Kasvihuoneen rakennuspuuhia

 

Eipä ollutkaan ihan pieni projekti pystyttää pikkuriikkinen viiden neliön kasvihuone. Siinäpä meillä on vierähtänyt useampi toukokuun tovi. Muiden kevätkiireiden lisäksi, kun on kasvihuonetta kasailtu, en ole juuri tietokoneelle ehtinyt tilannetta päivittää. Mutta nyt tule päivitystä.

Omin voimin en olisi kasvihuonetta onnistunut pystyttämään. Onneksi oli avulias kaveri, kiitos hänelle. Jo nurmikon kaivaminen pois rakennuksen alta ja paikan tasoittaminen hiekalla oli haastava tehtävä.

Päätimme rakentaa kasvihuoneelle kunnon perustuksen. Niinpä hankittiin 63 betonilaattaa.

 

Kivien naputteluun tarvittiin vatupassin lisäksi kuminuijaa. Ja varmaan vähän muitakin työkaluja.

Kasvihuoneen mukana tuli kevyt sokkeli, jonka päälle rakennus nousee. Mietimme pitkään, miten kasvihuone tuohon myrskyjen varalta ankkuroidaan. Muovinen kasvari kun ei paljoa paina. Päädyimme käyttämään asennusliimaa ja silikonia poraamisen sijasta. Tosin tämä vaihe tehtiin vasta valmiille rakennelmalle. Aika näyttää, miten liima kestää talven haasteet.

 

Aika makealta tuntui jo tässä vaiheessa, kun mökki oli harjakorkeudessa. Tosin osa seinistä ja katto vielä puuttuivat kuvaushetkellä. Kasvihuoneen toimituksesta muuten puuttui 6 kpl pieniä "nippeleitä", joilla seinäpaneelit kiinnitetään sokkeliin. Onneksi rakennelman sai pystyyn ilman niitäkin täydennystoimitusta odotellessa. Nippelit tulivatkin kohtalaisen nopeasti, kiitos nettikaupan asiakaspalvelun.

 

 

Tadaa! Sitten päästiin jo astumaan ovesta siään omaan kasvariin. Upeaa!

 

Moni vinkkasi, että automaattinen tuuletusluukun avaaja on välttämätön ja siihen käsitykseen itsekin päädyin. Automaattinen avaaja ei ollut kovin kallis investointi, eikä asentaminenkaan haastanut. Nyt suurin huvimme on tarkkailla luukun avautumista ja sulkeutumista.

Kun rakennustyöt olivat loppusuoralla, pääsin kasailemaan Biolanin altakastelualtaita kasvusäkeille. Tila alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Eihän sitä huikean paljon ole, mutta tällä hetkellä riittävästi. Altakastelu helpottanee elämää, kun 30 litran vesisäiliö riittää jopa viikon tarpeeseen. 

Oma hommansa oli vettä kuljettavien putkien täyttäminen mullalla säkin sisältä, mutta onnistui sekin lopulta. Tosin en suostunut uskomaan, että istutusreiät kannattaisin leikata säkin laitaan. Uhmasin ohjeita ja leikkasin reiät keskelle säkkiä. Meni sitten syteen tai saveen.

 

Kasvihuoneessa killistelee nyt neljä pellen nenää, joiden olisi tarkoitus ilmaista veden määrä kastelualtaissa. Katoavatkohan ne kokonaan, kun vesi vähenee? Toistaiseksi kurkkivat hyvin esillä.

 

Lopulta säkkeihin pääsivät jo tomaatit, ananaskirsikat ja paprikat. Kasvihuonekurkun siemenistä ei itänyt yksikään, joten kurkun taimet joudun hakemaan puutarhamyymälästä.

Aiemmin keittiön ikkunalla palvelleet yrttiruukut sopivat paremmin kuin hyvin kasvihuoneseen. Ajattelin kylvää niihin paria lajia salaattia, se kun tuntuu ulkona maistuvan monille öttiäisille.

