Hedelmäsatoa nuuskimassa

Heinäkuun alkupuolta elellään, mutta syksyn merkit alkavat näyttäytyä. Vai mitä tuumitte koristeomenapuu sallan satonäkymistä? Eikö näissä ole jo hiukan syksyn tunnelmaa? 

Kaunista, mutta haikeaa. Kesä kuluu niin mahdottoman nopeasti.

Makamikin raakileet näyttävät kirsikoilta. Valmiina makamikin hedelmät ovat kirkkaanpunaisia ja pahanmakuisia. Ne eivät kelpaa edes linnuille. Makamik on kuitenkin vaaleanpunaisin kukin kukkiessaan aivan upea. Kukkien vuoksi sitä kannattaa istuttaa puutarhaan.

Pieni kirsikkapuun alkumme kukki tänä keväänä runsaammin kuin aiempina vuosina. Kaikki kukat  eivät päätyneet hedelmiksi asti. Kyllä siellä silti jokunen kirsikkanraakilekin on!

Kesä kuluu pihaa kierrellessä ja kasvua seuratessa. Syksy on nopeammin kuin uskoisi, vaikka toisin toivoisi.

Haahuilua hehkuvassa kesäyössä

En kykene vastustamaan alkukesän valoisien öiden vetovoimaa. Yöt tuppaavat kulumaan pihalla haahuillessa, tuomien tuoksua nuuhkiessa tai sisällä ikkunasta ikkunaan kulkiessa. On oltava tarkkana, että mikään ei menisi sivu silmien.

Lähes keskiyöllä aurinko paistaa taianomaisesti matalalta ja sävyttää maisemaan oranssin hetken. Taikaneilikka (tai kesäneilikka) on oikeasti syvän punainen, mutta yöauringon hehku tuo oranssin pintaan. Rakastan näitä hetkiä.

Jotkut tosin ovat oransseja päivälläkin, kuten tulikellukka. Yön kastepisara lehdellään senkin väri on kuitenkin kauneimmillaan. Tulikellukka on vaatimaton perenna, jonka pienten kukkien kukinta on ihastuttava, mutta kestää vain viikon verran.

Kirsikankukan herkkyys tulee sekin paremmin esiin yön tummana hetkenä kuin päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa. Kirsikkapuu ehtii kukkaan ensimmäisenä hedelmäpuista. Olen niin otettu, että tämä anopin pihalta pari vuotta sitten isohkona siirretty kirsikka on juurtunut Toimelaan.

Lopultakin myös norjanangervot ovat puhkeamassa kukkaan. Pensaat värittyvät pikkuhiljaa valkoisiksi,  ainakin kaksi viikkoa normaalia kevättä myöhemmin. Nyt pitää pelätä, että ne eivät ehdi kunnolla kukkaan ennen kesälomareissua ja ovat sitten jo varistaneet kukkansa, kun palaillaan. Miten täältä raaskii mihinkään lähteä kesällä kun omenapuutkin ovat juuri nupuillaan?

Saanko esitellä, kirsikat!

Dadaa! Siinä he ovat. Nimittäin ensimmäiset kirsikat anopin pihalta toissakesänä puolitoistametrisenä siirretyssä kirsikkapuussa. Ei niitä kovin monta ole, mutta ei ollut monta kukkaakaan. Puu joka tapauksessa elää ja voi hyvin ja tuottaa jopa heldelmiä. Ilmassa on pientä onnistumisen riemua.

Marjoista huomaa, kuinka pitkällä kesä jo on. Karviasiet ovat lähes kypsän kokoisia, joskin vielä kivikovia. Mutta aika rientää ja sato kypsyy.

Punaherukoita näyttäisi tulevan mukavasti. Mustaherukkapensaamme ovat vanhuuden vaivoissa ja tuottavat pienen sadon. Pitäisi uusia pensaat, kun saisi kaivuumiehen innostumaan asiasta.

