lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset krookukset


Kevät saattaa tänäkin vuonna tulla, vahvasti näyttää nyt siltä parin aurinkoisen päivän jälkeen. Lunta on vielä pihalla reippaasti, mutta löysin kevään ensimmäiset kukkijat eli krookuset. Valkoinen...


...ja liila. Aivan mahtavaa ja toivoa herättävää!


Tulppaanitkin työntyvät jo maasta sinnikkäästi. Näyttää, että talvi ei ole ollut ollenkaan niin paha kuin edellinen. Sipulikukat ovat hengissä ja perennoissakin näkyy jo elämää. Ei huono, kun ottaa huomioon jäätävän kevään.




Kävin etsimässä vauhtia Kokkolassa tänä viikonloppuna järjestettäviltä erä- ja puutarhamessuilta. Kukkapuolta oli minusta aika heikosti tarjolla, lähinnä orvokkia ja kukkasipuleita oli näkyvillä. Enemmän puutarhaosastolla oli rakennusten kunnostamiseen, piharakenteisiin ja koneisiin liittyvää.



Esiintyjät antoivat kyllä hyviä vinkkejä. Sonja Lumme esiintyi useampaan kertaan ja puhui niin yrteistä kuin kesäkukistakin. Tässä aiheena kesäkukat. Sonja on eloisia ja mukaansatempaava puhuja, joka jakaa vinkkejä omista kokemuksistaan. Hän kannusti muun muassa sekoittamaan hyöty- ja koristekasveja rohkeasti. Taidanpa tehdä niin tänä keväänä.

Lumme myös suositteli tekemään krassin siemenistä krassikaprista. Maistuu kuulemma sinappiselta ja hyvältä. Tjaa, ehkä. Minä kun en tykkää sinapista, niin ei oikein napannut :).

Ruusupavusta saisi kuulemma nopeasti näkösuojan säleikköön. Samoin maa-artisokasta kasvaa hetkessä vihreä seinämä. Näitä voisi harkita.

Monta muutakin vinkkiä tuli. Pitänee lainata Sonja Lumpeen puutarhakirjat kirjastosta.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aloe yllätti taas


Miten ihmeessä huonekasvitkin pääsevät yllättämään minut kerta toisensa jälkeen, vaikka lähes päivittäin kastelen, nypin, ihmettelen ja tarkkailen niitä. Olohuoneen ikkunalla isoksi venähtäneessä aloe verassa kasvaa kukkavarsi. Nuppu on vielä pieni, mutta ihmeen nopeasti se on kasvin keskelle ilmestynyt.

Nyt ei ainakaan pitäisi kesän loppua kesken! Viime kesänähän aloeni teki nupun ulkona niin myöhään, että talvi yllätti, eikä nuppu ehtinyt aivan aueta. Kasvi oli niin valtava ja raskas ja isossa purkissa, että en jaksanut sitä kantaa lämpimaan. Tuon nupun surullisen tarinan olen kertonut aiemmin blogissa.

Nyt olinkin varautunut ja siirtänyt yhden ison aloen valmiiksi sopivan kokoiseen, siirreltävään purkkiin ulos vietäväksi ja tarvittaessa lämpimäänkin tuotavaksi.

Mutta kukkiminen ei näköjään vaadi Suomen pitkää suvea, vaan onnistuu jo keväällä sisätiloissa. On minulla kerran aikaisemminkin vuosia sitten aloe sisällä kukkinut, mutta en muista oliko se kevättä vai mitä vuodenaikaa.

Mielenkiintoisia aikoja elellään Toimelan olohuoneessa :)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hurjaa itämisvauhtia


Pääsin vähän hitaasti liikkeelle kevään siemenkylvöissä. Ensimmäiset heitin multiin vasta pääsiäispyhinä ja pohdin, mahtavatko ehtiä mihinkään. Olin vuorokauden "lomareissulla" ja kas, perjantaina minua tervehtivät kevätauringossa vihreät tulokkaat.

Olipas hurja kasvuunlähtö. Torstaiaamuna ei näkynyt mitään, perjantaina jo monen sentin kasvusto esimerkiksi kurkulla.



Myös tomaatit työntyivät tiitterinä tulijoita vastaan. Täältä tullaan kesä!




Jäävuorisalaatti ei ole ehtinyt ihan samoihin mittoihin kurkun ja tomaatin kanssa, mutta virkun  näköistä elämää sielläkin purkissa. Hienoa.

Pitänee piakoin kylvää lisää esikasvatettavia hyötykasveja. Vielä ehtivät sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat.

Ilmat ovat olleet viime päivinä ihanan aurinkoisia, joskin viileitä. Pihalla on vielä lunta ja linnut viihtyvät edelleen ruokintapaikalla. Mustarastaat tepastelevat marjapensaiden juurella kuin kotonaan. Vähän epäilyttää, ovatko ne kesällä kuin kotonaan myös kasvimaalla näiden taimieni kimpussa, murr.

