Omavaraistaloutta tai ainakin melkein

Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.

No nyt lähtee!

 

Vähän hitaasti lähti tämän kesän sato kasvamaan ja erityisesti kypsymään, mutta nyt se näyttää jo karkaavan käsistä. Ainakin kesäkurpitsat kasvavat hurjan kokoisiksi. Joskus aiempina vuosina on käynyt samalla tavalla, mutta viime kesänä kurpitsat jäivät kooltaan kohtuullisiksi.

Mutta ei nyt. Kasvihuonekurkut, avomaankurkut ja tomaatit näyttävät kesäkurpitsan rinnalla ihan miniatyyreiltä.

Kasvihuoneessa kurkut venähtivät pituutta lähes yhtä aikaa ja veden kulutus oli helteillä kovaa. Nyt satokausi näyttää jo hiipumisen merkkejä, mutta vielä kurkkuja löytyy.

Kiihkeimpänä kasvukautena kurkut lepäilivät kasvatussäkeillä ja lehdet tuppasivat nuupahtelemaan altakastelualtaista huolimatta.

Tomaatit tekivät paljon raakileita, mutta kyspyminen sujuu todella hitaasti. Latvamätääkin oli havaittavissa. Vieläkään en ole saanut yhtään keltaista pikkutomaattia kypsäksi, mutta eivätköhän nekin tuosta pian siirry lautaselle.

Sen sijaan punainen runkotomaatti eteni kypsymisvaiheeseen, kun ilmat viime viikolla viilenivät. Nyt näitä tulee jo ihan mukavasti.

Ananaskirsikka ilahduttaa minua visuaalisesti ja myös salaatissa vuodesta toiseen, vaikka kaikki eivät sen mausta pidäkään. Kasvi on hyvin satoisa, pieniä kirsikkapussosia tipahtelee kasvarin lattialle päivittäin, vaikka kuinka yrittää valmiita kerätä pois ajoissa.

Ihmeellistä, kuinka luonto voikin keksiä noin hienot ja kauniit eväspussit ananaskirsikoille. Kun pussi kuivahtaa, hedelmät säilyvät sen sisällä syötävinä pitkään.

Paprikaa kasvatan ensimmäistä kertaa. Raakileita alkoi kehittyä reippaasti heti alkukesästä, mutta ne pysyivät sitkeästi vihreinä. Ajattelin jo, että jäävätkin vihreiksi, mutta yhtenä päivänä ensimmäinen paprika alkoi "kellastua". Tämä pieni keltainen kaunotar on syöty ja uusien kypsymistä odotellaan.

Omat perunat vielä puuttuvat lautaselta, eikä se mikään ihme olekaan. Puikula on hidas kasvamaan, ei todellakaan mikään varhaislajike, vaan syksymmällä syötävä.

Pian päästään ehkä maistelemaan. Kukittu on ja varret ovat venähtäneet. Oikeastaan vähän turhankin reippaasti, kun vertaan teiden varsilla näkyviin ammattiviljelijöiden kasvustoihin. 

Satokausi on ihmisen parasta aikaa, kyllä se  kuulkaa niin on.

Hitaanlaista satoa

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa.

Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti.

Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta viimeisen viikon aikana vettä on saatu enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi jo kelvata kesäkurpitsalle! Vesi kielellä odottelen satoa.

Minikasvihuoneessa tomaatit rehottavat viidakkona ja raakileita on, mutta kypsyminen käy niilläkin hitaasti. Uskon, että tästä vielä syötävää saadaan. Odottavan aika on vain niin pitkä.

Luultavasti olen antanut turhan pitkään typpilannoitetta, kun kasveilla pitäisi jo riittää voimia tomaattien kypsyttelyyn vihreiden versojen ja kukinnan sijaan. On niin vaikea arvata, missä vaiheessa lannoite on tarpeen ja missä vaiheessa pitäisi ymmärtää hellittää.

