Omavaraistaloutta tai ainakin melkein

Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.

Kesä ja syksy yhtä aikaa

Sää on edelleen lämmintä kuin kesällä, eikä meillä täällä meren rannalla ole nähty vielä yhtäkään pakkasyötä. Siitä huolimatta ruska on kaunis, maailma täynnä värejä. Ei ruska pakkasta näytä tarvitsevan.

Osa puista on jo lehdettömiä, mutta samaan aikaan saamme vielä kerätä satoa. Tänään poimin viimeiset omenat puusta, andovkat. Kuukausimansikkaa kypsyy yhä. Haen silloin tällöin kourallisen aamupuuron päälle. Viimeksi tänään, vaikka lokakuuta jo eletään.

Viimeiset tomaatit ovat kypsymässä kasvihuoneessa. Tai siinä muoviteltassa, joka kertakäyttöisestä minikasvihuoneesta on tässä vaiheessa syksyä jäljellä. Se ei enää näytä kauniilta, mutta viimeksi toissapäivänä keräsin pussillisen kypsiä pikkutomaatteja. Samoin ananaskirsikoita.

Perunat nostettiin viikko sitten. Samoin porkkanat.

 

Kasvulavat on tyhjennetty ja täytetty kesän aikana kerätyllä talousjätekompostilla. Se saa maatua laatikoissa talven. Keväällä komposti levitetään laajemmalle ja taas kasvaa.

Ruohonleikkaus kuuluu inhokkipuuhiini, mutta tätäkin härveliä piti kerran tälle kesälle ulkoiluttaa. Osittain ruohonleikkuu meni kyllä lehtien silppuamiseksi, mutta sinnepähän silppuuntuivat höysteeksi.

Silppuamisesta puheenollen. Silppusin tänään myös oksia oksasilppurilla. Se on puolestaan lempipuuhiani. Oksasilppuri ei pidä yhtä kovaa meteliä kuin ruohonleikkuri ja homma on kevyempää. Isonkin kasan oksia saa hetkessä silputuksi ja lopputuloksena on muutama ämpärillinen kateainetta pensaiden juurelle. Tällä kertaa katteen sai elokuussa istutettu karviaispensas. Oksien silppuaminen on palkitsevaa puuhaa.

Olo on säiden suhteen ristiriitainen. Samaan aikaan, kun syysistutuksia tehdään, osa kesäkukista porskuttaa vielä täyttä häkää. Riippupelargonia oli elokuun sateissa vähällä hukkua. Kun pelastin sen katon alle, kasvi elpyi ja aloitti uuden kukinnan. Miten näitä nyt pois heittää, ei mitenkään.

On kesää jäljellä, mutta toisaalta eletään ihanan raikasta ja kuulasta syksyä.

Sisäiloja

Leikkelin omenapuusta oksia viikkotoista sitten ja toin niitä maljakkoon sisälle.
Pian näyttäisi Sallan kukinta alkavan, mutta vain sisätiloissa. Kiva seurata kukinnan edistymistä keittiön ikkunanlaudalla.

Muitakin yllätyksiä ja ilonaiheita sisällä on tarjolla. Marraskuunkaktus on kukkinut pääsiäisestä saakka, samoin kiinanruusu. Viirivehka aloittelee kukintaansa.

Suurin yllättäjä on kuitenkin juoru, joka vaatimattomana vihertäjänä innostuu joskus kukkimaan. Herkkiä, valkoisia kukkahuntuja ei tosiaankaan ole tarjolla joka vuosi, ei edes joka toinen. En ole saanut selville, miksi juoru joskus kukkii, mutta yleensä ei ainakaan minulla.

Vanhat saintpauliani olivat talvella niin kärsineen oloisia, että hävitin ne tyystin. Ajattelin, että hankin tänä keväänä keittiön pohjoisikkunalle jotakin aivan muuta.