Näin pitkällä siis ollaan kasvihuoneen kanssa. Seuraavaksi joudun ehkä viemään kasvihuoneeseen kynttilöitä yöksi. Lupaavat aamuyölle viileimpään hetkeen neljää lämpöastetta. Aika vilpoista vasta kasvihuoneeseen siirretyille taimille. En vain malttanut olla siirtämättä, vaikka riskit olivat hyvin tiedossa. Kuten Kiti Kokkonen Instagramissa asian ilmaisi, "en vain voinut itselleni mitään".

Kasvihuoneen haaveilusta toteutukseen

 

Kiitolinja toi pari pienehköä pakettia viikolla. Enpä olisi uskonut, että vuosien haaveeni mahtuu näin pieneen tilaan! Oikeastaan huolestuttavan pieneen. Onko tosiaan mahdollista, että näistä kuoriutuu ja kasautuu vielä vajaan viiden neliön kasvihuone?

Tilasin tosiaan netistä pienen, ihan peruskasvihuoneen, kun tuli sopiva tarjous vastaan. Pitkään olen haaveillut ja kasvatellut tomaatteja ja kurkkuja muovisessa minikasvarissa lavakauluksen päällä. Tämä nyt tilaamani ei ole hieno kasvihuone, jossa mahtuisi kahvittelemaan tai joka toimisi kesähuoneena. Mutta edistystä ja askel eteenpäin viljelijän tiellä. Olettaen, että saamme sen kasatuksi.

 

Tähän kasvihuoneen olisi tarkoitus nousta, lahon lintumökin tilalle. Se joutaa nyt roskiin, kun kissavainaa ei enää tarvitse turvapaikkaansa ja kaatumispisteessäkin se jo on.

 

Mutta rakennustöillä ei ole kiirettä. Takatalvi ehti meille ja maisema on taas valkoinen. Mittailla ja suunnitella voi aina. Kylläpä maisema näyttää vielä ankealta ja roskaiselta!

 

Ajattelin, että tässä kasvihuone ei ole koko päivää paahteessa, mutta toisaalta aurinkoa tulee monesta suunnasta. Onkohan hyvä paikka?

 

Nämä veijarit muuttaisivat mielellään jo ennen kesää kasvihuoneeseen, jos se vain saadaan pystyyn.

 

Olen torpannut vuosia kasvihuonehaaveet. Olen ajatellut, että sen hoitaminen on liian työlästä ja sitovaa. Nyt olen kääntänyt takkini. Ei kai isommassa kasvihuoneessa ole sen työläämpää hoitaa tomaatteja kuin pienessäkään.

 

Lisäksi opiskelin, että kasvihuoneeseen saa edullisesti automaattisen luukunaukaisijan. Sellainen täytyy hankkia.

 

Ajattelin myös kokeilla kasvattamista kasvusäkeissä ja ruukuissa. Jos vielä osaisi hankkia oikeanlaiset kastelusysteemit. Katselin altakastelualtaita, joihin voisi nostaa säkin päälle ja mainosten mukaan vettä voisi riittää jopa viikon loman ajaksi. Onko kokemuksia? Mikä olisi hyvä systeemi?

 

Aika edullisia kastelujärjestelmiäkin löytyy, mutta ei ole mitään käsitystä, mikä olisi toimiva ja meidän tarpeisiimme sopiva? Vinkkejä hyvistä otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sinisen hetken unelmia

Tammikuu on toiveiden ja unelmien aikaa kotipuutarhurille, kun piha lepää talvihorteessa. Emännän sormet jo hipelöivät vanhoja siemenpusseja ja mieli askartelee kevään esikasvatuksissa.

Tänään, sinisen hetken iskiessä, annoin jälleen kerran itselleni luvan haaveilla pienestä kasvihuoneesta. Tai ei nyt ihan pienestä, vaan sellaisesta, johon mahtuisi tuulisella säällä istuskelemaan tai kauniissa kesäillassa pakenemaan hyttysparvia.

Tuohon kasvimaan kupeeseen kasvihuone mahtuisi. Tähän mennessä olen kokeillut kasvihuoneviljelyä kahtena kesänä kertakäyttöisessä minikasvihuoneessa.

