keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Vintin viidakko


Mukulabegonioista on yhdessä kesässä tullut ehdoton lempparini. Kokeilin näitä ensimmäisen kerran viime vuonna ja tykästyin. Mukuloista kasvatettu begonia on isokokoinen ja isokukkainen. Se kukkii koko kesän ja on kiitollinen kasvi puolivarjoisalla paikalla. Esikasvatus sujuu vauhdilla.


Vieressä kannat kasvavat myös jo korkeina. Kannoja kokeilen nyt ensimmäistä kertaa ja näyttävät lupaavilta.

Mukulakavereilla on vielä toistaiseksi tilaa levittäytyä vinttikamarin ikkunan ääressä. Mutta vapulta tämän huoneen asukas on tulossa pitkästä aikaa kesäksi vanhaan kamariinsa. Näkeeköhän tytär vielä toukokuussa ikkunasta ulos tämän viidakon takaa :).

Kyllä on mukava seurata, kun jotkut kasvit kasvavat niin voimallisesti!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny


Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.




Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.


Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.


Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.


Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.


Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Ensimmäiset taimet koulittu


Nopeasti osa kylväksistäni on itänyt. Reilut kaksi viikkoa kylvöstä koulin ensimmäiset taimet omiin ruukkuihin. Nopeimpia olivat samettikukat. Päätin koulia myös ryhmäsamettikukan aivan normaaliin tapaan yksitellen, vaikka toisin suunnittelin. Taitavat purkit loppua kesken, kun olen viime keväänä heitellyt niitä reippaalla kädellä pois.


Kovin erilaista on eri lajien itäminen. Busy Liisat ovat vielä toki pieniä, mutta aika nopeasti itivät kuitenkin. Samana päivänä kylvetty koruköynnös ei ole osoittanut toistaiseksi minkäänlaista elon merkkiä. Ei piikkiäkään pinnalla! Noh, pussin päällä lukee, että itämisaika on 14-28 vrk. Nyt on mennyt 16 vrk. Toivoa on siis.


Tulin koulineeksi myös kolmen sortin tomaatit, vaikka taimet olivat vielä turhan pieniä. Laskeskelin, että ensi sunnuntaina ne ovat tällä menolla jo turhan isoja. Viikolla ei taimihommiin ehdi. Näin tällä kertaa, katsotaan miten tomaattien käy.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Siemenkylvöjä



Viime keväänä taisin tulla lausahtaneeksi, että ensi vuonna en sitten kylvä yhtään siementä esikasvatukseen! No, tässä sitä taas ollaan.

Kun ulkona on puolen metrin hanget ja kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta, mullan ja siementen kanssa tuuskaaminen jotenkin lohduttaa ja luo uskoa, että kesää kohti silti mennään.

Olen esikasvattajana myöhäisherännäinen. Innostuin puuhaan vasta joitakin vuosia sitten ja aloitin hyötykasveilla. Nytkin kylvin ensimmäisenä tomaatit.


Tuttujen runkotomaattien, Pear Shaped yellow ja Outdoor girl, rinnalle kokeilin minulle uutta lajiketta. Pensastomaatti Principe Borghesen pitäisi menestyä sekä kasvihuoneessa että ulkona isossa ruukussa. Kuva ainakin näyttää mehevältä.



Vuosi vuodelta enemmän purkkeihin on eksynyt myös kukkia. Tällä kertaa kokeilen ahkeraliisaa ja samettikukkia. Ahkeraliisa vaatii pitemän esikasvatuksen. Samettikukat olisivat ehtineet myöhemminkin multiin, mutta kylvin innoissani myös niitä jo nyt. 

Ryhmäsamettikukkaa voin laittaa itämään vielä lisää myöhemmin. Pusseissa ohjeistetaan koulimaan myös ryhmäsamettikukka yksitellen purkkeihin, mutta muistaakseni joku on kertonut siirtäneensä sitä onnistuneesti  myös isompana joukkona kukkapenkkiin? Voin muistaa väärinkin.


Köynnöskokeiluksi pääsi tänä vuonna koruköynnös. Olen testaillut monenlaista yksivuotista köynnöstä. Välillä onnistuneesti, mutta useimmiten lopputulos kehikossa on ollut vähemmän rehevä.

Kelloköynnös taisi onnistua toistaiseksi parhaiten ja ehti kukkiakin lämpimänä kesänä. Moni muu köynnös on jäänyt harvaksi ja kituliaaksi tai kukkinut toivottoman myöhään.