Toisaalta ihmettelimme pari päivää, mihin linnut katosivat, kun mitään elämää ei näkynyt. Selitys istui eilen moriusangervon keskellä: Joku pieni haukka, olisiko ollut varpushaukka seillä vaani lintujen tirppaa. Saaliit olivat kaikonneet parempiin piiloihin. Haukka ei kauan odotellut, vaan lensi paikalta ennen kuin ehdin hakea kameran.

Tänään palasivat pikkulinnut, joten ilmeisesti haukka luovutti. Luonto on mielenkiintoista seurattavaa. Tänään näin pihalla ensimmäistä kertaa myös punakylkirastaan.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Luonnon taidetta
























Luonto rakensi taas yllätyksiä ja näytti vomansa. Tiistain myrsky kasasi meren rantaan Himangan ja Lohtajan edustalle "jäävuoret" salamannopeasti, yhdessä yössä. Kansa on pääsiäisen aikaan vaeltanut ihmettelemässä ja kiipeämässä toistakymmentä metriä korkeita jäärovia ylös ja ala.



Tällaiset röykkiöt eivät ole ennen näkemättömiä, mutta harvinaisia kuitenkin. Onneksi mökit säästyivät, vaikka läheltä piti. Jäillä on valtava voima, nostavat hetkessä isotkin kivet paikoiltaan.


Raikas ja hyvä lenkkeilykeli, vaikka tuuli olikin kylmää. Piti pukeutua kuin napajäätikölle ja siltähän se näyttikin :).

Ihmettelen, että pääsiäisenä sää on useimmiten kylmää ja taivaalta sataa jos mitä. Riippumatta siitä, juhlitaanko pääsiäistä maaliskuussa vai huhtikuun puolivälissä.

Pääsiäisen vietto on jo hyvällä mallilla. Trullit ovat tyhjentäneet munakoria ja koristellut vitsat täyttäneet maljakon. Tuoreena ja terveenä on hyvää jatkaa pyhien pitoa.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kiirastorstain kiireitä




Hiljalleen on rauhoituttava pääsiäisen viettoon, vaikka mieli askartelee vielä työasioissa ja pientä pikasiivousta on odottamassa. Tunnelmaa on haettava leikkokukista, tällä kertaa oranssinkeltaisista tulppaaneista ja narsisseista.

Ulkona on vielä niin viileää, että tete-narsissit nyyryävät porraspäässä. Lintujen ruokintaakin piti jatkaa, kun tuli pieni takatalvi ja luntakin satoi. Lintupoloiset ihmettelivät tyhjää tirpaa. Nyt siellä käy taas kova kuhina, kun täytettiin ruokintapaikat.


Sanotaan, että puoli kuuta peipposesta ja kyllä tämä peipponaaras joutuu lumessa vielä kahlaamaan. Urospeippokin koreamman vatsansa kera oli oli syömässä, mutta katosi, kun hain kameran. Keltasirkut kelpaavat peipolle seuraksi.




Sisällä ilahduttavat myös kukkivat huonekasvit, jotka ymmärtävät vain lisääntyvän valon ja ulkoa paistavan auringon. Pakkasesta onnenkäenkaali ei piittaa, kunhan se pysyy ikkunan toisella puolella.


Kellarissa talvehtinut patioruusukin sulostuttaa pääsiäistä kukinnallaan.


Ohraa piti tietenkin kylvää Eppu-kissan iloksi. Tätä kissa tykkää järsiä ja riittäähän tuossa niittämistä.

Nyt rupean imuroimaan, petaan petin valmiiksi huomenna saapuvalle tyttärelle ja napsautan saunan lämpenemään. Hyvää pääsiäistä kaikille Toimelassa vieraileville. Ulkoillaan, vaikka viitosvyöhykkeellä ei vielä kesä kolkuttelekaan.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevään tulokkaat


Tänä talvena Toimelassa on ruokittu ja tarkkailtu lintuja ennätysahkerasti. Olemmekin saaneet laudoille uusia lajeja, kuten tiklin.

Punatulkkua on houkuteltu kauralla ja vaikka millä, mutta vuosiin ei ole pihalla näkynyt. Kunnes viikko sitten poika oli käymässä ja keittiön ikkunasta vilkaistuaan totesi, että nythän siellä on pari punatulkkua. En meinannut uskoa, mutta totta se oli.



Talviruokinnan viimeisillä hetkillä päätti tulkkupari sitten pistäytyä meilläkin. Taisivat olla ohikulkumatkalla, kun ei ole sen koomin näkynyt. Todistusaineisto tuli kuitenkin napattua ikkunan läpi.