Apua siitäkin on ollut kylminä kesinä, samoin harsotunneleista kevään kirpeissä öissä. Kyllä näissäkin ovat kasvit kasvaneet, mutta oikeaa kasvihuonetta ne eivät tietenkään korvaa.

Kuinka ihana olisikaan saada taimet sisätiloista kasvihuoneeseen jo varhain keväällä. Alkukesät ovat usein kylmiä, mutta sisällä nuo roikaleet vain kasvavat pituutta ja täyttävät pöydät.

Miksi en sitten ole toteuttanut haavettani ja hankkinut kasvihuonetta? Useamman kerran olen valikoimia netistä tutkinut ja todennut, että nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa.

Ensin on vain ihan pieni ja halpa rakennelma mielessä. Mitä enemmän asiaa tutkii, yhä sopivammilta alkavat näyttää hienot, huvimajaa muistuttavat kasvihuoneet. Ne eivät ole enää aivan halpoja. Tavallisen puutarhurin kukkarossa puhutaan jo pienestä investoinnista.

Puutarhanhoitoon saa uppoamaan muutenkin rahaa rajattomasti, jos niin haluaa. Piharakentaminen ei ole halpaa, maa ja kivet maksavat, samoin kasvit. Piha ei ole koskaan valmis. Talven tuhoja joutuu paikkaamaan ja uuttakin tekee mieli joka vuosi kokeilla.

Unelmia voisi joskus toteuttaa isommalla kertainvestoinnilla, jos vaikka ottaisi pienen puutarhalainan. Ainakin itselläni on aika korkea kynnys velanottoon ja haluan harkita asiat hyvin ennen päätöksiä.

Tähän löytyy netistä nykyisin käteviä sivustoja, joiden avulla lainoja voi vertailla ja kilpailuttaa. Esimerkiksi Sortter tarjoaa tällaista palvelua. Lainaa voi suunnitella omien tarpeiden mukaan Sortterin sivustolla.

Joskus haaveilen myös pienestä pihasaunasta. Sepä sopisi mainiosti grillikatoksen viereen. Saunaprojektiin pitäisi saada siippakin innostumaan. Omat voimat ja taidot eivät saunan rakentamiseen riitä. Se onkin sitten toinen tarina.

Kevät on kohta käsillä ja siemeniä aletaan iskeä multiin. Sitä odotellessa ottaisin mielelläni muutaman kunnon talvisen viikon ja hiihtokelit. Kasvitkin tykkäisivät lumikerroksesta.

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sortter Oy:n kanssa.

Oma majakka!

Sain havu- ja rhodopenkin keskelle oman majakan. Nytpä ei enää pimeässä eksy! Pitäähän meillä majakka olla, meren rannassa kun asutaan. Täällä puhutaan meripimeästä, johon merenkävijä voi helposti eksyä :).

Haaveilin tästä jonkin aikaa ja viime viikonloppuna mies sitten otti ja tekaisi majakan pilariharkoista, pihalaatoista ja lyhdystä. Viikon se sai kuivua ja nyt on maalattukin. Hienosti näkyy pimeässä pihalla vähän joka suuntaan, sisällekin.

Huomasin netistä, että monet olivat vastaaviin laittaneet sähkövalon. Se tietysti valaisisi vielä paremmin, eikä tarvitsisi lyhtyä vaihdella. Itse tykkään luonnontulesta enemmän.

Tässä vielä iltatunnelmaa. Pienemmät ovat aurinkokennovaloja, joista ei enää kovin pitkään tälle syksylle liene iloa.

Kuusi kuvaa kesästä

 

Marraskuun pimeydessä on lohdullista muistella mennyttä, helteistä ja kaunista kesää. Kruunu Vuokolta Puutarhan lumoa -blogista sain haasteen valita kuusi kuvaa kesästä. Kiitos haasteesta. Se sai minut heräämään horteesta ja postaamaan parin viikon hiljaiselon jälkeen. Tai ei elämä ole ollenkaan hiljaista ollut. Pikemminkin kiireistä töiden ja opiskelujen parissa.