Aika näyttää, miten käy koruköynnöksen kanssa. Siemenpussissa luvataan, että koruköynnös olisi nopeakasvuinen ja runsaskukkainen köynnös, joka viihtyy auringossa. Nyt ovat siemenet mullan sisällä ja peukut pystyssä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kevät alkuun ja esikasvatus vauhtiin


Viikonloppu on sujunut epämääräisen "vatsapöpön" kourissa, mutta sunnuntaiaamuna, auringon innostamana päätin ryhtyä esikasvatuspuuhiin. Aloitin homman mukuloista ja juurakoista, joita tulin tilanneeksi.

Tässä paistattelevat vinttikamarin ikkunalla ensimmäistä päivää purkeissa kannat ja mukulabegoniat. Molempia minulla oli pihalla myös viime kesänä, mutta en syksyllä laiskuuttani viitsinyt kerätä mukuloita ja juurakoita niistä talteen. Nytpä harmitti, kun uusia ostelin.


Mukulabegoniaa kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja se oli porraspään ilopilleri valtavine kukkineen, joita riitti koko kesän. Tänä vuonna nämä pääsevät ehdottomasti kellariin talvehtimaan, jos kasvatus onnistuu yhtä hyvin kuin vuosi sitten.


Alku ainakin näyttää lupaavalta. Useimmissa mukuloissa näkyi jo hyvää kasvua!


Kannaa en ole ennen esikasvattanut itse, mutta valmiita taimia olen kyllä ostanut puutarhalta ja ne ovat olleet myös kiitollisia kukkijoita. Ja näyttäviä isolla pihalla. Odotukset ovat korkealla kannan suhteen. Paketissa oli muuten yksi ylimääräinenkin juurimukula :).


Olipa hiukan haasteellista löytää kannoille sopivia kasvatuspurnukoita. Osa juurimukuloista oli valtavan suuria, osa onneksi pienempiä.

Askel vie tulevina päivinä entistä useammin vintille vilkuilemaan, mitä purkeista työntyy vai työntyykö mitään. Edessä mukavia aikoja ja kevät!

torstai 21. helmikuuta 2019

Vaihtelua lintulaudalla

Käpytikka sianihran kimpussa

Talvi on ollut sen verran ankara, että lintujen ruokintapaikoilla on käynyt kuhina. Lajikirjo on ollut suppeampi kuin monena muuna talvena. Enimmäkseen laudalla ja tirpassa ovat ruokailleet keltasirkut, pikkuvarpuset, talitiaiset ja sinitiaiset, harvoin punatulkut.

Tällä viikolla vanhalla, koivuun kiinnitetyllä lintulaudalla ahkeroivat käpytikat. Toinen oli innostunut sian ihraisesta nahkapalasta.


Kaveri puolestaan erikoistui laudalla tarjolla oleviin siemeniin ja pähkinöihin. Nämä veijarit naputtelevat yleensä lyhtypylvästä tien varressa, mutta jostain syystä lintulauta on houkutellut niitä tänä vuonna. Ja minä kun luulin, että nämä syövät vain käpyjä tai korkeintaan hyönteisiä. Mitä vielä, possunrasva näyttää kelpaavan.

Aika hallitseva pari, kun ei lähimaillakaan näkynyt muita lintuja tikkojen ollessa paikalla. Toivottavasti orastava kevät tuo pihalle myös vähän oudompia vieraita.

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivää!


Hempeää ystävänpäivää blogikaverit! Toivotukset tulevat leikkokukkien kera. Tässä neilikoita ja ruusuja.


Tämä kimppu tuli jo viikko sitten Lainan päivän kunniaksi anopilta, mutta on erityisen kestävää laatua. Kirjastoihmisenä saan paljon lukevalta anopilta kukkia kirjastojen juhlapäivänä. Tämä on jo vuosien perinne.

Leikkokimpuista on joskus iloa pitkään, kuten tästäkin. Talvella ne piristävät kummasti!

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Siemenhaaveita


Nyt se repesi, nimittäin kevätintoilu. Vapaapäivän kunniaksi päätin tehdä pienet siementilaukset. Muutama pussi hyötykasveja, vähän suoraan maalle kylvettäviä kehäkukkia ja  sen semmoista sekä ihan vain pari esikasvatettavaa kesäkukkia.

Ja muutamat mukulat. Siinähän sitä jo olikin koko kaunis loppusumma tilauksessa. Luettelot vain ovat yksinkertaisesti niin houkuttelevia, että en pysty vastustamaan kiusausta. Kuka nämä kaikki esikasvattaa, onkin eri asia.

