Omavaraistaloutta tai ainakin melkein

Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny

Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.

Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.

Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.

Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.

Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.

Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

Minikasvihuone

Minäpä kokeilen nyt lavakauluksen päällä minikasvihuonetta! Tomaatin taimet ehtivät kasvaa sisällä niin pitkiksi, että ne oli pakko saada ulos. Kun kevään säistä ei koskaan voi tietää, päätin kokeilla tällaista muovirakennelmaa.

Ei ollut hinnalla pilattu. Kestävyydestä en osaa sanoa mitään, mutta kuuma siellä ainakin on. Kun säät yllättivätkin helteillä, on tätä telttaa saanut ahkerasti tuuletella aamusta iltaan. Jännä nähdä, miten köyhän naisena kasvari toimii!

Siirsin seinien suojaan sisältä myös kurkkua, munakoisoa ja chiliä. Tomaaatteja on kahta lajia. Punaisessa runkotomaatissa on jo raakileitakin. Keltainen kukkii, mutta kukista ei näytä kehittyvät hedelmiä.

Tomaatteja oli niin monta, että muutama roipake päätyi myös leikkimökin terassille ruukkuihin. Viime kesänä tässäkin kypsyivät tomaatit, vaikka kesä oli viileä ja sateinen. Ehkäpä nytkin. Kaiken varalta piti viritellä harsosuojaa, vaikka se ei kaunistus olekaan.

Hyötykasvirintamalla alkaa olla sen verran valmista, että nyt odotellaan vain satoa. Ja sadetta. Kaikki kuivaa ja multa pölisee. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kevään pölyistä allergiaoireita. Silmäluomet turpoavat ja punoittavat, vaikka syön allergialääkettä. Saisi tosiaankin vähän sataa, mutta yöllä ja vain silloin tällöin.

Hujoppeja ja muuta vappukivaa

Tomaattini ovat tänä keväänä aivan liian innostuneita kasvamaan. Siis siihen nähden, että ulos pääsee vasta kuukauden päästä aikaisintaan.

Vappu kului näitä hujoppeja isompiin ruukkuihin siirrellessä ja kepittäessä. Tukikepeiksi katkoin hätäpäissäni tuoksuvadelman viimevuotisia kukkaoksia, jotka muutenkin otan aina keväällä pois. Näyttävät toimivan tomaatintukina ihan hyvin.

Mahtavatko kepit riittää, jos kasvu jatkuu samaan tahtiin. En tiedä miksi nämä nyt näin ovat innostuneet, lajikkeesta riippumatta. Vai olisinko sittenkin kylvänyt aikaisemmin kuin muina keväinä?

Vilpola alkaa joka tapauksessa muistuttaa viidakkoa. Jälleen kerran olen surffaillut kasvihuonekauppojen sivuilla. Oikeaa, isoa kasvihuonetta en vieläkään ole hankkimassa, mutta ehkä täytyy hommata lavakaulusten päälle viritelmiä, joita tuntuu useammassakin puutarhamyymälässä olevan tarjolla. Tai kenties seinän vierelle rakennettava "puolikas".

Hiukan ovat kasvatukseni eri vaiheissa, kun vielä eilen kylvin kurkkua. Ehtinevät hyvin kuukaudessa ulkoilukuntoon.

Tässä on Toimelan vapputervehdys teille, hyvät lukijat! Pihahortensia pääsi ulkoilemaan eilen, kun aurinko helli. Tänään se on sitkeästi jatkanut ulkoiluaan, vaikka on tuullut ja iltasella alkoi sadellakin. Ei kuitenkaan ole kylmää, vaan lämpötila on koko päivän pysytellyt kymmenen asteen paremmalla puolella. Hauskaa vappuiltaa siis!

Ruokaa joka puolella

 

Olen tullut julistaneeksi, että valoisa alkukesä on sitä parasta kesää. Ja niin se onkin, kun kaikki vihreys puhkeaa ja valoisat yöt hellivät. Mutta ei elokuussakaan mitään vikaa ole, nautin tästäkin aivan suunnattomasti. Varsinkin, kun ruokaa voi hakea pihalta suoraan lautaselle ja näkee työnsä tuottavan satoa.

Punainen eli tomaatit vielä puuttuvat lautaselta, mutta kolmenlaista vihreää salaattia ja kesäkurpitsaa löytyy yllin kyllin. Olen myös puputtanut pois kurkkuja, jotka pullistuvat ja pullistuvat, mutta eivät enää näytä kasvavan mittaa.

Ei kurkkuja tule mahdottomia määriä, mutta muutamalle sormelle kuitenkin löytyy 15 senttisiä hedelmiä. Lisäksi avomaankurkkuja. Kesäkurpitsa kasvaa niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Sitten on näitä kasvimaan "viherkasveja" eli kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Molemmat kukkivat komeasti keltaisin kukin ja kukkia on paljon. Mutta hedelmistä ei näy vilaustakaan. Mikähän näissä meni pieleen?