Onneksi on myös ilonaiheita. Sipuli porskuttaa ja sitä on syöty kasvimaalta jo pitkään. Kukkaakin näyttää tulevan.

Hidaskasvuinen puikulaperuna kukkii komeasti ja varsia on lupaavasti. Kun vettä lopultakin alkoi tulla, peruna virkistyi ihan silmissä. Ei toistaiseksi havaintoja rutosta tai muista vitsauksista.

Puutarhan elämä on kyllä varsinainen jännitysnäytelmä. Ja ukkostyyppiset sadekuurot lisäävät jännitystä. Varsinkin, kun kesän matonpesurumba on parhaillaan käynnissä. Puolikuivia mattoja kannetaan edestakaisin katokseen ja takaisin kuivaustangolle.

Ensi viikolle lupaa poutaa ja hellettä. Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee.

Vappupallo

Eipä tullut puhalleltua vappupalloja, kun tässä oli minulle riittävästi vappupalloa. Ananaskirsikka puskee kukkia ja hedelmiä vimmalla sisätiloissa. Minusta hedelmien "suojapussi" näyttää ihan puutarhalyhdyltä tai koristeelta. Käsittämättömän kaunis ja hienosti keksitty taas luontoäidiltä.

Mielenkiinnolla odotan, miten hedelmät koristeellisen kuoren sisällä onnistuvat ja miten kasvien ulos tai kasvihuoneeseen siirtäminen aikanaan onnistuu. Ananaskirsikoilla on korkeutta jo puoli metriä. Vielä pitäisi kuukausi mahtua sisätiloihin. Hauska kasvi joka tapauksessa jo nyt.

Myös runkotomaatit kukkivat täyttä häkää. Hedelmiä niissä ei vielä sentään näy. Kokoa ja mittaa tämä lajike on puskenut varsin maltillisesti. Tämän kanssa ehkä pärjäillään kesäkuulle sisälläkin.

Hmm. Ahkeraliisakin avasi vapuksi ensimmäiset nuppunsa. Minusta siemenpussissa luvattiin eri värisiä kukkia. Ensimmäinen oli vähän hailakka lohenpunainen ja muut näyttävät kovasti samanlaisilta. Että tällaista värisävyä sitten luvassa tänä vuonna. Mikäpä siinä.

Ensimmäiset taimet koulittu

Nopeasti osa kylväksistäni on itänyt. Reilut kaksi viikkoa kylvöstä koulin ensimmäiset taimet omiin ruukkuihin. Nopeimpia olivat samettikukat. Päätin koulia myös ryhmäsamettikukan aivan normaaliin tapaan yksitellen, vaikka toisin suunnittelin. Taitavat purkit loppua kesken, kun olen viime keväänä heitellyt niitä reippaalla kädellä pois.

Kovin erilaista on eri lajien itäminen. Busy Liisat ovat vielä toki pieniä, mutta aika nopeasti itivät kuitenkin. Samana päivänä kylvetty koruköynnös ei ole osoittanut toistaiseksi minkäänlaista elon merkkiä. Ei piikkiäkään pinnalla! Noh, pussin päällä lukee, että itämisaika on 14-28 vrk. Nyt on mennyt 16 vrk. Toivoa on siis.

Tulin koulineeksi myös kolmen sortin tomaatit, vaikka taimet olivat vielä turhan pieniä. Laskeskelin, että ensi sunnuntaina ne ovat tällä menolla jo turhan isoja. Viikolla ei taimihommiin ehdi. Näin tällä kertaa, katsotaan miten tomaattien käy.

Siemenkylvöjä

Viime keväänä taisin tulla lausahtaneeksi, että ensi vuonna en sitten kylvä yhtään siementä esikasvatukseen! No, tässä sitä taas ollaan.

Kun ulkona on puolen metrin hanget ja kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta, mullan ja siementen kanssa tuuskaaminen jotenkin lohduttaa ja luo uskoa, että kesää kohti silti mennään.

