lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset krookukset


Kevät saattaa tänäkin vuonna tulla, vahvasti näyttää nyt siltä parin aurinkoisen päivän jälkeen. Lunta on vielä pihalla reippaasti, mutta löysin kevään ensimmäiset kukkijat eli krookuset. Valkoinen...


...ja liila. Aivan mahtavaa ja toivoa herättävää!


Tulppaanitkin työntyvät jo maasta sinnikkäästi. Näyttää, että talvi ei ole ollut ollenkaan niin paha kuin edellinen. Sipulikukat ovat hengissä ja perennoissakin näkyy jo elämää. Ei huono, kun ottaa huomioon jäätävän kevään.




Kävin etsimässä vauhtia Kokkolassa tänä viikonloppuna järjestettäviltä erä- ja puutarhamessuilta. Kukkapuolta oli minusta aika heikosti tarjolla, lähinnä orvokkia ja kukkasipuleita oli näkyvillä. Enemmän puutarhaosastolla oli rakennusten kunnostamiseen, piharakenteisiin ja koneisiin liittyvää.



Esiintyjät antoivat kyllä hyviä vinkkejä. Sonja Lumme esiintyi useampaan kertaan ja puhui niin yrteistä kuin kesäkukistakin. Tässä aiheena kesäkukat. Sonja on eloisia ja mukaansatempaava puhuja, joka jakaa vinkkejä omista kokemuksistaan. Hän kannusti muun muassa sekoittamaan hyöty- ja koristekasveja rohkeasti. Taidanpa tehdä niin tänä keväänä.

Lumme myös suositteli tekemään krassin siemenistä krassikaprista. Maistuu kuulemma sinappiselta ja hyvältä. Tjaa, ehkä. Minä kun en tykkää sinapista, niin ei oikein napannut :).

Ruusupavusta saisi kuulemma nopeasti näkösuojan säleikköön. Samoin maa-artisokasta kasvaa hetkessä vihreä seinämä. Näitä voisi harkita.

Monta muutakin vinkkiä tuli. Pitänee lainata Sonja Lumpeen puutarhakirjat kirjastosta.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aloe yllätti taas


Miten ihmeessä huonekasvitkin pääsevät yllättämään minut kerta toisensa jälkeen, vaikka lähes päivittäin kastelen, nypin, ihmettelen ja tarkkailen niitä. Olohuoneen ikkunalla isoksi venähtäneessä aloe verassa kasvaa kukkavarsi. Nuppu on vielä pieni, mutta ihmeen nopeasti se on kasvin keskelle ilmestynyt.

Nyt ei ainakaan pitäisi kesän loppua kesken! Viime kesänähän aloeni teki nupun ulkona niin myöhään, että talvi yllätti, eikä nuppu ehtinyt aivan aueta. Kasvi oli niin valtava ja raskas ja isossa purkissa, että en jaksanut sitä kantaa lämpimaan. Tuon nupun surullisen tarinan olen kertonut aiemmin blogissa.

Nyt olinkin varautunut ja siirtänyt yhden ison aloen valmiiksi sopivan kokoiseen, siirreltävään purkkiin ulos vietäväksi ja tarvittaessa lämpimäänkin tuotavaksi.

Mutta kukkiminen ei näköjään vaadi Suomen pitkää suvea, vaan onnistuu jo keväällä sisätiloissa. On minulla kerran aikaisemminkin vuosia sitten aloe sisällä kukkinut, mutta en muista oliko se kevättä vai mitä vuodenaikaa.

Mielenkiintoisia aikoja elellään Toimelan olohuoneessa :)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hurjaa itämisvauhtia


Pääsin vähän hitaasti liikkeelle kevään siemenkylvöissä. Ensimmäiset heitin multiin vasta pääsiäispyhinä ja pohdin, mahtavatko ehtiä mihinkään. Olin vuorokauden "lomareissulla" ja kas, perjantaina minua tervehtivät kevätauringossa vihreät tulokkaat.