Ennen punatulkkuja apajille ehti myös mustarastas, tai pariskunta sekin. Niitä on toki aiempinakin vuosina nähty, mutta ilmestyvät aika myöhään keväällä.


Jotenkin komea syvässä mustassaan ja keltaisen nokan kera mustarastas minusta on. Ja sulassa sovussa pienempien kanssa syömässä, vai olisiko laittanut sirkut ja varpuset jonoon? Mielenkiinnolla muuten odotan, mitä marjapensaan alla ensi kesänä kasvaa, kun siemeniä on näköjään kylvetty reippaasti tirpan alle.


Viimeisin yllätys ja aivan uusi tuttavuus ilmestyi lintulaidalle eilen. Värisokea puoliso vei sänkyvaatteita tuulettumaan ja tuli sanomaan, että nyt sieltä saisi kuvia jostakin varpusesta. En jaksanut innostua, pikkuvarpuset on niin usein nähty ja kuvattu. Myöhemmin menin katsomaan ja totesin, että urpiainenhan se siellä, punaisissa läiskissään kökötti.

 
Olisikohan linnulla ollut joku vika, kun ei meitä pelännyt. Päästi tosi lähelle ja kökötti vain paikallaan. Lopulta kyllä lensi pois, joten lentotaito ainakin oli tallella. Kissalle tiedoksi, että ei kannata innostua. Hienon näköinen lintu tämäkin, en ole ennen pihalla nähnyt.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ruusunnuppuja ja härmää


Kellarissa talvehtineet patioruusut pukkaavat sisällä nuppua, mutta samaan aikaan on ilmestynyt lehtiin jotakin valkoista. Ilmeisesti härmää. lehdet käpristyvät ja kukka kärsii. Harmillista!

Muistelen että härmää oli näissä jo jossain vaiheessa viime kesää. Olisi pitänyt varmaan ruiskuttaa Tolulla heti, kun toin ylös kellarista. Nyt käyn hyökkäykseen.

Eihän se sovi, että nuput jäisivät nupuksi ja ruusut näivettyisivät ennen aikojaan!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Vihreän kaipuuta



Maaliskuun loppu pääsi karkaamaan käsistä kaikenlaisten touhujen keskellä. Edelleen Toimelan leveysasteilla on paikoitellen jäistä ja liukasta, vaikka aurinko on paistanut voimalla päiväkausia. Yöpakkasten ansiosta lumet sulavat hitaasti, mutta toisaalta ei tarvitse talloa loskassa.


Kun eteläisen Suomen blogeissa alkaa jo kovasti vihertää, yritin epätoivoisesti etsiä kameraan jotakin tulevaan kesään ja kasvuun liittyvää myös täältä viitosvyöhykkeeltä. Tulos oli aika heikko, pelkkiä havuja.

Toisaalta huomasin, että havutkin näyttävät tässä vihrn kaipuussa lähes kukkasilta, kun läheltä katsoo.



Ei pidä väheksyä mitään kasvia, joka viihtyy ja kukoistaa pihalla.Tässä vuorimänty voimissaan.


Puutarha-allaskin vielä umpijäässä, vaikka se on pihan lämpimimmässä nurkkauksessa.


Jotta usko tulevaan kesään ei kokonaan hiipuisi, oli pakko ostaa ensimmäiset tete-narsissit, vaikka pääsiäiseenkin on vielä aikaa.


Pienestä on riemu revittävä ulkona, näillä mennään. Tuskin yöpakkanen sentään toiselle kymmennelle asteelle laskee.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lintuperspektiiviä


Kolmen vapaapäivän viikonloppu on sujunut vaihtelevissa säissä. Perjantain vesisade vaihtui eilen ja tänään hienoon ulkoilusäähän. Aurinko on hellinyt ja yöpakkaset ovat kuivanneet sateen jäljet. Kevät etenee.

Eilisellä retkellä ihastelimme "harakanpesiä" koivuissa. Jokin kasvitautihan lienee kyseessä, mutta lehdettömissä puissa moinen kerrostalo näyttää pelkästään hauskalta.


Pitkästä aikaa päätimme tarkastella maisemaa lintuperspektiivistä ja kapusimme Ohtakarin Pookiin. Sieltä näkyikin pitkälle: naapurikapunkien tuulimyllyt ja tehtaiden savupiiput siinsivät horistonteissa kiiltävän jään lisäksi.


Rauhallista oli kalastajakylässä, vaikka keli olikin mitä hienoin. Harvinaista oli, että merellä ei edes tuullut.


Vähän on viime päivinä tullut edistettyä kukkahommiakin. Multia on vaihdettu ja kiinanruusua ja marraskuun kaktusta leikelty. Kiinanruusun parturoin ehkä vähän turhankin paljaaksi ja pistokkaita on nyt reippaasti.