Valitsin mukaan puutarhakuvien lisäksi vähän muutakin kesätunnelmaa. Viime kesänä uitiin ja soudeltiin.

Kesä oli myös rakennelmien aikaa. Nyt tuli vähän fuskattua ja tehtyä kuvakollaaseja, kun ei kesää yksinkertaisesti saa mahtumaan kuuteen kuvaan, sori. Siis Toimelassa tehtiin roskakatos, köynnöskehikko ja yläkuvassa vielä keskeneräisenä näkyvä istutusallas havuille, rodoille ja hortensioille. Lisätietoa löytyy aiemmista kesän postauksista.

Siemenestä kasvatettu amppelitomaatti tuotti leikkimökin verannalla satoja pikkuriikkisiä, makeita tomaatteja. Satoa riitti lokakuulle saakka.

Palava rakkaus, tuliunikko ja syysleimu. Perennat ja siemenkasvit hehkuivat rinta rinnan suotuisissa säissä. Tässä pimeydessä tuntuu unelta, että moisia värejä olisi pihalla ollutkaan.                           

Valkoinen kelloköynnös meinasi paleltua kesäkuussa, mutta vauhtiin päästyään kukki kauniisti lokakuun pakkasiin saakka. Ensi keväänä kylvän kelloköynnöksen siemenet myöhemmin. Nyt taimet ehtivät vähän turhan isoiksi sisällä, kun kylmä kevät piinasi ulkona.

Leppoisat kesäillat tarjosivat luonnon taidetta. Suomen kesä on vain niin ihana!

Lecaharkoista allas havuille, rodoille ja hortensioille

Syyskesän urakkamme alkaa valmistua. Tammikuussa esittelin takapihan ryteikön postauksessa Uusia haasteita kohti. Vanhan, toispuoleisen vuorimännyn kupeeseen olivat pesineet poppelit ja unkarinsyreenit. Ajattelin, että pois koko roska kantoineen päivineen ja tilalle jotain kaunista kukkivaa, esimerkiksi lumipalloheisi.

Kuten kuvasta huomaatte, lapsen mieli muuttuu...Lumipalloheisi kuulosti monen mielestä olevan kirvamagneetti, enkä halunnut sellaista pihalle. Minua rupesi myös säälittämään vanha vuorimänty ja ajattelin, että viettäkööt siinä eläkepäiviään. Päätimme poistaa ylimääräiset asukkaat ja tehdä vuorimännyn ympärille istutusaltaan havuille, alppiruusuille ja hortensioille.

Reunuskivistähän olisi varmasti tullut kaunis allas, mutta lecaharkoista muuraamalla se saatiin aikaiseksi puolta halvemmalla. Kasvit tuskin valittavat. Toivottavasti ne innostuvat kasvamaan ja kukoistamaan niin, että peittävät ennenpitkää harkot :).

Pohjalta kaivettiin pois maata ja juuria niin paljon kuin irti saatiin. Sitten levitettiin juurieste koko altaan mitalle, myös vuorimännyn juurakon päälle (saa nähdä mätäneekö se). Multaa meni niin paljon, että en kehdannut laskea säkkejä. Sekä havu- ja rodomultaa että tavallista. Päälle vielä kuorikatetta. Keskelle jäi rumannäköinen möhkäle kankaalla peitettyä männyn kantoa, joka pitäisi keväällä jotenkin maisemoida. Ehkä siihen voisi lisätä multaa ja istuttaa jotakin maanpeitekasvia.

Altaan asukkaaksi pääsi pihahortensia, jota olen monta vuotta kuljettanut talveksi kellariin. Nyt se on jo niin iso ja raskas, että en enää viitsi raahata. Kokeilen, jos se menestyisi tässä talven yli suojattuna. Jos ei, hankin tilalle vaikkapa syyshortensian.

Sitten kävin puutarhalta hamstraamassa syksyn viimeisiä istukaisia.

Yakushimanalppiruusu Morgenrot.

Yakushimanalppiruusu Sneezy.

