tag:blogger.com,1999:blog-4338716339571275705.post704211280252410828..comments2024-02-23T22:09:00.850+02:00Comments on Lopotin Toimelan pihaunelmia: Kuunliljojen kesäTuulevihttp://www.blogger.com/profile/13572098251918492002noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4338716339571275705.post-1798756891308215022013-11-09T14:54:54.292+02:002013-11-09T14:54:54.292+02:00Kiitos perusteellisista ohjeista. Eihän sitä tiedä...Kiitos perusteellisista ohjeista. Eihän sitä tiedä, jos vielä jaksaisi uudistaa koko paikan.Tuulevihttps://www.blogger.com/profile/13572098251918492002noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4338716339571275705.post-5077266970174466532013-11-09T14:44:27.530+02:002013-11-09T14:44:27.530+02:00Paikka on varmaan ongelmallinen, kuten kuvaat. Pik...Paikka on varmaan ongelmallinen, kuten kuvaat. Pikileeri on minullekin tuttu sana. Isäni käytti sitä usei kuvatessaan millaista jokinkin paikan maaperä oli. Harmi vain, etten tullut koskaan kysyneeksi mitä se sananmukaisesti tarkoittaa. Luulen kuitenkin, että kyseessä on lieju, johon on sekoittunut " rapakkoa" vanhaa suonpohjan maaperää. Lieju on yksi ongelmallisimmista maalajeista varsinkin, jos se sisältää savea. Kuunliljat ovat onneksi melko sinnikkäitä ja pärjäävät monenlaisessa maaperässä, kunhan se vain pidättää tarpeeksi kosteutta. Tällaiselle maapohjalle jos perustaa uuden kukkapenkin, kannattaa ensin pohjalle vetää suodatinkangas, jonka päälle paksuhko sorapatja, uusi suodatinkangas jälleen soran , päälle ja sitten vasta hyvää rikkaruohotonta multaa paksu kerros. Tämä siksi etteivät maalajit sekoitu keskenään ja sora toimii niinkuin on tarkoitus, eli salaojana. Kohopenkki on kaiken A ja O.Kruunuvuokkohttps://www.blogger.com/profile/16659826694973049800noreply@blogger.com