Olipas hurja kasvuunlähtö. Torstaiaamuna ei näkynyt mitään, perjantaina jo monen sentin kasvusto esimerkiksi kurkulla.



Myös tomaatit työntyivät tiitterinä tulijoita vastaan. Täältä tullaan kesä!




Jäävuorisalaatti ei ole ehtinyt ihan samoihin mittoihin kurkun ja tomaatin kanssa, mutta virkun  näköistä elämää sielläkin purkissa. Hienoa.

Pitänee piakoin kylvää lisää esikasvatettavia hyötykasveja. Vielä ehtivät sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat.

Ilmat ovat olleet viime päivinä ihanan aurinkoisia, joskin viileitä. Pihalla on vielä lunta ja linnut viihtyvät edelleen ruokintapaikalla. Mustarastaat tepastelevat marjapensaiden juurella kuin kotonaan. Vähän epäilyttää, ovatko ne kesällä kuin kotonaan myös kasvimaalla näiden taimieni kimpussa, murr.

Toisaalta ihmettelimme pari päivää, mihin linnut katosivat, kun mitään elämää ei näkynyt. Selitys istui eilen moriusangervon keskellä: Joku pieni haukka, olisiko ollut varpushaukka seillä vaani lintujen tirppaa. Saaliit olivat kaikonneet parempiin piiloihin. Haukka ei kauan odotellut, vaan lensi paikalta ennen kuin ehdin hakea kameran.

Tänään palasivat pikkulinnut, joten ilmeisesti haukka luovutti. Luonto on mielenkiintoista seurattavaa. Tänään näin pihalla ensimmäistä kertaa myös punakylkirastaan.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Luonnon taidetta
























Luonto rakensi taas yllätyksiä ja näytti voimansa. Tiistain myrsky kasasi meren rantaan Himangan ja Lohtajan edustalle "jäävuoret" salamannopeasti, yhdessä yössä. Kansa on pääsiäisen aikaan vaeltanut ihmettelemässä ja kiipeämässä toistakymmentä metriä korkeita jäärovia ylös ja ala.



Tällaiset röykkiöt eivät ole ennen näkemättömiä, mutta harvinaisia kuitenkin. Onneksi mökit säästyivät, vaikka läheltä piti. Jäillä on valtava voima, nostavat hetkessä isotkin kivet paikoiltaan.


Raikas ja hyvä lenkkeilykeli, vaikka tuuli olikin kylmää. Piti pukeutua kuin napajäätikölle ja siltähän se näyttikin :).

Ihmettelen, että pääsiäisenä sää on useimmiten kylmää ja taivaalta sataa jos mitä. Riippumatta siitä, juhlitaanko pääsiäistä maaliskuussa vai huhtikuun puolivälissä.

Pääsiäisen vietto on jo hyvällä mallilla. Trullit ovat tyhjentäneet munakoria ja koristellut vitsat täyttäneet maljakon. Tuoreena ja terveenä on hyvää jatkaa pyhien pitoa.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kiirastorstain kiireitä




Hiljalleen on rauhoituttava pääsiäisen viettoon, vaikka mieli askartelee vielä työasioissa ja pientä pikasiivousta on odottamassa. Tunnelmaa on haettava leikkokukista, tällä kertaa oranssinkeltaisista tulppaaneista ja narsisseista.

Ulkona on vielä niin viileää, että tete-narsissit nyyryävät porraspäässä. Lintujen ruokintaakin piti jatkaa, kun tuli pieni takatalvi ja luntakin satoi. Lintupoloiset ihmettelivät tyhjää tirpaa. Nyt siellä käy taas kova kuhina, kun täytettiin ruokintapaikat.


Sanotaan, että puoli kuuta peipposesta ja kyllä tämä peipponaaras joutuu lumessa vielä kahlaamaan. Urospeippokin koreamman vatsansa kera oli oli syömässä, mutta katosi, kun hain kameran. Keltasirkut kelpaavat peipolle seuraksi.