Lamosinikataja Juniperus squamata Blue Carpet.

Timanttituija Thuja occidentalis Smaragd.

Mustilanhortensia

Lisäksi vielä mustilanhortensian oikealle puolelle pieni kiinankatajan alku. Ja sipulikukkia väleihin.

Nyt odotellaan jännityksellä, mitä altaasta keväällä löytyy vai löytyykö mitään. Näen silmissäni haavekuvan kukkivista alppiruusuista ja kaksimetriseksi kasvaneesta mustilanhortensiasta.

Lopuksi vielä kuva ryteiköstä viime syksyltä. Ei kehitys ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt.

Kelloköynnös kukkii, lopultakin!

 

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle, joka en juuri ole harrastunut aiemmin taimien kasvattamista siemenistä asti: Kelloköynnökseni kukkii, lopultakin! Keväällä omistin voimakkaat ja eloisat köynnöksen taimet. Kun vein ne kesäkuussa ulos, tulivat hyytävät pohjoistuulet ja miltei pakkaskelit. Kelloköynnös nuutui paikallaan ja pääsi kasvuvauhtiin oikeastaan vasta heinäkuussa. Arvelin, että se ei ehdi ollenkaan kukkia ennen syyshalloja, mutta tässä se ensimmäinen kukka nyt on. Ja nuppuja on lisää vaikka millä mitalla, kunhan yöpakkaset malttaisivat mielensä mahdollisimman pitkään.

Vaikka valkoisen kelloköynnöksen kukka on aika huomaamattoman värinen, minusta sen nuputkin ovat todella kauniita. Pitää vain mennä riittävän lähelle nuuskimaan :).

Keväällä rakennettiin pation reunaan aivan kelloköynnöksiä varten köynnöskaaret. Näin silmissäni, kuinka köynnös kiertää rehevänä kaaria muodostaen vihreitä portteja. No, aina kaikki haaveet eivät aivan ensimmäisenä kesänä onnistu. Ehkä tulevaisuudessa vehreyttä riittää vähän korkeammallekin. Nyt näyttää, että köynnös ei aivan mahdottomasti jaksa enää venyä pituutta, kun yöt jo alkavat viiletä.

Onpahan köynnöskaari olemassa myös ensi kesänä. Vaikka opiskelijapoikamme hörähtikin nauruun, kun kotiin tullessaan katsoi kaarta keittiön ikkunasta. Sen funktio ei kuulemma ihan heti auennut, kun ei siinä vielä kasvanut mitään. Naapuri taas arveli, että rakennamme ovea patiolle. Vastasin, että itse asiassa kahta ovenreikää...Hulluja on joka lähtöön.

Kelloköynnöksen vähemmän rehevää kasvua katsellessa voi lohduttautua keijunmekolla, joka on ostettu puutarhalta keväällä. Sekin toki kukkii kauniisti, mutta kasvaa kituliaampana kuin kelloköynnös. Oliskohan tässä mennyt lannoitus pieleen vai oliko paahteisen heinäkuun aurinkoinen patio keijunmekolle liian kuuma paikka.

Nyt on niin ihanan aurinkoinen ilma, että ei millään malttaisi tulla pihahommista sisälle. Loppukesän kukat hehkuvat värejä, nurmikko on tänään leikkattu ja takapihan pöheikössä tehty risusavottaa. Saatiin myös siirrettyä anopin pihalta kukkapenkkiin poikinut kirsikkapuun alku Toimelaan. Aika isoksi se oli ehtinyt kasvaa, saapas nähdä pysyykö hengissä ensi kesään asti. Ja huomenna kuulemma sataa.

Tomaatit mökissä palelemassa

Sääliksi käy tomaattiparkoja, kun Suomen keskikesä huitelee lähes pakkasen puolella ja pohjoistuuli tuivertaa. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten ripustin amppelitomaatit tarpeettomaksi käyneen leikkimökin terassille suojaan pohjoistuulelta ja rankkasateilta. Muuten tomaateista olisi näillä keleillä tuskin mitään jäljellä. Nyt mökin seinä antaa suojan tuulta vastaan.

