lauantai 5. tammikuuta 2019

Yöllinen vieras lintulaudalla


Usein on mietitty, että mitähän kaikkea pihalla yöllä tapahtuu. Viime aikoina on lintuja ruokkivia myös peloteltu siimahäntien invaasioilla. Ruokimme paljon lintuja ja varsinkin pikkuvarpusilla on tapana nakella siemeniä reippaasti myös ruokintalaudan alle ja ympärille. Halusimme ottaa selvää, ketä maahan pudonnut ruoka kiinnostaa ja hankimme riistakameran.

Tässäpä otos ensimmäiseltä yöltä. Ei varsinainen yllätys, sillä olin kyllä nähnyt jäniksen jälkiä pihalla ja papanoita raparperipenkissä. Mukavampi vieras joka tapauksessa kuin rotat, joita ei onneksi näkynyt :).

Kamera ainakin toimi ja havaitsi liikkeen. Kuvan laatua ei voi kehua ainakaan pimeässä otetuissa kuvissa. Sisällä ja valoisassa kuvat olivat ihan ok ja väritkin mukana. Eipä öisellä, lumisella pihalla kyllä juuri värejä olekaan.

Jännä nähdä, mitä muuta kamera tallentaa talvisina öinä ja varsinkin sitten, kun yöt valoistuvat kesällä. Ties vaikka heräilevät karhut tulisivat kaura-apajalle...

torstai 3. tammikuuta 2019

Ikkunanvälikansaa


Työnsin edellisten vuosien tapaan talon ainoan hyasintin ikkunanväliin, kun kukka aukesi ja alkoi levittää huumaavaa tuoksuaan. Tykkään hyasintista ja sen tuoksu tuo joulun, mutta kaikille se ei sovi. Ikkunan välissä hyasintista on iloa pitkään sekä sisä- että ulkopuolelle taloa.

Kun kuvailin hyasinttia, tulin pohtineeksi syntyjä syviä ja myös menneiden vuosien menneitä asioita. Uuden vuoden alkaessa alan helposti märehtiä elettyä elämää. Nytkin yritin järjestellä kulunutta vuotta päässäni järjestykseen. Mitä tapahtui ja mitä teinkään?

Eihän sieltä ihmeellisiä asioita noussut mieleen, lähinnä pieniä arjen hetkiä ja touhuja. Niistähän elämä lopulta muodostuu, vaikka mielellämme itse kukin nostamme esiin suurempia kohokohtia kuten juhlia ja matkoja. Kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa.



Syvälliseksi kun rupesin, mietin myös suhdettani tavaraan ja erityisesti koriste-esineisiin. Huomasin, että lähes kaikki kotimme koriste-esineet ovat tulleet perintönä edellisiltä polvilta, lahjoina tai jotenkin muuten salaa sisään taloon kierähtäneet. Itse en ole juuri koriste-esineitä ostellut ja nykyisin tulee hankittua ylipäänsä tavaraa entistäkin vähemmän. Kaikkea tuntuu jo olevan yli oman tarpeen.

Nämäkin pikkuputelit ovat asustelleet eteisen ikkunanvälissä jo Toimelan edellisten asukkaiden aikaan. Isäni on nämä jostakin huuhtokaupasta ostanut ja ovat päätyneet ikkunanväliin. Ihan hyvä paikka niille. Tuovat sielät muistoja mieleeni.


Meren rannalla kun ollaan, myös laivoja on päätynyt ikkunanväliin jo vanhempieni aikana. Ylipäänsä tykkäänkin pitää esineet lasin takana pölyä paossa.


En ole enkeli-ihmisiä, mutta enkeleitäkin on taloomme vuosien varrella kertynyt lahjoina. Jotkut ovat erittäinkin sympaattisia, kuten tämä. Kuka lie puusta käsin väkertänyt. Jonakin jouluna työnsin puuenkelinkin ikkunanväliin ja sieltä se on meitä ihmetellyt jo vuosia kesät talvet ja tuonut mieleen ihmisen, jolta enkelin aikanaan sain.


Sopu sijaa antaa. Naantalin tuliaisina saatu meripoika ja entisen työkaverin joulutervehdyksenä tullut tonttu-ukko ovat asustelleet vierekkäin jo pitkään. Toinen kuuluu kesään ja toinen talveen, mutta mitäpä siitä. Lahjojen tuojat tulevat näistäkin mieleeni ja se on parasta.

Varsinkin joulun alla on kaupoissa ja myyjäisissä myytävänä valtaisat määrät sesongin koristeita. Minulla on niihin kaksijakoinen suhtautuminen: Kauniitahan ne ovat ja joka vuosi tulee uusia kauniita ideoita, mutta kun tykkään näiden vanhojen kanssa myös elää ja kantaa mukanani niiden tuomia muistijälkiä ja ihmisiä. Mitenkähän tämä muilla menee, uudistetaanko sesonkikoristeet vuosittain ja heitetään vanhat kiertoon tai roskiin?

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi saapui rännän keskellä kukkien


Amaryllisten joulu jatkuu Toimelassa, vaikka ollaan jo uuden vuoden puolella. Se alkoi jo marraskuussa viimevuotisen joululahjan kukinnalla. Tämän kaunokaisen ostin itse ennen joulua ja se avasi kukkansa vasta uudeksi vuodeksi. Kukkaa mainostettiin kaksiväriseksi, mutta aika yksiväriseltä näyttää. Hento lohenpunainen väri miellyttää silti silmää.



Keittiössä laittelee parastaan pomolta lahjaksi saatu joulunpunainen amaryllis. Sekä vaaleamassa että tässä kirkkaanpunaisessa on tulollaan lisää kukkavarsia. Nämä ovat paitsi näyttäviä, myös siinä mielessä ihania, että niistä on iloa pitkään, parhaimmillaan vuosiksi.




Anopilta sain viikkoa ennen joulua kimpun, joka on vieläkin voimissaan. Uskomattoman kestävä tapaus tämäkin ja vaihteeksi myös leikkokukat ovat joulun aikaan mukavia.


Vaikea käsittää, että ylimääräiset pyhät ovat ohi ja huomenna alkaa arki talvisen lumimyräkän ja myskyn merkeissä. Joulu oli Toimelassa rauhallinen ja rento. Aikuiset lapset pyörivät viikon päivät kotipesässään ja nautin joka hetkestä.

Vaikka lapset asuvat kaukana ja pääsevät tänne saakka muilta kiireiltään harvoin, kuinka luontevasti he edelleen solahtavatkaan osaksi lapsuuden perhettä. Kun kuopus eilen vietiin junaan, jäi ihmeellinen hiljaisuus.

Pyykkikone laulaa ja jääkaapista syödään viimeisiä joulun jämäruokia. Ihana joulu joka tapauksessa. Eikä se vielä ihan ole ohi, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Perinteinen joulupalapeli on vielä vaiheessa, tällä kertaa ollaan safaritunnelmissa. Eiköhän tämäkin urakka loppiaiseen mennessä ole valmis.


Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille kaikille! Toivotaan, että tänä vuonnakin onni potkii, säät suosivat ja saamme jälleen satoisan kauden iloksemme.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...