Olen esikasvattajana myöhäisherännäinen. Innostuin puuhaan vasta joitakin vuosia sitten ja aloitin hyötykasveilla. Nytkin kylvin ensimmäisenä tomaatit.

Tuttujen runkotomaattien, Pear Shaped yellow ja Outdoor girl, rinnalle kokeilin minulle uutta lajiketta. Pensastomaatti Principe Borghesen pitäisi menestyä sekä kasvihuoneessa että ulkona isossa ruukussa. Kuva ainakin näyttää mehevältä.

Vuosi vuodelta enemmän purkkeihin on eksynyt myös kukkia. Tällä kertaa kokeilen ahkeraliisaa ja samettikukkia. Ahkeraliisa vaatii pitemän esikasvatuksen. Samettikukat olisivat ehtineet myöhemminkin multiin, mutta kylvin innoissani myös niitä jo nyt. 

Ryhmäsamettikukkaa voin laittaa itämään vielä lisää myöhemmin. Pusseissa ohjeistetaan koulimaan myös ryhmäsamettikukka yksitellen purkkeihin, mutta muistaakseni joku on kertonut siirtäneensä sitä onnistuneesti  myös isompana joukkona kukkapenkkiin? Voin muistaa väärinkin.

Köynnöskokeiluksi pääsi tänä vuonna koruköynnös. Olen testaillut monenlaista yksivuotista köynnöstä. Välillä onnistuneesti, mutta useimmiten lopputulos kehikossa on ollut vähemmän rehevä.

Kelloköynnös taisi onnistua toistaiseksi parhaiten ja ehti kukkiakin lämpimänä kesänä. Moni muu köynnös on jäänyt harvaksi ja kituliaaksi tai kukkinut toivottoman myöhään.

Aika näyttää, miten käy koruköynnöksen kanssa. Siemenpussissa luvataan, että koruköynnös olisi nopeakasvuinen ja runsaskukkainen köynnös, joka viihtyy auringossa. Nyt ovat siemenet mullan sisällä ja peukut pystyssä.

Vielä jaksaa...osa 2

Kasvukausi ei suinkaan ole ohi, vaikka syyskuu on kääntynyt loppupuolelle. Tomaattisato jatkaa kypsymistään minikasvihuoneessa. Punaiset runkotomaatit kypsyvät jo aika hitaasti, vaikka isoja raakileita on vielä paljon.

Pienet keltaiset sen sijaan saavat väriä pintaansa hetkessä. Joka päivä käyn keräämässä pari kourallista kypsiä herkkuja. Niitä näyttää vain riittävän. Osa jää todella minikokoisiksi, mutta suurin osa on juuri suuhun sopivia. Todella makoisa ja sastoisa lajike tämä Pear shaped yellow.

Mutta jos nälänhätä uhkaisi, kasvattaisin ehdottomasti kesäkurpitsaa. Aivan hurja sato tänä vuonna kahdesta taimesta. Luulin jo, että hedelmien tulo tyrehtyi ja annoin huvikseni viimeisen kasvaa jättikokoon (3,2 kg ja 48 cm). Se kasvoi aika puisevaksi, ei ollut enää syötävän hyvää.

Kelien jatkuessa suotuisina kurpitsa on alkanut jälleen kukkia ja kasvattaa hedelmiä. Nyt löytyy taas sopiva kokoisia syötäväksi. Alka jo kyllästyttää kurptsan syönti.

Yksi työkaveri joskus sanoikin, että kesäkurpitsaa ei voi monta siementä kylvää, ellei halua hukkua kurpitsoihin. Näin on.

Minikasvihuoneen ja hyötymaan kuulumiset

Tomaatit eivät ole erityisen innostuneita keväällä hankkimastani minikasvihuoneesta. Kyllä sieltä on joka päivä saatu lautaselle tomaatti tai pari, mutta lehdet näyttävät kovin käppyräisiltä ja pilkullisilta. Tämähän on oikeastaan muoviteltta, jossa kosteusolosuhteet ja ilmanvaihto ovat varsin puutteelliset.