Sisällä ilahduttavat myös kukkivat huonekasvit, jotka ymmärtävät vain lisääntyvän valon ja ulkoa paistavan auringon. Pakkasesta onnenkäenkaali ei piittaa, kunhan se pysyy ikkunan toisella puolella.


Kellarissa talvehtinut patioruusukin sulostuttaa pääsiäistä kukinnallaan.


Ohraa piti tietenkin kylvää Eppu-kissan iloksi. Tätä kissa tykkää järsiä ja riittäähän tuossa niittämistä.

Nyt rupean imuroimaan, petaan petin valmiiksi huomenna saapuvalle tyttärelle ja napsautan saunan lämpenemään. Hyvää pääsiäistä kaikille Toimelassa vieraileville. Ulkoillaan, vaikka viitosvyöhykkeellä ei vielä kesä kolkuttelekaan.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevään tulokkaat


Tänä talvena Toimelassa on ruokittu ja tarkkailtu lintuja ennätysahkerasti. Olemmekin saaneet laudoille uusia lajeja, kuten tiklin.

Punatulkkua on houkuteltu kauralla ja vaikka millä, mutta vuosiin ei ole pihalla näkynyt. Kunnes viikko sitten poika oli käymässä ja keittiön ikkunasta vilkaistuaan totesi, että nythän siellä on pari punatulkkua. En meinannut uskoa, mutta totta se oli.



Talviruokinnan viimeisillä hetkillä päätti tulkkupari sitten pistäytyä meilläkin. Taisivat olla ohikulkumatkalla, kun ei ole sen koomin näkynyt. Todistusaineisto tuli kuitenkin napattua ikkunan läpi.



Ennen punatulkkuja apajille ehti myös mustarastas, tai pariskunta sekin. Niitä on toki aiempinakin vuosina nähty, mutta ilmestyvät aika myöhään keväällä.


Jotenkin komea syvässä mustassaan ja keltaisen nokan kera mustarastas minusta on. Ja sulassa sovussa pienempien kanssa syömässä, vai olisiko laittanut sirkut ja varpuset jonoon? Mielenkiinnolla muuten odotan, mitä marjapensaan alla ensi kesänä kasvaa, kun siemeniä on näköjään kylvetty reippaasti tirpan alle.


Viimeisin yllätys ja aivan uusi tuttavuus ilmestyi lintulaidalle eilen. Värisokea puoliso vei sänkyvaatteita tuulettumaan ja tuli sanomaan, että nyt sieltä saisi kuvia jostakin varpusesta. En jaksanut innostua, pikkuvarpuset on niin usein nähty ja kuvattu. Myöhemmin menin katsomaan ja totesin, että urpiainenhan se siellä, punaisissa läiskissään kökötti.

 
Olisikohan linnulla ollut joku vika, kun ei meitä pelännyt. Päästi tosi lähelle ja kökötti vain paikallaan. Lopulta kyllä lensi pois, joten lentotaito ainakin oli tallella. Kissalle tiedoksi, että ei kannata innostua. Hienon näköinen lintu tämäkin, en ole ennen pihalla nähnyt.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ruusunnuppuja ja härmää


Kellarissa talvehtineet patioruusut pukkaavat sisällä nuppua, mutta samaan aikaan on ilmestynyt lehtiin jotakin valkoista. Ilmeisesti härmää. lehdet käpristyvät ja kukka kärsii. Harmillista!

Muistelen että härmää oli näissä jo jossain vaiheessa viime kesää. Olisi pitänyt varmaan ruiskuttaa Tolulla heti, kun toin ylös kellarista. Nyt käyn hyökkäykseen.

Eihän se sovi, että nuput jäisivät nupuksi ja ruusut näivettyisivät ennen aikojaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...