Lamohietakirsikka ei selvinnyt talvesta

Pettymyksiä riittää. Vuosi sitten elokuulla istuttelin suurin odotuksin etupihalle, entiseen saniaispenkkiin pikkupuita ja kuunliljoja. Valitettavasti kaksi vartettua lamohietakirsikkaa paleltui talvella ja jouduin kaivamaan ne keväällä ylös penkistä.

En raaskinut heittää kuolleita puita pois, kun ne olivat niin kivan näköiset talvella jouluvaloilla koristettuina. Rangat saavat toimittaa valopuun virkaa myös ensi syksynä.

Lamohietakirsikoiden keskelle istutettu pikkusyreeni sen sijaan selvisi talvesta ja pohjoisen viimoista. Niinpä päätin korvata reunoilla olleet lamohietakirsikat samanlaisilla pikkusyreeneillä. Jos ne kerran tuossa paremmin menestyvät, niin olkoot syreeniä. Vaikka pihalla on kyllä erilaisia syreeneitä jo niin paljon, että tuoksu välillä meinaa ylittää kestokyvyn. Tämä pikkupuu on kuitenkin ihan oma lukunsa.

Lamohietakirsikat olivat syksyllä istutusvaiheessa voimallisia ja näyttivät hyviltä, mutta koskaan ei voi tietää mikä menestyy. Jos veikata olisi pitänyt, olisin veikannut syreenin paleltuvan ennen lamohietakirsikoita.

Alppiruusuja ihmettelemässä

Olen niin onnellinen viime talvesta! Vaikka se oli pitkä ja sitkeän luminen, se oli kasvien mieleen. Lumipeitteen alla monet kasvini ovat talvehtineet paremmin kuin koskaan. Alppiruusutkin ovat kauniin vihreitä.

Lurpottavat lehdet tosin hiukan huolestuttavat. Nämä ovat vasta parin vuoden ikäisiä alkuja, mutta nuppuja näyttää olevan kivasti. Otin vappuna pois varjostushuput ja kastelin taimet hyvin.

Lopulta vein niille jopa lämmintä vettä. Vieläkään lehdet eivät ole tanakasti vaakatasossa. Mahtavatko nämä tästä nousta?

Siinä rhodoja ihmetellessä silmä sattui myös mustilanhortensiaan. Sen viimevuotiset kukinnot näyttivät kauniilta kuin pitsi kaiken kevään värittömyyden keskellä. Toivottavasti tämäkin alkaa kohta näyttää elonmerkkejä.

No, kaikki ei sentään ole väritöntä keväälläkään. Lumet ovat hädin tuskin sulaneet raparperipenkistä, kun sieltä moskan ja mullan keskeltä puskee jo kirkkaanpunaisia raparperin alkuja. Kirkas punainen suorastaan häikäisee!

Elonmerkkejä kasvimaalla

Talvi tuntuu venyvän pitkälle kevääseen, mutta ilmeisesti se on kuitenkin ollut kasveille edellisiä helpompi. Ainakin mansikka näyttäisi selvinneen hyvin.

Viime keväänä jouduin ostamaan uudet taimet paleltuneiden tilalle. Nyt näyttää hyvältä. Vaikka lajike on jokin amppelimansikka (Elan tai Loran), talvehtiminen kohopenkissä on onnistunut.

Vuosi sitten puutarhalta oli myyty mansikantaimet loppuun ankaran talven jälkeen, vain amppelilajiketta oli jäljellä. Ei näköjään haittaa. Varsinkaan, kun lajike on jatkuvasatoista ja teki marjaa koko kesän. Tervetuloa mansikat!

Raparperi ei petä. Vuodesta toiseen se työntyy ensimmäisenä lähes routaisesta maasta. Vaikka jää talvella kuorrutti penkin. Mikähän ikirouta tarvittaisiin, että raparperi paleltuisi?

Kaipa tämäkin perinnekasvi pitäisi joskus kaivaa kokonaan ylös ja istuttaa uusiksi. Meinaa nimittäin siirtyä sijoiltaan penkin laidoille. Mutta ei raaskisi, kun ovat niin kovasti jo kasvussa.