Kuinka ollakaan. Menin paikalliseen kukkakauppaan ja löysin nämä. Samana aamuna myyntiin tulleita freesejä santtuja ei voinut ohittaa. Väri ei istu ollenkaan keittiöni kesälookiin, mutta mitä siitä. Piristävät näin varhain keväällä, kun ulkona ei mikään oikein edes viherrä vielä.

Uusi omenalajike ilmestyi!

Piti katsoa oikein kahdesti ja nostaa vielä silmälaseja nenälle, kun menin poimimaan viimeisiä hedelmiä koristeomenapuu Sallasta. Pikkuomenat alkavat olla jo ylikypsiä ja lehdetkin ovat puusta pudonneet. Mutta mitä ihmettä! Yhtäkkiä huomasin, että omenapuun haarasta kasvaakin aivan toisenlaisia omenoita, isoja ja punavihreitä. Haarassa on myös vihreät lehdet vielä paikoillaan.

Olen vain kuvitellut, että vuosia sitten hankkimamme Salla on kasvattanut juuresta uuden verson, enkä ole asiaa sen enempää ajatellut. Nyt tuo verso kuitenkin teki aivan toisenlaisia hedelmiä. Ei mikään koristeomenapuu, vaan ihan hyvän kokoisia omenoita tekevä lajike. Mikä sitten onkaan.

Taimen mukana on täytynyt tulla astiassa myös toinen. Mikään hybridi tämän Sallan ei pitänyt olla, vaikka tiedän sellaisiakin omenapuita olevan. Yllätyksiä riittää näköjään.

Näitä pikkuriikkisiä omenoita lähdin poimimaan lehdettömistä oksista.

Tällainen teeseitse-hybridi siellä sitten odotteli. Miten sitä on niin sokea, että ei mitään huomaa, ennen kuin omena kirjaimellisesti putoaa puusta päähän.

Jälkikommentti:

Kiitos hyvät blogiystävät! Taas kerran viisastuin. En ollut uhrannut ajatustakaan omenapuun taimen kasvatukselle, enkä perusrungolle, enkä varttamiselle. Kun luin alle tulleita kommenttejanne, ymmärsin kaivaa esiin Salla-omenapuuni mukana tulleen taimilapun. Siellä kerrotaan, että Sallamme perusrunko on Antonovka eli itäinen hapokas talviomena, johon Salla on vartettu. Sehän tämä varmaan on. Näin sitä oppii koko ajan uutta. 

Somat turhakkeet

Pienet koristeomenapuut ovat pihan odotettu kaunistus, mutta vain pienen hetken. Kukinta on ohi nopeasti, eivätkä vuodet ole veljeksiä tässäkään suhteessa. Joskus kukinta on runsasta, joskus todella niukkaa. Tänä vuonna omenapuiden kukkia ei ole erityisen paljon.

Ensin valkoiset kukkansa räväyttää auki Salla. Se kukkii runsaammin kuin viime vuonna.

Vain muutamaa päivää myöhemmin puhkeaa kukkimaan vaaleanpunainen Makamik. Tänä vuonna varsin vaisusti. Joskus Makamikin oksat ovat niin täynnä kukkia, että oksia ei edes näy. Nyt kukkia on maltillisesti siellä täällä. Nuputkin ovat kauniita.

Vahinko, että Makamikin pienet punaiset hedelmät ovat niin kitkerän makuisia, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Pihan soma pieni turhake siis :).

Syksy saapui ja toi syksyn puuhat

Syksy on saapunut, ei voi mitään. Illan pimeys yllättää pihalla puuhastelijan ja viime yönä pakkanenkin pääsi puraisemaan. Mutta onhan nyt jo lokakuu.

Makamikin hedelmät ovat kuin koruja, mutta maistuvat väkeviltä. Ei ihmisen syötäviä, eikä ilmeisesti lintujenkaan, koska viikonlopun tilhiparvet jättivät nämä rauhaan. Koristavat kuitenkin syksyistä pihaa.

Viikonloppu kuluikin syksyisissä puuhissa, jotka eivät ole mitenkään esteettisiä tai kauniita. Tässä nousevat joriinin mukulat maasta kellariin.