Ai niin, tilasin samalla myös uuden "kertakäyttöisen" minikasvihuoneen lavakaulukseen. Edellinen toimi ihan kohtuullisesti viime kesänä, mutta hajosi syksyllä käsiin.





Lumi se vain lisääntyy ja kesään on vielä matkaa. Katoillakin paksut nietokset ja hanki kantoi tänään ainakin kissaa. Mutta piakoin on ryhdyttävä multapuuhiin. Uskon, että lumi sulaa nopeasti, kun päästä huhtikuulle. Viime vuosina kevät on tullut käden käänteessä, vaikka lunta on ollut reippaasti.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Valoa!



Ensimmäistä kertaa kuukauteen palasi usko, että valo voittaa tämänkin lumitalven. Täytyy tunnustaa, että tammikuun jatkuvat lumisateet ja lähes 15-20 asteen pakkaset hyydyttivät sisäisen menopelini.

Tänään paistoi aurinko ja pakkasta oli pari astetta. Päivän katselin aurinkoa työhuoneen ikkunasta, mutta kotimatkalla oli pakko pysähtyä näpsimään kuvia auringonlaskusta kännykällä.

Tytär kommentoi, että maagisia maisemia. Siltä se hetken näytti omaankin silmään. Mutta tätähän kesti vain pienen hetken, sitten pimeys taas valtasi maiseman.

Valolla on ihmeellinen vaikutus. Kaivoin siemenluettelot esiin kotiin päästyäni, vaikka olin vannonut, että en jaksa taimikasvatusta tänä keväänä. Huonekasvien mullanvaihtoakin rupesin suunnittelemaan. Ehkä tämä tästä vielä kevääksi kääntyy...


lauantai 5. tammikuuta 2019

Yöllinen vieras lintulaudalla


Usein on mietitty, että mitähän kaikkea pihalla yöllä tapahtuu. Viime aikoina on lintuja ruokkivia myös peloteltu siimahäntien invaasioilla. Ruokimme paljon lintuja ja varsinkin pikkuvarpusilla on tapana nakella siemeniä reippaasti myös ruokintalaudan alle ja ympärille. Halusimme ottaa selvää, ketä maahan pudonnut ruoka kiinnostaa ja hankimme riistakameran.

Tässäpä otos ensimmäiseltä yöltä. Ei varsinainen yllätys, sillä olin kyllä nähnyt jäniksen jälkiä pihalla ja papanoita raparperipenkissä. Mukavampi vieras joka tapauksessa kuin rotat, joita ei onneksi näkynyt :).

Kamera ainakin toimi ja havaitsi liikkeen. Kuvan laatua ei voi kehua ainakaan pimeässä otetuissa kuvissa. Sisällä ja valoisassa kuvat olivat ihan ok ja väritkin mukana. Eipä öisellä, lumisella pihalla kyllä juuri värejä olekaan.

Jännä nähdä, mitä muuta kamera tallentaa talvisina öinä ja varsinkin sitten, kun yöt valoistuvat kesällä. Ties vaikka heräilevät karhut tulisivat kaura-apajalle...

torstai 3. tammikuuta 2019

Ikkunanvälikansaa


Työnsin edellisten vuosien tapaan talon ainoan hyasintin ikkunanväliin, kun kukka aukesi ja alkoi levittää huumaavaa tuoksuaan. Tykkään hyasintista ja sen tuoksu tuo joulun, mutta kaikille se ei sovi. Ikkunan välissä hyasintista on iloa pitkään sekä sisä- että ulkopuolelle taloa.

Kun kuvailin hyasinttia, tulin pohtineeksi syntyjä syviä ja myös menneiden vuosien menneitä asioita. Uuden vuoden alkaessa alan helposti märehtiä elettyä elämää. Nytkin yritin järjestellä kulunutta vuotta päässäni järjestykseen. Mitä tapahtui ja mitä teinkään?

Eihän sieltä ihmeellisiä asioita noussut mieleen, lähinnä pieniä arjen hetkiä ja touhuja. Niistähän elämä lopulta muodostuu, vaikka mielellämme itse kukin nostamme esiin suurempia kohokohtia kuten juhlia ja matkoja. Kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa.