Eipä sillä sinänsä väliä, miltä lehdet näyttävät. Pääasia, että muutama tomaatti tulee. Punainen tomaatti on aikainen lajike, josta on tosiaan jo korjattu satoa. Pienet keltaiset sen sijaan näyttävät kypsyvän hitaasti.

Munakoiso ja chili kasvavat sisällä eteläikkunalla paremmin kuin minikasvihuoneessani. Niissä on vain kukkia, hedelmiä ei ainakaan vielä näy.

Esittelin minikasvihuoneen hankintaa keväällä täällä. Taitaa muuten olla kertakäyttöinen tämä hankintani. Ohut muovi ratkeilee samoistaan tuulessa.

Kasvimaa on muuten tänä kesänä kasvanut yllättävän nopeasti, kun alkuun on päässyt. Normaalisti meillä kasvaa puikulaperunaa tuossa etualalla, mutta tänä vuonna peruna siirrettiin kasvimaan reunaan ja tilalle heittelin kukansiemeniä. Ainakin ruiskaunokki työntyy voimalla.

Huvittavaa kyllä, mutta voroviljelystämme huolimatta kukkarivistöjen seassa kasvaa myös perunaa. Talvi oli leuto ja viime vuonna maahan jääneet muutamat perunat ovat itäneet itsekseen. Näköjään monivuotinen kasvi tuo perunakin...

Kesäkurpitsan taimia laitoin kasvulaatikkoon herneen viereen kaksi. Kukkivat mahdottomasti ja satoakin taitaa kohta olla lautasella. Kesäkurpitsa on yksi kiitollisimmista hyötytarhassa viljeltävistä lajeista.

Myös sipuli on jo syötävää ja se voi erittäin hyvin. Hyvää ja mietoa lajiketta, ei tule itku silmään tätä pilkkoessa.

Kylvin myös salaattisekoituksia ja rucolaa. Enpä muista, koska olisin saanut syödä näin puhtaita salaatinlehtiä. Kukaan ei ole ehtinyt niitä nakerrella ennen minua tänä kesänä!

Tillikin on vielä voimissaan ja rehevää. En tiedä mikä meidän maassa on vikana, mutta useimmiten tillini nyykähtää alkuinnostuksen jälkeen, kellastuu ja näivettyy. Saapas nähdä, olisiko tämä kesä poikkeus myös tillin suhteen. Toivottavasti.

Hyötymaalla siis toistaiseksi kaikki hyvin. On palkitsevaa keräillä oman maan satoa lautaselle. Muutaman päivän lämmin sade ovat tehneet tehtävänsä.

Ensimmäinen tomaatti syöty!

Ei ole kauneudella tai pyöreydellä pilattu, mutta siinä se kuitenkin on! Nimittäin ensimmäinen kypsä oma tomaatti, joka tänä kesänä päätyi lautaselle asti. Hyvältä maistui, vaikka ei muodoiltaan täydellinen ollutkaan.

Jostakin syystä useampi kypsyvä tomaatti on kokenut tämän "rupisen" kohtalon. Mistähän lie johtuu että tomaatin alapuoleen syntyy tumma alue. Muu osa tomaatista näyttäisi olevan ihan ok, mutta syömättähän tämäkin silti jäi.

Tomaatit alkavat toipua ulos siirtämisen järkytyksestä. Tai lähinnä ilmeisesti liian tukevasti lannoitetusta kasvualustasta kasvihuoneessa, koska samassa purkissa sisältä ulos siirretyt parveketomaatit porskuttavat ilman isompia shokkeja. Nyt on raakileita, kunhan rupitaudit eivät enempää iskisi.

Hujoppeja ja muuta vappukivaa

Tomaattini ovat tänä keväänä aivan liian innostuneita kasvamaan. Siis siihen nähden, että ulos pääsee vasta kuukauden päästä aikaisintaan.

