lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvi tuli takaisin


Niinhän siinä kävi, että talvi tuli takaisin. Viikko sitten maa oli paljaana ja tuntui, että kevät tulee aikaisin. Ei tietenkään tullut, vaan aivan normaali helmikuu. Nyt kun on taas lunta, huomaa pihalla liikkuvat eläimet jäljistä. Jänö on suunnistanut suoraan omenapuille.


Viime lauantaina saimme tepastella näin keväisessä maastossa Lohtajan Karipolulla. Metsässä ei ollut ollenkaan lunta. Eikä onneksi liukastakaan, kuten joka paikassa muualla viikko sitten.



Rannoilla oli jäälauttoja, mutta meri liplatteli. Nyt on tilanne toinen, kun on ollut viikonpäivät 10 asteen pakkasia.


Uimarannalla ei ollut tungosta. Olisi hyvin voinut laulella, että Katson autiota hiekkarantaa..., Vattajan dyyneillä kun oltiin.




Pitkospuitakin pääsi metsään. Karipolku on Lohtajan kalastajien entisaikaan käyttämä polku. Sitä pitkin kuljettiin kyliltä merelle. Polku on merkitty ja se lähtee Kilpipakoilta. Matkan varrella on laavuja.

Nyt on lauantai kulunut siivotessa ja MM-hiihtoja seuratessa. Kannattihan noita seurata, kun suomalaiset pääsivät mitalikantaan. Ulkona on ihana, aurinkoinen talvipäivä. Seuraavaksi sitten sinne nauttimaan ja peittämään tuijaa varjostussäkillä. Kevätaurinko on yllättävän voimallista.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kellarissa kasvaa ruusuja


On aina yhtä suuri ihmetyksen aihe, kun löytää kellarin uumenista uutta kasvustoa keskellä talvea. Viime keväänä ostin kukkivia patioruusuja. Ne ilahduttivat kesän pation reunalla korissa. Syksyllä leikkasin ruusut mataliksi ja kannoin korin ruusuineen päivineen kellarin kylmiöön. Työnsin vielä hyllyn alle pois silmistä kevättä odottamaan.

Ei ole tullut joulun jälkeen monta kertaa kylmiössä käytyä. Niinpä viikonloppuna hämmästyin, kun hyllyn alla puski 15 senttisiä vaalen punertavia kasvustoja. Mistähän ihmeestä ne siellä kellarin pimennossa taas tiesivät, että kevät on tulossa? Helmikuuta kuitenkin vasta eletään.

Siirsin korin valoon. Katsotaan muutama päivä, mitä iduille tapahtuu. Piristää joka tapauksessa mieltä, kun näkee, että kevättä kohti tässä mennään ruusujenkin mielestä. Matkaa on vielä kesään, mutta päivät pitenevät vauhdilla. Hienoa!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Väriä lintulaudalla!


Meidän lintujen ruokintapaikoilla on pitkään pyörinyt samoja lintuja: talitiaisia, sinitiaisia, pikkuvarpusia, joskus hömötiainen. Olen kaipaillut väriä, kuten punatulkkuja, mutta ei ole näkynyt. Kunnes nyt!

Ei punatulkkua, mutta tuli kavereita, joita en ole ennen nähnytkään. Melkein säikähdin, kun kiikarista ensimmäisen kerran näin tiklin punaisen naamarin tirpassa. Nyt niitä pyörii pihalla päivittäin.

Kaunis, värikäs lintu, joka kuulemma on yleinen jo Tampereen korkeudelle saakka etelän ruokintapaikoilla. Länsirannikolla esiintyy paikoittain. Pihabongauksessa tiklihavaintoja oli Keski-Pohjanmaalla tänä vuonna kolmessa bongauspaikassa, yksilöitä viisi. Pohjois-Pohjanmaalla, johon Toimela kuntaliitoksen myötä virallisesti kuuluu, ei yhtään havaintoa. Mutta tässä ne nyt kuitenkin ovat.



Valitettavasti tikli on kovin arka ainakin meidän pihalla vielä, enkä päässyt läheltä kuvaamaan. En saanut kovin tarkkoja kuvia vajavaisella kalustolla, mutta todistusaineistoa kuitenkin.


Myös viherpeippoja on ilmestynyt Toimelan ruoka-apajille ensimmäistä kertaa ja ihan parvina. Kaunis lintu sekin. Kuva ei tee oikeutta, luonnossa vihertävämpi.




Nämä tutut veijarit ovat pihan rohkeimpia nokkijoita. Tulevat ihan ikkunan taakse herkuttelemaan ja katsoa killistelevät kuvaajaa lasin läpi. Sinitiainenkin on kiva kaveri.



Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, esittelen ruokintapaikan varmimman vieraan eli talitiaisen. Aikamoinen palluramaha tämäkin yksilö. Pitäisiköhän jo rajoittaa siementen jakelua, etteivät halkea.

Lintujen tarkkailu on mukavaa puuhaa pakkaspäivinä.