Syvälliseksi kun rupesin, mietin myös suhdettani tavaraan ja erityisesti koriste-esineisiin. Huomasin, että lähes kaikki kotimme koriste-esineet ovat tulleet perintönä edellisiltä polvilta, lahjoina tai jotenkin muuten salaa sisään taloon kierähtäneet. Itse en ole juuri koriste-esineitä ostellut ja nykyisin tulee hankittua ylipäänsä tavaraa entistäkin vähemmän. Kaikkea tuntuu jo olevan yli oman tarpeen.

Nämäkin pikkuputelit ovat asustelleet eteisen ikkunanvälissä jo Toimelan edellisten asukkaiden aikaan. Isäni on nämä jostakin huuhtokaupasta ostanut ja ovat päätyneet ikkunanväliin. Ihan hyvä paikka niille. Tuovat sielät muistoja mieleeni.


Meren rannalla kun ollaan, myös laivoja on päätynyt ikkunanväliin jo vanhempieni aikana. Ylipäänsä tykkäänkin pitää esineet lasin takana pölyä paossa.


En ole enkeli-ihmisiä, mutta enkeleitäkin on taloomme vuosien varrella kertynyt lahjoina. Jotkut ovat erittäinkin sympaattisia, kuten tämä. Kuka lie puusta käsin väkertänyt. Jonakin jouluna työnsin puuenkelinkin ikkunanväliin ja sieltä se on meitä ihmetellyt jo vuosia kesät talvet ja tuonut mieleen ihmisen, jolta enkelin aikanaan sain.


Sopu sijaa antaa. Naantalin tuliaisina saatu meripoika ja entisen työkaverin joulutervehdyksenä tullut tonttu-ukko ovat asustelleet vierekkäin jo pitkään. Toinen kuuluu kesään ja toinen talveen, mutta mitäpä siitä. Lahjojen tuojat tulevat näistäkin mieleeni ja se on parasta.

Varsinkin joulun alla on kaupoissa ja myyjäisissä myytävänä valtaisat määrät sesongin koristeita. Minulla on niihin kaksijakoinen suhtautuminen: Kauniitahan ne ovat ja joka vuosi tulee uusia kauniita ideoita, mutta kun tykkään näiden vanhojen kanssa myös elää ja kantaa mukanani niiden tuomia muistijälkiä ja ihmisiä. Mitenkähän tämä muilla menee, uudistetaanko sesonkikoristeet vuosittain ja heitetään vanhat kiertoon tai roskiin?

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi saapui rännän keskellä kukkien


Amaryllisten joulu jatkuu Toimelassa, vaikka ollaan jo uuden vuoden puolella. Se alkoi jo marraskuussa viimevuotisen joululahjan kukinnalla. Tämän kaunokaisen ostin itse ennen joulua ja se avasi kukkansa vasta uudeksi vuodeksi. Kukkaa mainostettiin kaksiväriseksi, mutta aika yksiväriseltä näyttää. Hento lohenpunainen väri miellyttää silti silmää.



Keittiössä laittelee parastaan pomolta lahjaksi saatu joulunpunainen amaryllis. Sekä vaaleamassa että tässä kirkkaanpunaisessa on tulollaan lisää kukkavarsia. Nämä ovat paitsi näyttäviä, myös siinä mielessä ihania, että niistä on iloa pitkään, parhaimmillaan vuosiksi.




Anopilta sain viikkoa ennen joulua kimpun, joka on vieläkin voimissaan. Uskomattoman kestävä tapaus tämäkin ja vaihteeksi myös leikkokukat ovat joulun aikaan mukavia.


Vaikea käsittää, että ylimääräiset pyhät ovat ohi ja huomenna alkaa arki talvisen lumimyräkän ja myskyn merkeissä. Joulu oli Toimelassa rauhallinen ja rento. Aikuiset lapset pyörivät viikon päivät kotipesässään ja nautin joka hetkestä.

Vaikka lapset asuvat kaukana ja pääsevät tänne saakka muilta kiireiltään harvoin, kuinka luontevasti he edelleen solahtavatkaan osaksi lapsuuden perhettä. Kun kuopus eilen vietiin junaan, jäi ihmeellinen hiljaisuus.

Pyykkikone laulaa ja jääkaapista syödään viimeisiä joulun jämäruokia. Ihana joulu joka tapauksessa. Eikä se vielä ihan ole ohi, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Perinteinen joulupalapeli on vielä vaiheessa, tällä kertaa ollaan safaritunnelmissa. Eiköhän tämäkin urakka loppiaiseen mennessä ole valmis.


Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille kaikille! Toivotaan, että tänä vuonnakin onni potkii, säät suosivat ja saamme jälleen satoisan kauden iloksemme.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...