tiistai 29. elokuuta 2017

Marjakaveri


Herukoita tulee tänä vuonna Toimelaan enemmän kuin vuosiin. Mustaherukat on säilötty. Valkoherukkapensas on vielä aika pieni, mutta niitäkin keräsin eilen pakasteeseen ja syödä napostelin.

Valkoherukkapensas muistuttaa punaherukkaa ja marjojen makukin on lähes sama, mutta minusta valkoherukka on hieman punaista miedomman makuinen.

Marja on kaunis, väritön ja läpikuultava. Ne ovat kuin helmiä astiassa. Toisaalta tunnelma valkoherukan marjojen suhteen on hiukan kaksijakoinen. Kaunis ja maukas kyllä, mutta toisaalta jostakin syystä ulkonäkö assosioituu minulla sammakonkutuun. Älkää kysykö miksi, en tosiaankaan tiedä!

Marjapensailla ei tarvinnut tällä kertaa olla yksin, vaan kaverina oli tällainen piikkipallo.  Siili tuhisteli kaikessa rauhassa pensaasta toiseen, välillä rapsutteli takajalalla korvantaustaa ja jatkoi matkaa. Minusta se ei piitannut tuon taivaallista.

Eppu-kissa pyllistää kesäherkkujen jälkeen takapuolensa kissanruokapusseille, mutta tälle kaverille kissanruoka maistui. Nuoli vielä lautasenkin päälle.

Vähän huolestutti, että ahmiiko kaveri itsensä ähkyyn moisen  herkun äärellä. Lopulta sen piti jo kiivetä lautaselle. Aika pienikokoinen tämä siili oli, pihalla on kesän aikana näkynyt isompiakin. Asustelevat leikkimökin alla, toivottavasti selviävät talvesta.

18 kommenttia:

  1. Aivan ihana marjakaveri. Toivottavasti selviää talven yli.

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin söpö ja ihan kesy.

    VastaaPoista
  3. Tuulevi, minua kiinnostaa nyt tämä siiliasia. Eli olemme vihdoinkin saaneet puutarhaamme takaisin runsaan siilipopulaation. Talvethimispesät ovat ison tontin reunella olevia aumoja, joissa on risua ja oksia, märässä siili ei talvehdi. Niitä pitää alkaa syöttää jo huhtikuulla, sillä usein ne heräävät silloin, kun luonnossa ei ole mitään syötävää. Nyt on taas se aika, että niidne pitäisi voida kerätä mahdollisimman iso rasvavarasto, että selviävät talvihorroksesta. Lisäsimme pikkukoirannapuuloihin lihahyytelöä, siis koirien. Jälkiruoaksi ne sitten ovat syöneet kotilot pihaltamme. Iso lehtomme niitä tuottaa, lhetokotiloita, joten apu on tarpeen. Kivan kesy siili teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ammattimaiselta siilin kasvatukselta 😊. Me ollaan melko amatöörejä. Tässä on aina pyörinyt siilejä. Ilmeisesti riittää luonnonmukaisia talvehtimispaikkoja myös pusikoissa ja villiviinin kätköissä. Olemme ruokkineet vain satunnaisesti. Ilmeisesti jotakin pihalta ja luonnosta kuitenkin löytyy.

      Poista
  4. Kivan kaverin olet saanut marjakaveriksi. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Sinulla onkin ollut ihana kaveri pihahommissa <3 Valkoherukat ovat kyllä tosi kauniita ja herkullisia :)

    VastaaPoista
  6. Voi ihana piikkipallo. :) Ja totta, nyt kun sanoit niin valkoherukat muistuttaa aivan sammakonkutua! :D

    VastaaPoista
  7. Söpö siili, kiva kun annat evästä! Meilläkin pari siiliä on pyörinyt pihalla. Annan niille liotettuja kissannappuloita höystettynä rypsiölyllä. Siilin pitäis painaa n. 800-900 grammaa, jotta selviää talven yli. Toivottavasti siilimme selvivävät.

    VastaaPoista
  8. Söpö siili <3. Voi että kuinka haluaisin oman pihasiilin. Harmittaa kun meidän asuinalueella on rottia (joku lähistöllä asuva pitää avotunkiota), ja luulen että siksi ei meillä siilejä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, pystyykö rotta hävittämään siilejä? Kissa antaa kyllä siilille rauhan, mutta hävittää rotat.

      Poista
  9. Onpa suloinen marjakaveri! Meillä siilejä näkee tosi harvoin, vain kerran tai pari kesässä. Olisi kyllä ihanaa, jos niiden touhuja saisi seurata useammin. Mukavaa loppuviikkoa! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...