Pak choi eli pinaattikiinankaali kukkii kauniisti ja kukinnotkin olisivat kuulemma syötäviä. Itse olen muutaman kerran paistanut wok-ruokaan pak choita, mutta enimmäkseen popsinut lehtiä salaatissa sellaisenaan. On todella makoisa lisä vihersalaattiin. Nyt harkitsen kaalilaatikkoa tästä.

Mutta mikäs se tämä herkkä kaunotar on? Sehän on tietenkin perunankukka, puikula eli piekonmuikku, kuten täälläpäin sanotaan. Että on kaunis tuo kukka, kun läheltä katsoo. Ketähän varten peruna maailmaa kaunistaa.

Lämpimän elokuun ihanuuden täydentävät marjat sekä puutarhasta että metsistä. Puutarhamarjoja on tulossa ihan kohtalaisesti, mansikkaa löytyy puuron päälle joka päivä. Mustikat ovat täälläkin kypsyneet ja sato on mielestäni hyvä.

Vadelmat ovat vielä aivan raakoja, mutta niitä tulee aivan älyttömästi sekä luontoon että puutarhaan. Oksat suorastaan notkuvat kartteja. Muutaman mesimarjankin olen vuosien tauon jälkeen löytänyt lenkkipolun varrelta. Kyllä meidän kelpaa, kun ruoka kävelee poluilla vastaan.

Kurkkua ja kurpitsaa

Melkein vielä tarvitaan suurennuslasi, mutta kurkunkasvatukseni ilman kasvihuonetta näyttäisi onnistuvan ainakin jollakin tavalla. Lajikehan oli patiokurkku eli pitäisikin soveltua myös avomaan kasvatukseen, mutta olen silti otettu kurkkuvauvoistani.

Näillä on mittaa vasta viitisen senttiä. Katastrofit ovat yhä mahdollisia ja muutama kurkun alku onkin kellastunut jo aivan pienenä. Ehkäpä elokuussa päästään maistamaan.

Avomaankurkkua löytyy jo syöntikoossa, pituutta reilut 10 cm. En ole vielä raaskinut poimia, mutta varmaan kannattaisi. Menevät väkeviksi, jos kasvavat liian isoiksi.

Myös tomaateista löytyy vähän peukalonpäätä isompia raakileita. Toivottavasti kukista tulee lisää ja lämpöä riittää, että tomaatit myös punastuvat.

Satoisin on silti vihreä kesäkurpitsa. Tuntuu, että kurpitsat venyvät päivässä senttejä. Syömään vain!

Sen sijaan serkut eli kiekkokurpitsat kyllä kukkivat, mutta hedelmiä ei näy. Sama juttu sitruunakurkuilla. Mikä lie ongelma?

Varmuuden vuoksi ja vielä vähän lisää

Kun en omista kasvihuonetta, mutta haluan epätoivoisesti yrittää kasvattaa kurkkuja ja tomaatteja, valitsin lajikkeita, joiden kerrotaan menestyvän avomaalla. Sen lisäksi otan käyttöön kaikki keinot, jotka Suomen kesässä ovat sallittuja.

Ensin hankin lavakauluksiin tuet, joita vasten esikasvattamieni taimien on hyvä kasvaa. Nämä olivat muuten ihan käteviä. Tapit sai pisteltyä lavakauluksen reikiin, ei tarvittu kuin yksi insinööri, että se ymmärrettiin :).

Sitten köyttelin pitkäksi venähtäneet kurkut ja vähän lyhyemmät tomaatit paikoilleen. Kurkut kyllä innokkaasti ehtivät jo takertua toisiinsa ja vähän muuallekin ennen ulos pääsemistä.

Pessimistinä hankin myös kaksi tällaista kasvutunnelia lavakauluksiin. Muistelin nimittäin, kuinka surkeilta taimeni näyttivät viime kesänä, kun siirsin ne ulos. Nyt sattui kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja yö, eikä taimille ainakaan tunneleissa pitäisi tulla vilu.

Kurkut (Cucumber la Diva), tomaatit (Tomato Outdoor Girl), sitruunakurkut (Cucumis sativus), kiekkokurpitsat ja jäävuorisalaatit multiin, päälle kuorikatetta ja kasvutunneli. Eikä tässä kaikki.

Pitihän taustakin suojata pohjoistuulelta ja tuiskulta. Lopulta sain aikaan melkoisia sarkofageja. Näillä keleillä saattaa jo tulla liiankin kuuma, ainakain kastelu vaatii taitoa ja varovaisuutta :). Mutta ei pitäisi paleltua, vai mitä?