Vappu kului näitä hujoppeja isompiin ruukkuihin siirrellessä ja kepittäessä. Tukikepeiksi katkoin hätäpäissäni tuoksuvadelman viimevuotisia kukkaoksia, jotka muutenkin otan aina keväällä pois. Näyttävät toimivan tomaatintukina ihan hyvin.

Mahtavatko kepit riittää, jos kasvu jatkuu samaan tahtiin. En tiedä miksi nämä nyt näin ovat innostuneet, lajikkeesta riippumatta. Vai olisinko sittenkin kylvänyt aikaisemmin kuin muina keväinä?

Vilpola alkaa joka tapauksessa muistuttaa viidakkoa. Jälleen kerran olen surffaillut kasvihuonekauppojen sivuilla. Oikeaa, isoa kasvihuonetta en vieläkään ole hankkimassa, mutta ehkä täytyy hommata lavakaulusten päälle viritelmiä, joita tuntuu useammassakin puutarhamyymälässä olevan tarjolla. Tai kenties seinän vierelle rakennettava "puolikas".

Hiukan ovat kasvatukseni eri vaiheissa, kun vielä eilen kylvin kurkkua. Ehtinevät hyvin kuukaudessa ulkoilukuntoon.

Tässä on Toimelan vapputervehdys teille, hyvät lukijat! Pihahortensia pääsi ulkoilemaan eilen, kun aurinko helli. Tänään se on sitkeästi jatkanut ulkoiluaan, vaikka on tuullut ja iltasella alkoi sadellakin. Ei kuitenkaan ole kylmää, vaan lämpötila on koko päivän pysytellyt kymmenen asteen paremmalla puolella. Hauskaa vappuiltaa siis!

Tomaatissa nuppuja

Tomaatit ovat venähtäneet viime päivien auringossa mittaa. Punainen runkotomaatti Outdoor girl näyttää innostuvan joku kukkimaan. Nuppuja on kehittymässä.

Keltainen lajitoveri Pear shaped yellow on kasvattanut isommat kasvustot, mutta nuppuja siinä ei vielä näy. Jännittävää seurata, kuinka eri tavalla eri lajikkeet edistyvät.

Munakoisot ja chili paprikat kasvavat hyvin hitaasti. Mahtaakohan niillä olla kaikki kunnossa? Hyvinvoivilta näyttävät, mutta kasvu on hidasta.

Toisaalta kevät on myöhässä, joten ei ole mitään kiirettäkään taimien kanssa. Aikaa on. Tomaatit saattavat ehtiä liiankin suuriksi ennenkuin pääsevät pihalle.

Ensimmäiset kylvöt tehty

Siementen kylväminen alkoi Toimelassa lauantaina 3. maaliskuuta. Tästä se lähtee. Ulkona hohtavat vielä hanget korkeat nietokset ja meressä on 60 cm jäätä, mutta aurinko paistaa ja päivät pitenevät vauhdilla. Ihan kohta on kesä, uskokaa pois!

Aloitin näistä, paljon esikasvatusaikaa vaativista lajikkeista: Punainen runkotomaatti Outdoor Girl, keltainen tomaatti Pear Shaped Yellow, munakoiso White Egg ja chilipippuri Dorset Naga Black.

Punaisen tomaatin siemenet olivat viimevuotista jäännöstä, toivottavasti itävät. Muut siemenet voitin vastikään arvonnassa. Enpä olisi munakoison tai chilin siemeniä varmaan tullut itse ostaneeksi. Mielenkiintoista seurata, mitä näistä syntyy.

Kun pari viikkoa sitten vaihdoin huonekasveille multaa, jäivät nämä kolme aloen poikasta lojumaan vesipurkkiin. En raaskinut niitäkään hävittää, vaan istutin multaan samalla, kun kylvin siemenet. Jostakin nuokin varmaan paikkansa löytävät. Aloe on niin mahdottoman kova poikimaan.