Kaivelin ylös myös keltaisen Callan, joka tarttui mukaan loppukesästä halpakaupan tarjoushyllystä. Yritän talvettaa kellarissa, mutta ei kyllä ole harmainta aavistusta miten se pitäisi tehdä. Kasvi kun on uusi tuttavuus.

Jotenkin kuvittelin, että Callalta löytyisivät vähän saman taipaiset mukulat kuin joriinilta ja sipulit tai juurakko kuin ruusulta. Mutta tämä paakku näyttää kyllä ihan tavalliselta kasvin juuristolta.

Hmm. Netissä puhutaan huonecallasta, joka menestyy ihan purkissa sisällä. Mutta tämä oli kyllä myynnissä ihan puutarhaosastolla perennojen seassa. Kertokaapa, mitä tälle pitäisi tehdä. Minulla ei ole tarjota sille viileää ja valoisaa yksiötä, on tyydyttävä joko valoon tai viileään.

Huom! Alla kommenteissa Sussi aivan oikein arvelee, että tämä kasvi ei ole calla vaan kanna! Eipä ihme, että ei netistä löytynyt  sopevia hoito-ohjeita. Tämä siis pääsee kellariin :). Pahoittelen nimisekaannusta, jonka sain aikaiseksi. (Jälkihuomautus)

Otin itsestäni reippaan niskaotteen, ja sahasin kivikkopenkin taustalle aikanaan istutetut norjanangervot alas. Ne ovat mestareita valloittamaan kasvutilaa kaikelta muulta ja ovat lopulta melkoisia risukasoja.

Keväällä niitä ei tule katkotuksi, kun ovat juuri aloittamassa kukintaa. Ensi keväänä eivät ole kukkapenkin kaunistus, mutta ehkä jo seuraavana saadaan taas valkoista kukkamerta.

Oksien hävittäminen on sitten oma hommansa. Oksasilppuri on loistopeli, mutta tällaiset pienet, haaroittuvat käppyrät eivät ole parasta mahdollista silppurin ruokaa.

Nyt on ihana auringonpaiste. Toivottavasti päivisin vielä kauniit säät jatkuvat, että joskus ehtisi tyhjentää kompostit, haravoida ja viimeistellä pihaa muutenkin talven tuloon.

Yrttejä ja jouluruusuja

En ole kylvänyt tänä keväänä yhtään esikasvatettavaa kasvia, koska aika ei siihen tällä erää riitä. Tilasin kuitenkin muutaman pienen taimen ikkunanlautoja piristämään. Esimerkiksi tämän yrttimixin joka pitää sisällään lippiaa, oreganoa, timajamia ja rosmariinia.

Niinhän siinä sitten kävi, että unohdin seurata Postin lähetyskoodilla taimien matkaa lähipostiin. Tekstiviestiä saapuneesta lähetyksestä ei tullut, vaan noutoilmoitus tuli paperilla etanapostina. Tässä tulos. Lippia on mennyttä, ehkä rosmariinikin. Oregano ja timjami näyttäisivät selvinneen reissusta.

Vika ei tosiaankaan ole Postin eikä kukkakauppiaan. Unohdin vain yksinkertaisesti seurata asiaa.

Samassa paketissa tuli myös kolme jouluruusua. Ne olivat erittäin hyvissä voimissa ja isommissa multapaakuissa. Ihan käteviä nuo Kodin kukkien pakkaukset kuljetuksia ajatellen. 

Tässäpä nämä selvinneet yrtit nyt sinnittelevät ruukuissaan. Toivottavasti menestyvät.

Omenapuun oksissa maljakossa lehdet avatuvat hitaasti, mutta  varmasti. Kesää kohti mennään ja valoa totisesti nyt riittää. Hienoa!

Pääsiäistä

Joku pyysi edellisen postauksen kommenteissa laittamaan kuvaa avautuneesta narsissista, Apricot Whirlista, kun ennen pääsiäistä otetussa kuvassa se oli vasta nupulla. No, tässä tulee. Kukka on kovasti kerrottu ja "ryppyinen", joskin kaunis. Ja väri on ihana.