Punainen marraskuun kaktus on kasvanut jo vähän turhan isoksi ja puumaiseksi. Ei tmeinaa mahtua enää mihinkään. Leikkelin siitäkin uusia istukaisia. Valkoinen marraskuun kaktus sen sijaan aloittelee uutta kukintaa jälleen. Kyllä on kiitollinen huonekasvi.

Ulkona maa paljastuu vauhdilla, jos aurinko tämän päivän tapaan jatkaa helotustaan. Kevättyöt alkavat olla mielessä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mukuloita ja siemeniä


Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.



Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.




Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.



Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.



Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Patioruusut valmiina kesään



Kerroin aiemmin patioruusuista, jotka olivat venyneet kellarissa kymmeniä senttejä vaaleanpunaista kasvustoa, ennenkuin huomasin koko kasvua. Eipä hätää, nyt nuo ruusut ovat jo muuttuneet syvän vihreiksi ja kasvu on voimallista.


Voipi olla, että ennen kesää ruusuja alkaa jo sisällä ahdistaa. Onneksi ne eivät ole pakkasen arkoja. Voin varmaan aika varhain keväällä siirtää nämä ulkoruokintaan.


Kaikella on hyvät ja huonot puolet. Ruusujen mukana kellarissa talvehti kärpäspopulaatio, joka heräsi eloon, kun toin korin lämpimään. Ei ihan pieniä kukkakärpäsiä, eikä isoja kärpäsiä, vaan siltä väliltä. Niitä olen nyt jahdannut ja asensin avuksi kärpäsansoja. Jospa auttaisivat. Niiden pitäisi ainakin olla myrkyttömiä ja vaarattomia.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Saintpaulian variaatiot


Sorruin jälleen ostamaan saintpaulioita keittiön ikkunanlaudalle, vaikka parina viime vuotena en ole onnistunut niiden kasvattamisessa. Sitä ennen kyllä rehottivat vuosia samat kasvit, mutta jotakin tapahtui. No, joka tapauksessa yritän taas. Keittiön pohjoisikkunat olisivat periaatteessa niin otolliset saintpaulialle.

Tänä keväänä olen innostunut valkoisista. Ensimmäisen ostin työpaikan kahvihuoneeseen tammikuussa. Se on oikein terhakka, kukkiva tapaus.

Viikko sitten nappasin kauppareissulla marketin kaksi viimeistä valkoista saintpauliaa. Nekin kukkivat kauniisti, mutta ovat jotenkin erilaisia. Lehtien väri on hennompi vihreä ja lehdet ovat todella suuret suhteessa kukkiin. Paljon isommat kuin koskaan ennen saintpaulioissani. Ikkunanlaudalla todella vihertää!

Saintpauliaa on hyvin erilaisia lajikkeita jo luonnostaan ja jalostus siihen päälle. Mutta jäin miettimään, onko lehtien kokokin lajike/jalostuskysymys. Vai onko puutarhalla vain tehty jotain toisin tänä keväänä?

Kasvit, edes samat lajikkeet, eivät todellakaan ole veljeksiä. Hyvin erilaista tavaraa voi saada samalla nimellä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvi tuli takaisin


Niinhän siinä kävi, että talvi tuli takaisin. Viikko sitten maa oli paljaana ja tuntui, että kevät tulee aikaisin. Ei tietenkään tullut, vaan aivan normaali helmikuu. Nyt kun on taas lunta, huomaa pihalla liikkuvat eläimet jäljistä. Jänö on suunnistanut suoraan omenapuille.


Viime lauantaina saimme tepastella näin keväisessä maastossa Lohtajan Karipolulla. Metsässä ei ollut ollenkaan lunta. Eikä onneksi liukastakaan, kuten joka paikassa muualla viikko sitten.



Rannoilla oli jäälauttoja, mutta meri liplatteli. Nyt on tilanne toinen, kun on ollut viikonpäivät 10 asteen pakkasia.


Uimarannalla ei ollut tungosta. Olisi hyvin voinut laulella, että Katson autiota hiekkarantaa..., Vattajan dyyneillä kun oltiin.




Pitkospuitakin pääsi metsään. Karipolku on Lohtajan kalastajien entisaikaan käyttämä polku. Sitä pitkin kuljettiin kyliltä merelle. Polku on merkitty ja se lähtee Kilpipakoilta. Matkan varrella on laavuja.

Nyt on lauantai kulunut siivotessa ja MM-hiihtoja seuratessa. Kannattihan noita seurata, kun suomalaiset pääsivät mitalikantaan. Ulkona on ihana, aurinkoinen talvipäivä. Seuraavaksi sitten sinne nauttimaan ja peittämään tuijaa varjostussäkillä. Kevätaurinko on yllättävän voimallista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...