Tässä vaiheessa kevättä muistan aina, että pakastimessa on vielä raparperia. Äkkiä keittämään kiisseliä, kun kohta tulee uutta satoa.

Patioruusut valmiina kesään

Kerroin aiemmin patioruusuista, jotka olivat venyneet kellarissa kymmeniä senttejä vaaleanpunaista kasvustoa, ennenkuin huomasin koko kasvua. Eipä hätää, nyt nuo ruusut ovat jo muuttuneet syvän vihreiksi ja kasvu on voimallista.

Voipi olla, että ennen kesää ruusuja alkaa jo sisällä ahdistaa. Onneksi ne eivät ole pakkasen arkoja. Voin varmaan aika varhain keväällä siirtää nämä ulkoruokintaan.

Kaikella on hyvät ja huonot puolet. Ruusujen mukana kellarissa talvehti kärpäspopulaatio, joka heräsi eloon, kun toin korin lämpimään. Ei ihan pieniä kukkakärpäsiä, eikä isoja kärpäsiä, vaan siltä väliltä. Niitä olen nyt jahdannut ja asensin avuksi kärpäsansoja. Jospa auttaisivat. Niiden pitäisi ainakin olla myrkyttömiä ja vaarattomia.

Tilaamatta saapuneet

Puikulaperunaa eivät viileys ja sateet haittaa. Päin vastoin. Hiekkamaalla peruna tarvitseekin paljon vettä. Valitettavasti myös vesiheinä pitää kosteasta kesästä. Perunanviljelijä ei ole pysynyt rikkaruohojen perässä. Olen aiempina kesinä huomannut, että vesiheinä ei juuri perunaa haittaa, ongelma on enemmän kosmeettinen ja esteettinen. Välillä katselen kateellisena ammattiviljelijöiden rikkaruohottomia perunapeltoja. Omalle perunamaan pläntilleni en kuitenkaan rikkaruohomyrkkyjä halua.

 

Peruna on tosin innostunut vähän liikaakin. Istutin keväällä mansikkaa paikalle, jossa viime vuonna kasvoi perunaa. Siemenet laitettiin "uudelle" perunamaalle. Jostakin kumman syystä maahan jääneet perunat ovat itäneet mansikkapenkissä ja työntyvät nyt innolla samasta reiästä mansikan kanssa. Niitä löytyy sieltä täältä kasvimaalta. En kyllä ennen ole huomannut, että peruna olisi monivuotinen. Liekö talvi ollut poikkeuksellisen leuto, kun perunakin on maassa talvehtinut.

Mansikkamaasta ovat innostuneet myös nämä karkulaiset. Kehäkukkaa kasvaa myös vähän siellä sun täällä. Enemmän oikeastaan muualla kuin tänä keväänä tehdyssä penkissä :). Luonto on selvästi puutarhuria taitavampi.

Mielelläni olisin suonut mansikalle kunnolla tilaa, mutta en nyt sitten näitäkään raaski irti repiä. Hentomieli kun olen.

Sadonkorjuun ihanuutta

Puutarhanhoito harrastuksena ei ole kannattava bisnes, mutta juuri nyt tuntuu, että vaivat palkitaan. Sadonkorjuupuuhia nimittäin riittää. Sipulit kasvoivat kuivasta kesästä huolimatta isoiksi ja puhtaiksi ennätysajassa. Nostin ne kuivumaan heinäkuun viimeisellä viikolla, eikä päivääkään liian aikaisin.

Vaikka herukkasato jäi varsinkin mustaherukoiden osalta tänä vuonna olemattomaksi, poimittavaa riittää punaherukoissa, vadelmissa ja karviasissa. Myös siemenestä kylvetyt kuukausimansikat tornikokeilussani kypsyttävät pikkuriikkisiä, pitkulaisia marjoja ennätystahtia.

