin kesän kuvia eilen. Ei meinaa todeksi uskoa, että piha voisi vielä joskus näyttää niin värikylläiseltä ja kylpeä valossa. Mutta pakko uskoa, että kesä, valo ja lämpö tulevat taas.

      Poista
  3. Kivat haastevastaukset. Hienot kesäiset kuvat:)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun sait vastattua haasteeseen, kesään liittyviä juttuja on niin mukava lukea näin harmaana talvipäivänä. Hyvää joulunalus-aikaa sinne Toimelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, kiva oli muistella kesää. Joulun odotusta myös sinulle.

      Poista
  5. Olipa mukava lukea, vaikka harmituksiakin kesääsi mahtui. Meidän mustilanhortensia kitui useamman vuoden istutuksesta ennenkuin lähtivät kunnolla kasvuun. Malta odottaa :) Se kai kasvattelee juuristoaan parisen vuotta ennenkuin keskittyy maan päälliseen kasvuun.
    Blogissa sulle vielä yksi haaste. Nappaa mukaan jos jaksat vastailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa lohdullista kuulla mustilanhortensiastasi. Jospa se sitten meilläkin vielä piristyy. Viime talvi oli täällä niin hanka monelle kasville, myös hortensialle.

      Poista
  6. oli kiinnostavaa lukea vastauksiasi! Hyvää joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenista ja hyvää joulua sinullekin!

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...