Ja siltä varalta, että joku sittenkin paleltuu (tai paistuu tunnelissa), jäi onneksi muutama varakappale sisälle odottamaan. Tässähän ei ole mitään järkeä. Viimeistään lomaviikon aikana nämä ovat varmaan menetettyjä tapauksia, mutta tänä kesänä ajattelin yrittää tosissani. Jos sitten ensi keväänä se kasvihuone...

Ai niin. Hierojani kertoi tehneensä viime kesänä juuri näin. Tuloksena yksi (1) kypsä tomaatti. Muut eivät ehtineet kypsiksi ja taimet vielä kuivahtivat viikonloppureissun aikana. Että ei kovin toivoa herättävää, mutta yrittänyttä ei laiteta edes viitosvyöhykkeellä. Perästä kuuluu!

Ps. Esittelen näitä värmeitä aivan vain ilokseni, ei maksettuja yhteistyökumppaneita.

Huumorintaju koetuksella

Huumorintajua koetellaan tänäkin keväänä. Tai kesä nyt pitäisi olla, kun kesäkuun toinen päivä on takana tällaisissa tunnelmissa. Vettä tuli vaakasuorassa, luoteismyrsky möyri nurkissa ja aamulla herätessä mittarissa +3 astetta. Iltapäivällä nähtiin jo aurinkoa ja päästiin +8 asteeseen, mutta tuuli edelleen kovaa. 

Toisesta ikkunasta ihailin jälleen myrskyn kaatamaa puutarhakeinua. Angervon oksa oli pamahtanut katoksesta läpi, mutta muuten keinu oli tällä kertaa ehjä. Ihan tuli déjà vu -olo, kun viime heinäkuussa näkymät olivat kovin samanlaisia kuin nyt, kaatuneine keinuineen.

Koivut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Pihlajissa on ehkä suurimmat lehdet ja kukkanuput työntyvät esiin samaa tahtia lehtien kanssa. Rysähtääköhän kaikki kerralla, jos ensi viikon puolivälissä saadaan luvattua lämpöä?

Meillä ei sentään tullut lunta eikä rakeita, kuten Oulussa ja kai etelämmässäkin. Kesäkukista ei uskalla kuitenkaan edes haaveilla, kun orvokitkin nyyryävät samassa tilassa kuin istutettaessa.

 

Sisällä kurkut kukkivat ja työntyvät ahtaista ruukuistaan pitkin pöytää. Pitäisi jo päästä ulos, mutta ei puhettakaan mihinkään harson alle ainakaan viikkoon.

Kiekkokurpitsa työntää nuppua, vaikka kasvu muuten on maltillisempaa kuin kurkuilla. Tomaatitkin kaipaisivat jo aurinkoon. Ah, tule jo kesä!

Taimia hyötymaalle

Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?

Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.

Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.

Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.

Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

Hurjaa itämisvauhtia

Pääsin vähän hitaasti liikkeelle kevään siemenkylvöissä. Ensimmäiset heitin multiin vasta pääsiäispyhinä ja pohdin, mahtavatko ehtiä mihinkään. Olin vuorokauden "lomareissulla" ja kas, perjantaina minua tervehtivät kevätauringossa vihreät tulokkaat.

Olipas hurja kasvuunlähtö. Torstaiaamuna ei näkynyt mitään, perjantaina jo monen sentin kasvusto esimerkiksi kurkulla.

Myös tomaatit työntyivät tiitterinä tulijoita vastaan. Täältä tullaan kesä!

Jäävuorisalaatti ei ole ehtinyt ihan samoihin mittoihin kurkun ja tomaatin kanssa, mutta virkun  näköistä elämää sielläkin purkissa. Hienoa.

Pitänee piakoin kylvää lisää esikasvatettavia hyötykasveja. Vielä ehtivät sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat.

Ilmat ovat olleet viime päivinä ihanan aurinkoisia, joskin viileitä. Pihalla on vielä lunta ja linnut viihtyvät edelleen ruokintapaikalla. Mustarastaat tepastelevat marjapensaiden juurella kuin kotonaan. Vähän epäilyttää, ovatko ne kesällä kuin kotonaan myös kasvimaalla näiden taimieni kimpussa, murr.

Toisaalta ihmettelimme pari päivää, mihin linnut katosivat, kun mitään elämää ei näkynyt. Selitys istui eilen moriusangervon keskellä: Joku pieni haukka, olisiko ollut varpushaukka seillä vaani lintujen tirppaa. Saaliit olivat kaikonneet parempiin piiloihin. Haukka ei kauan odotellut, vaan lensi paikalta ennen kuin ehdin hakea kameran.

Tänään palasivat pikkulinnut, joten ilmeisesti haukka luovutti. Luonto on mielenkiintoista seurattavaa. Tänään näin pihalla ensimmäistä kertaa myös punakylkirastaan.