keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Taimia hyötymaalle


Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?



Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.





Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.


Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.


Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Lupaus kesästä



Hitaasti lämpenee, mutta lupauksia kesästä löytyy jo. Viime vuonna tähän aikaan tuoksuivat tuomet, nyt niissä ei ole edes lehtiä. Tuomien alta sentään löytyy kesää lupailevaa kasvua eli idänsinililjoja. Ne ovat aika kivasti levittäytyneet pensaikkojen alle ja nurmikollekin.


Tulppaaneja saamme täällä vielä tovin odotella, mutta nuppuja on näkyvissä. Odotan mielenkiinnolla, mitä syntyy sinivalkoisesta tulppaani-istutuksestani.



Uskalsin lopulta ottaa suojahuput pois alppiruusujen päältä ja ne näyttävät ainakin vielä hyvinvoivilta nuppuineen ja lehtineen. Jos jostakin olen iloinen, niin näistä talven yli selvinneistä uusista taimista.




Eilen olin vähällä saada sydänhalvauksen, kun kastelin alppiruusuja lämpimällä vedellä. Kuorikatteen seassa en havainnut mitään ylimääräistä, mutta kun tyhjensin ämpärin, alkoi hirveä metakka. Sammakko-raasu järkyttyi lämmintä "sadetta" ja loikkasi kiljuen seuraavan pensaan alle.



Perennat ovat alkaneet työntyä esiin heti, kun vähän on aurinko lämmittänyt. Tätä punaista punnertajaa jäin ihmettelemään. Ostin penkkiin vuosi sitten uudet särkyneetsydämet talven viemien tilalle. Nyt muisti tekee tepposet, enkä muista, olisiko tämä ollut valkoinen? Vai mikä lie?



Ainakin vieressä kasvava punainen särkynytsydän on aivan erinäköinen. Miten sitä muistaakin niin huonosti vuoden takaiset istutuksensa. Joka tapauksessa tuolta punaiselta 
punnertajalta on kadonnut kaveri vierestä talven aikana. Aina ei kaikki voi sentään onnistua.

Viikonloppu on kulunut muutamaa kukkapenkkiä siistiessä, autotallia siivotessa ja matonpesu-urakkaa käynnistellessä. Keväällä eivät puuhat lopu, mutta ulkona on ihana puuhastella.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Elonmerkkejä kasvimaalla


Talvi tuntuu venyvän pitkälle kevääseen, mutta ilmeisesti se on kuitenkin ollut kasveille edellisiä helpompi. Ainakin mansikka näyttäisi selvinneen hyvin.

Viime keväänä jouduin ostamaan uudet taimet paleltuneiden tilalle. Nyt näyttää hyvältä. Vaikka lajike on jokin amppelimansikka (Elan tai Loran), talvehtiminen kohopenkissä on onnistunut.

Vuosi sitten puutarhalta oli myyty mansikantaimet loppuun ankaran talven jälkeen, vain amppelilajiketta oli jäljellä. Ei näköjään haittaa. Varsinkaan, kun lajike on jatkuvasatoista ja teki marjaa koko kesän. Tervetuloa mansikat!




Raparperi ei petä. Vuodesta toiseen se työntyy ensimmäisenä lähes routaisesta maasta. Vaikka jää talvella kuorrutti penkin. Mikähän ikirouta tarvittaisiin, että raparperi paleltuisi?

Kaipa tämäkin perinnekasvi pitäisi joskus kaivaa kokonaan ylös ja istuttaa uusiksi. Meinaa nimittäin siirtyä sijoiltaan penkin laidoille. Mutta ei raaskisi, kun ovat niin kovasti jo kasvussa.

Tässä vaiheessa kevättä muistan aina, että pakastimessa on vielä raparperia. Äkkiä keittämään kiisseliä, kun kohta tulee uutta satoa.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kesää leikkimässä


Äitienpäivän aatto oli aurinkoinen ja auringossa sen verran lämmin, että päästiin täälläkin upottamaan sormet multaan. Orvokkeja vasta istuttelin muutamaan ruukkuun, ei sen kummempaa. Mutta tuntuipa mukavalta, vähän kuin olisi leikkinyt kesää.























Paikallisella puutarhalla olikin tänä keväänä tarjolla aivan ihania keltaisen sävyjä orvokeissa. Varsinkin tämä vaalea. Olikohan se edes keltainen...vai tumma luonnonvalkoinen...vai mikä? Kaunis joka tapauksessa.

Marketista taas löytyi hentoa liilaa. Mukava saada kirkkaiden värien rinnalle myös hillitympiä orvokkeja.



Jotkut meistä osaavat ottaa rennommin kuin toiset. Eppu ainakin nauttii jokaisesta auringonsäteestä ja plusasteesta, joita kevät tarjoaa. Talvi alkaa olla vanhan kissan nivelille melkoinen kärsimys, mutta nyt kelpaa.



Eppu vaihtoi paikkaa sitä mukaa kuin minun puuhani pihalla eteni. Ja pielusta riitti. Melkein kävi kateeksi, kun karvainen seuralainen otti niin rennosti.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Unelmien liikuntapäivää pihalla



Huomasin, että tänään vietetään eri puolilla maata Unelmien liikuntapäivää. Liikuntaa saatiin myös Toimelassa pihatöiden merkeissä. Lopultakin ovat lumet näiltäkin levysasteileta sulaneet ja olen päässyt haravanvarteen.

