maanantai 1. toukokuuta 2017

Laatikkopuutarhurista ruutuviljelijäksi?


Koska pyörittelen työkseni kirjoja, ei liene uutinen, että myös puutarhakirjat tulee selailtua uunituoreina. Joistakin poimin vain parhaat ja kiinnostavimmat palat, mutta jotkut ahmin kannesta kanteen. Tässä yksi vapun aikana ahmittu eli Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas - Runsas sato ruutuviljelyllä.

Ruutuviljely? En ensin ymmärtänyt koko ideaa, ajattelin sanan liittyvän laatikkokasvatukseen yleensä. Sitähän olen itsekin jo vuosia harrastanut hyötymaalla. Mutta ruutuviljely avasikin aivan uudet tasot ensi kesän istutuksia ajatellen. Todella inspiroiva kirja, vaikka onkin saksasta suomeksi käännetty. Ah kumpa routa pian sulaisi ja tulisi kesä!

Ruutuviljelyssä kasvit sijoitellaan kasvatuslaatikkoon 40 x 40 cm:n kokoisiin ruutuihin yhteen sopivien ja toisiaan täydentävien kumppaanuuskasvien kavereiksi. Kasvit ryhmitellään heimoihin: sipulikasvit, sarjakukkaiskasvit, mykerökukkaiskasvit, ristikukkaiskasvit, revonhäntäkasvit, hernekasvit, tatarkasvit, kurkkukasvit, huulikkukkaiskasvit, heinäkasvit, koisokasvit ja vismajuurikasvit.

Jokaiseen laatikkoon sijoitellaan kasveja useammasta heimosta niin, että ne täydentävät toisiaan sekä lannoitetarpeen että tuholaisten ja kasvitautien torjunnan näkökulmasta. Hommaa vaatii kunnollista suunnittelua ja pientä askartelua, mutta uskon sen toimivan.

Eri kasvit ottavat maaperästä erilaisia ravinteita ja ruutuviljelyn avulla kaikille riittää. Suunnitelmallinen vuoroviljely vähentää kasvitauteja ja runsaan kasvien kirjon avulla biologinen tasapaino säilyy. Tiivis istutus taas vähentää rikkakasveja.



Vähän hankala muutamalla sanalla selittää, mutta uskon, että ruutuviljelyssä on ideaa. Oikeastaan huomasin, että olen mutu-tuntumalla sitä jo vähän soveltanutkin eli sekoittanut eri kasveja samaan laatikoon. Jos jaksaisi tehdä kunnon suunnitelman, pääsisi varmasti parempaan satoon ja pienempiin tuholaisongelmiin.




Laatikkoviljelyyn siirtyminen vaatii pientä asennemuokkausta, kun on kymmeniä vuosia tottunut suoriin penkkiriveihin kasvimaalla. Peruna sopii Nageleisenin mielestä paremmin penkkiin kuin laatikkoon ja tähän ratkaisuun päädyimme itsekin.

Toinen penkki on meillä kesäkukille, mutta siinäkin voisi olla laatikko. Laatikko ja kateviljely säästävät puutarhurin selkää sekä vähentävät rikkaruohoja ja kastelun tarvetta. Nyt lisää laatikoita kehiin ja viljelysuunnitelmia askartelemaan!


Ai niin, huomasin, että joku puoti kauppasi myös köynnöstukea, jonka voisi kätevästi kiinnittää tuollaisiin valmiina astettuihin laatikoihin. Kurkulle ja tomaatille voisi olla kätevä. Ja herneelle, ja...

10 kommenttia:

  1. Ruutuviljely kiinnostaa kovasti, ja minullekin tämä kirja on yksi kevään kiinnostavimmista uutuuksista. Tuo sekaviljely on kovasti trendikästä, mutta siinä on trendin (=pinnallisuuden) sijaan valtavasti järkeä: mukaillaan luontoa - voiko sillä tavalla edes mennä pieleen? Luulen, että kaikki kasvimaat ovat tulevaisuudessa tuollaisia kerroksellisia sekaistutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Ja sinne joukkoon koristekasveja. Hyvä tulee.

      Poista
  2. Taidan tänä kesänä tyytyä muutamaan riviin pikkuruisessa kasvimaassani, sillä laatikkolaudat on vielä hankkimatta.
    Olen joskus jakanut lohkoihin palstan avomaalla. Mutta sitten suunnitelmallisuus loppui, ja tilan käydessä niukaksi tulin kylväneeksi minne sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiväthän suunnitelmat aina toteudu ja mieli muuttuu matkan varrella :) Nuo laatikot tai kasvilavat ovat sen verran edullisia kaupassa valmiina, että en ole "pitkästä tavarasta" ruvennut tekemään. Minusta laatikot ovat niin mahdottoman paljon helpompi vaihtoehto kuin entinen kasvimaa.

      Poista
  3. Ruutuviljely on minulle sanana uusi. Kuulemma intiaanit viljelivät maissia, kurpitsaa ja salkopapua sekaisin. Satoa tuli monessa kerroksessa ja lannoituskin oli mukana. Olikohan se juuri tätä ruutuviljelyä? Olisi mukava kuulla kesällä sinun kokemuksia tästä viljelytavasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan intiaanit jo osasivat. Ruutuviljelystä on julkaistu suomeksi kirja jo 80-luvulla, että ei se aivan uutta ole. Itsekään en vain ole siihen aiemmin perehtynyt.

      Poista
  4. Olen tuosta lukenut ja on varmasti hyvä ja toimiva idea. Juurikin tuo ravinteiden erilainen hyödyntäminen auttaa kasveja kasvamaan hyvin. Tuholaistorjunta tulee ikään kuin kaupantekijäisenä. siistiltä näyttää kasvimaasi. Jos minulla olisi selkä kunnossa, meilläkin olisi lavakauluspuutarha. Toki sen voisi rakentaa korkeaksi, mutta vaatii paljon materiaalia, niin puuta, kuin varsinkin sitä täyteainetta eli multaa. Toki pohjan voisi täyttää jollain mulla ja laitaa multaa vaan tarvittava määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin houkuttelisi vähän korkeampi rakennelma. Voisi näyttää mukavalta ja olla selkäysävällinen.

      Poista
  5. Tuo kirja pitää lukea, kiinnostavaa!

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...