Ihan pyytämättä ja tilaamatta laitan otoksen myös avautuneista helmililjoista, joita esittelin niinikään nuppuisina viime viikolla. Näissä on mukana tuoksu ja ovat niin pieniä ja söpöjä. Vieressä olevat velipojat kasvavat nihkeästi jostain syystä.

Kissanohraa löytyy Eppuli-kissan iloksi yllättävistä paikoista, esimerkiksi takan reunalta lyhdystä. Ohra tuo keväisen olon. Tosin asiaa auttavat myös aurinkoiset ja lämpimät päivät.

Ei uskoisi, että viikko sitten hiihtelimme vielä kantohangilla reilun kymmenen asteen pakkasessa. Nyt en enää meren jäälle menisi. Kevätauringolla ja kahdeksalla plusasteella on uskomaton voima. Kyllä vuodenaikojen vaihdokset ovat nykyisin nopeita!

Pääsiäinen on kulunut perinteisesti hyvin syöden ja voimia keräillen. Trulleille varattiin reippaasti munia ja karkkeja ja pikkunoitia kävikin enemmän kuin viime vuosina yleensä. Kokkosavu tuoksui, mutta meillä ei enää pääsiäiskokkoja poltella. Ehkä sitten joskus, jos lapsenlapsia meille suodaan.

Tytär piipahti pari päivää pääsiäisen vietossa. Anoppia on käyty katsomassa sairaalassa ja isää käytetty dementiakodista kotikäynnillä. Huomenna pitäisi vähän pakertaa opiskeluhommia.

Huomenna ajattelin myös leikellä omenapuita. Muita keväthommia ei pihalla vielä pysty tekemään, sen verran korkeat ovat lumikinokset. Mutta voi hyvänen aika miltä ikkunat näyttävät, kun aurinko paistaa...

Kukkaispuiden siimeksessä

Radiossa joku puutarhuri viikonloppuna puhui "kukkapuista" ja suositteli, että ihmiset veisivät niitä lahjoiksi ja istuttaisivat pihoilleen. En tiedä mitä puita hän tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta kun katson omalla pihalla vaatimattoman kokoisia, mutta täysinä kukkivia koristeomenapuita, uskon ymmärtäväni mitä hän ajoi takaa. Kukinta on lähes käsittämättömän kaunista, suorastaan pakahduttavaa sekä valkoisella sallalla...

... että punaisella makamikilla. Viime keväänä makamik kukki, jos mahdollista, vielä runsaammin, mutta sallassa oli vain muutama kukka. Nyt molemmat ovat tasaisessa kukkaloistossa. Muutaman pölyttäjäpörriäisenkin näin niiden ympärillä pyörimässä.

Jos lämpömittari näyttäisi vähänkään enemmän kuin +8 astetta, voisin kuvitella makoilevani näiden alla sinistä taivasta kukkahunnun läpi katsellen. Mutta sää ei suosi, ei. Monelaista pettymystä on tänä keväänä tullut kesäkukkien kanssa, vaikka monivuotiset porskuttavat. Mutta postailen pettymyksistä myöhemmin.

Viime elokuussa siirsimme näiden omenapuiden viereen lähes yhtä korkean kirsikkapuun, joka oli putkahtanut anopin kukkapenkkiin, emonsa viereen. Juuret pätkittiin pahasti poikki ja puuraasu varistikin lähes heti lehtensä. Ajattelin, että mennyttä koko kirsikkapuu.

Yllätys oli iloinen, kun se keväällä rupesi availemaan silmuja. Kukkia kirsikka ei ehkä vielä tänä keväänä jaksa, mutta hengissä näyttää olevan. Iloitkaamme siitä. Näköjään aika isonkin hedelmäpuun saa siirrettyä sijoiltaan, jos olosuhteet sattuvat olemaan suotuisia.