Routaa on vielä reippaasti. Ajattelin nykäistä rhodoista huput pois, kun aurinko niin muka jo lämmitti. Maa oli kuitenkin kivikovaa, kun sitä haravanvarrella koputtelin. Eipä auttanut ottaa aurinkosuojia pois, vaikka rumilta näyttävätkin.

Olen viettänyt lomapäiviä ihanan aurinkoisissa ja raikkaissa keleissä. Kylmää on ollut, joku yö pakkasta ja joinakin päivinä vain aste tai pari lämmintä. Ei oikein tunnu toukokuulta.




Toukopuuhien sijaan olemmekin tehneet retkiä lähimaastoihin. Siipojokivarsi Kalajoella tarjoaa keväällä hienoja näkymiä. Vanha metsä on paikoin lähes satumaista.



Olimme liikkeellä maanantaiaamuna ja joen pienemmät uomat olivat vielä paksun jään peitossa. Rannatkin yöpakkasen jäljiltä riitteessä.



Sunnuntaina retkeilimme Lohtajalla Karipolkua Ohtakariin. Sinnekin pääsi jo lähes kuivin jaloin. Lintuja oli paljon ja siistit paikat laavulla. Lähikohteita kannattaisi hyödyntää useamminkin.



Karipolun varrella on muutamia luontoon littyviä opastauluja. Tässä taulussa kerrotaan,että metsien loppumisesta on kannettu huolta jo 1800-luvulla.

No, retkeily on mukavaa, mutta kyllä mielelläni jo ryhtyisin kuopimaan myös kukkapenkkejä. Kunhan routa sulaisi, huoh...

maanantai 1. toukokuuta 2017

Laatikkopuutarhurista ruutuviljelijäksi?


Koska pyörittelen työkseni kirjoja, ei liene uutinen, että myös puutarhakirjat tulee selailtua uunituoreina. Joistakin poimin vain parhaat ja kiinnostavimmat palat, mutta jotkut ahmin kannesta kanteen. Tässä yksi vapun aikana ahmittu eli Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas - Runsas sato ruutuviljelyllä.

Ruutuviljely? En ensin ymmärtänyt koko ideaa, ajattelin sanan liittyvän laatikkokasvatukseen yleensä. Sitähän olen itsekin jo vuosia harrastanut hyötymaalla. Mutta ruutuviljely avasikin aivan uudet tasot ensi kesän istutuksia ajatellen. Todella inspiroiva kirja, vaikka onkin saksasta suomeksi käännetty. Ah kumpa routa pian sulaisi ja tulisi kesä!

Ruutuviljelyssä kasvit sijoitellaan kasvatuslaatikkoon 40 x 40 cm:n kokoisiin ruutuihin yhteen sopivien ja toisiaan täydentävien kumppaanuuskasvien kavereiksi. Kasvit ryhmitellään heimoihin: sipulikasvit, sarjakukkaiskasvit, mykerökukkaiskasvit, ristikukkaiskasvit, revonhäntäkasvit, hernekasvit, tatarkasvit, kurkkukasvit, huulikkukkaiskasvit, heinäkasvit, koisokasvit ja vismajuurikasvit.

Jokaiseen laatikkoon sijoitellaan kasveja useammasta heimosta niin, että ne täydentävät toisiaan sekä lannoitetarpeen että tuholaisten ja kasvitautien torjunnan näkökulmasta. Hommaa vaatii kunnollista suunnittelua ja pientä askartelua, mutta uskon sen toimivan.

Eri kasvit ottavat maaperästä erilaisia ravinteita ja ruutuviljelyn avulla kaikille riittää. Suunnitelmallinen vuoroviljely vähentää kasvitauteja ja runsaan kasvien kirjon avulla biologinen tasapaino säilyy. Tiivis istutus taas vähentää rikkakasveja.



Vähän hankala muutamalla sanalla selittää, mutta uskon, että ruutuviljelyssä on ideaa. Oikeastaan huomasin, että olen mutu-tuntumalla sitä jo vähän soveltanutkin eli sekoittanut eri kasveja samaan laatikoon. Jos jaksaisi tehdä kunnon suunnitelman, pääsisi varmasti parempaan satoon ja pienempiin tuholaisongelmiin.




Laatikkoviljelyyn siirtyminen vaatii pientä asennemuokkausta, kun on kymmeniä vuosia tottunut suoriin penkkiriveihin kasvimaalla. Peruna sopii Nageleisenin mielestä paremmin penkkiin kuin laatikkoon ja tähän ratkaisuun päädyimme itsekin.

Toinen penkki on meillä kesäkukille, mutta siinäkin voisi olla laatikko. Laatikko ja kateviljely säästävät puutarhurin selkää sekä vähentävät rikkaruohoja ja kastelun tarvetta. Nyt lisää laatikoita kehiin ja viljelysuunnitelmia askartelemaan!


Ai niin, huomasin, että joku puoti kauppasi myös köynnöstukea, jonka voisi kätevästi kiinnittää tuollaisiin valmiina astettuihin laatikoihin. Kurkulle ja tomaatille voisi olla kätevä. Ja herneelle, ja...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...