Huumorintaju koetuksella

Huumorintajua koetellaan tänäkin keväänä. Tai kesä nyt pitäisi olla, kun kesäkuun toinen päivä on takana tällaisissa tunnelmissa. Vettä tuli vaakasuorassa, luoteismyrsky möyri nurkissa ja aamulla herätessä mittarissa +3 astetta. Iltapäivällä nähtiin jo aurinkoa ja päästiin +8 asteeseen, mutta tuuli edelleen kovaa. 

Toisesta ikkunasta ihailin jälleen myrskyn kaatamaa puutarhakeinua. Angervon oksa oli pamahtanut katoksesta läpi, mutta muuten keinu oli tällä kertaa ehjä. Ihan tuli déjà vu -olo, kun viime heinäkuussa näkymät olivat kovin samanlaisia kuin nyt, kaatuneine keinuineen.

Koivut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Pihlajissa on ehkä suurimmat lehdet ja kukkanuput työntyvät esiin samaa tahtia lehtien kanssa. Rysähtääköhän kaikki kerralla, jos ensi viikon puolivälissä saadaan luvattua lämpöä?

Meillä ei sentään tullut lunta eikä rakeita, kuten Oulussa ja kai etelämmässäkin. Kesäkukista ei uskalla kuitenkaan edes haaveilla, kun orvokitkin nyyryävät samassa tilassa kuin istutettaessa.

 

Sisällä kurkut kukkivat ja työntyvät ahtaista ruukuistaan pitkin pöytää. Pitäisi jo päästä ulos, mutta ei puhettakaan mihinkään harson alle ainakaan viikkoon.

Kiekkokurpitsa työntää nuppua, vaikka kasvu muuten on maltillisempaa kuin kurkuilla. Tomaatitkin kaipaisivat jo aurinkoon. Ah, tule jo kesä!