Olisi ehkä kannattanut uskoa, kun kasvatustornin ohjeessa kehotettiin istuttamaan ylimmäksi vain kaksi tainta. Taimet olivat siinä vaiheessa niin pieniä reppanoita, että tuli iskettyä niitä multaan useampi. Nyt ne kasvavat tosi tiheässä, marjoja saa kaivella lehtien seasta piileskelemästä.

Kiinnostaisi tietää, saako kuukausimansikan talvehtimaan ulkosalla kasvatustornissa?

Oman maan puikulaperunoita on syöty viikon päivät. Samasta varresta löytyy monenkokoista, pientä ja aika isoakin. Johtuneeko kuivasta kesästä, että perunan pintaan tulee rupea? Kuoren alla sitä ei ole, eikä se makua haittaa, mutta ei kaunista perunaa. En ole viitsinyt perunamaata kastella, kun on kukillekin saanut kantaa hengenpitimiksi vettä urakalla.

Entäpä sitten nämä väkkyrät? Ehkä porkkanakin olisi tarvinnut juomavettä. Lehteä kasvaa enemmän kuin syötävää...Mutta ihan syötävän kokoisia ovat porkkanatkin.

Kun vielä sormet ovat mustikoista sinisinä ja pakastimessa mustikkaa talven tarve, niin mikäs on ollessa. Eivät nämä ruokavarastot aivan Huovisen Hamsterin tasoa ole, eikä omavaraisuus pitkälle riitä, mutta mukava on silti napsia itse kasvattamia suuhun. Myös pikkuriikkisiä amppelitomaatteja, kunhan vain ehtisivät kaikki kypsyä ilman kasvihuonetta.

Hortensia heräilee horteesta

Kävin hakemassa kellarista perunoita ja huomasin, että talvehtimassa oleva pihahortensia (Hydrangea macrophylla 'Bella') kuvittelee kevään jo koittaneen. Ihmeellistä, mistä kasvit tietävät kevään etenevän, vaikka asustavat ikkunattomassa kylmiössä, missä on koko ajan jääkaappilämpötila!

Eihän tuo vielä kovin kummoiselta näytä, mutta ainakin muutamana aiempana keväänä hortensia on puhjennut innolla kukkimaan samantien, kun olen nostanut sen (tai siis miehen kanssa yhdessä raahannut) kellarista valoon.

Hortensiani on jo ainakin seitsemänvuotias. Pari ensimmäistä talvea peittelin sen pihalle penkkiin. Se säilyi täällä viitosvyöhykkeelläkin ulkona hengissä, mutta ei kukkinut. Kun siirsin sen purkkiin ja talvehtimaan kylmiöön, muuttui ääni kellossa ja kukkaa riittää.

Olisihan se saattanut ulkona talvehtimisen jälkeenkin kukkia, ellen olisi leikellyt sitä syksyllä niin railakkaasti. En aluksi ymmärtänyt, että hortensian seuraavan kesän kukat ovat syksyllä jo viittä vaille nuppuina versojen päissä. Ei kumma, ettei kukkinut, kun leikkelin ne nuppuset pois :)

Ruukku alkaa olla melkoisen täynnä. Olenkin harkinnut, että tämän talven jälkeen se ehkä saa taas jäädä talveksi ulkoilemaan, leikkaamatta. Jos suostuu lähtemään ruukusta irti....

Jonakin keväänä innostuin kuvaamaan hortensiasta kuvasarjaa.

Harmillisesti ensimmäinen sade tai tuuli pieksää hortensian ulkona parhaimmasta paraatikunnostaan. Kukat kestävät kuitenkin lähes koko kesän.

Samalla systeemillä olen saanut kukkimaan uudestaan myös jalohortensian, jota myydään keväällä äitienpäiväkukkana. Se vain vaihtoi kukinnon väriä sinisestä liilaksi.

Yritän nyt kuitenkin pitää tuon pihahortensian vielä aisoissa kellarissa jonkin aikaa, jotta kukinta olisi parhaimmillaan keväällä ulos vietäessä.