Maurin makeat vadelmat alkavat pikkuhiljaa viihtyä sijoillaan pari vuotta istuttamisen jälkeen. Kukkia on ja karttejakin jo. Taitavat kärsiä lannoitteen puutteesta, mutta en oikein tiedä mikä lanoite vadelmalle olisi parasta. Luonnossahan vadelma kasvaa aika karuilla paikoilla, mutta puutarhavadelma lienee eri juttu. Pitää ottaa selvää ja höystää näitä, kun kerran näyttävät elävän ja kukkivan.

Kukkaispuiden siimeksessä

Radiossa joku puutarhuri viikonloppuna puhui "kukkapuista" ja suositteli, että ihmiset veisivät niitä lahjoiksi ja istuttaisivat pihoilleen. En tiedä mitä puita hän tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta kun katson omalla pihalla vaatimattoman kokoisia, mutta täysinä kukkivia koristeomenapuita, uskon ymmärtäväni mitä hän ajoi takaa. Kukinta on lähes käsittämättömän kaunista, suorastaan pakahduttavaa sekä valkoisella sallalla...

... että punaisella makamikilla. Viime keväänä makamik kukki, jos mahdollista, vielä runsaammin, mutta sallassa oli vain muutama kukka. Nyt molemmat ovat tasaisessa kukkaloistossa. Muutaman pölyttäjäpörriäisenkin näin niiden ympärillä pyörimässä.

Jos lämpömittari näyttäisi vähänkään enemmän kuin +8 astetta, voisin kuvitella makoilevani näiden alla sinistä taivasta kukkahunnun läpi katsellen. Mutta sää ei suosi, ei. Monelaista pettymystä on tänä keväänä tullut kesäkukkien kanssa, vaikka monivuotiset porskuttavat. Mutta postailen pettymyksistä myöhemmin.

Viime elokuussa siirsimme näiden omenapuiden viereen lähes yhtä korkean kirsikkapuun, joka oli putkahtanut anopin kukkapenkkiin, emonsa viereen. Juuret pätkittiin pahasti poikki ja puuraasu varistikin lähes heti lehtensä. Ajattelin, että mennyttä koko kirsikkapuu.

Yllätys oli iloinen, kun se keväällä rupesi availemaan silmuja. Kukkia kirsikka ei ehkä vielä tänä keväänä jaksa, mutta hengissä näyttää olevan. Iloitkaamme siitä. Näköjään aika isonkin hedelmäpuun saa siirrettyä sijoiltaan, jos olosuhteet sattuvat olemaan suotuisia.

Kirsikkapuu

Tämä ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kirsikkapuu se on, uskokaa pois. Kaivettiin toista viikkoa sitten se anopin kukkapenkistä, jonne taimia oli putkahtanut kirsikkapuun viereen kokonainen rivi. Tämä oli isoin. Oltiin ahneita ja päätettiin kokeilla isoa, vaikka pienemmät olisivat ehkä helpommin juurtuneet uuteen kasvupaikkaan.

Aika näyttää miten tämä talvehtii vai talvehtiiko ollenkaan. Ehkä joudutaan keväällä hakemaan varakappale :). Ainakin nyt oli hyvä aika istuttaa, kun vettä on tullut viikon verran lähes joka päivä. Kukat alkavat näyttää nyykähtäneiltä, mutta tämä muuttaja tykkää varmaan vedestä.

Osaisiko joku neuvoa, miten kirsikkapuuta pitäisi leikata? Ilmassa on kahdenlaista ohjetta: toisten mielestä talvella kuten omenapuuta, toiset taas liputtavat kesäleikkaukselle. Vähän tuosta istutettaessa napsein, mutta en kovin paljon uskaltanut. Oli valmiiksi niin hyvän mallinen.

Anopilla puu on kasvanut leikkaamatta niin isoksi, että kirsikoita ei saa alas ilman pitkiä tikkaita. Että siinä mielessä leikkaus varmaan kannattaisi.