Vanhat leikkimökit ovat joskus pihoilla surullisen ja hylätyn oloisia. Anun puutarhassa mökki oli pääsyt uusiokäyttöön puutarhurin työkaluvajana.Oiva keksintö, joka itselläkin on joskus käynyt mielessä. Tänä kesänä 55-vuotias mökkivanhus saa toimia tomaattien kotina.

Mökissä on niin pieni ovi, että aikuisen on siitä hankala ahtautua sisään. Jos leikkimökkiä meinaisi hyödyntää puutarhakäyttöön, pitäisi varmaan puhkaista ovi vasemmasta päädystä. Hmm, ei hassumpi ajatus.

Toistaiseksi Toimelassa ei ole satanut kesäräntää, mutta aika liki pitää. Nimittäin 60 kilometrin päässä Ylivieskassa oli aamulla maa valkoisena. Kuva löytyy Yle Keski-Pohjanmaan facebookista. Hui kauhistus ja vielä juhannusviikolla!

Vielä riippuvat tomaatinraakileet paikoillaan. Tosin aivan vihreinä ja pieninä. Naapurin pikkutytöt olivatkin jos sitä mieltä, että kasvatan vihreitä tomaatteja. Voipihan se olla niinkin.

Routaa, taimia ja rakennuspuuhia

Aurinko paistaa kauniisti ja ikkunasta suorastaan porottaa kuumasti sisälle. Mutta ulkona tuulee kylmästi, öisin on monta astetta pakkasta ja päivisinkin vain jokunen plusaste. Kun lapio jysähti jäiseen maahan, totesin, että vielä ei ehkä sittenkään ole aika kaivella kukkapenkkejä tai kasvimaata.

Paniikki iskee, koska muutamat taimet alkavat olla jo liian isoja sisälle. Kaipaisivat kovasti kesää ja ulkoilmaa, mutta vielä ei voi ajatella edes päiväulkoilua. Ensi vuonnapa tiedän, että ainakin nämä kannattaa kylvää myöhemmin. Nyt taisin panna siemenet multiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Olen latvonut kelloköynnökset moneen kertaan ja toivon, että ne pysyisivät jotenkin nahoissaan vielä muutaman viikon. Köynnöskaaretkin ovat vielä rakentamatta. Kovin nopeakasvuista tuntuu olevan. Tosin yksi taimista otti ja nyykähti, aivan ilman ennakkovaroituksia, vaikka muut kasvavat vihreinä ja rehevinä vieressä. Ota näistä selvää.

Amppelitomaatit hoippuvat sitkeästi ylöspäin, vaikka niiden pitäisi kai jo alkaa taittua alas. Nuppuja on ja taimet ovat alkaneet haaroa. Turhan korkeiksi venyvät ja päivällä kasvatuspaikka on ilmeisesti liian kuumassa, suorassa auringonpaahteessa, kun lehdet tuppaavat iltapäivästä lurpahtamaan. Yön aikana tilanne yleensä kohenee. Vai mistähän tuo voisi johtua? Nämä on pakko siirtää lopullisiin amppeleihin huomenna, vaikka ulos ei ole vielä pitkään aikaan asiaa.

Kuukausimansikat ovat pieniä, mutta tiitteriä. Taidan siirtää nekin mansikkakassiin jo ensi viikolla, että saavat multaa ja voimaa juurilleen. Nämä tuskin ovat kovin herkkiä kylmälle, koska talvehtivatkin ulkona. Jokohan ne kohta uskaltaisi viedä pihalle?

Kun puutarhapuuhat ovat edelleen pitkälti talviteloilla, olemme tänään puuhastelleet pihalle roskakatosta. Siippa rakensi kivistä perustusta ja minä yritin maalailla. Huomenna täytyy maalausurakkaa jatkaa nurkkalaudoista. Maalaaminen ei kyllä ole pätkääkään minun juttuni. Mieluummin kaivelisin niitä kukkapenkkejä. Tässä keskeneräistä projektia, ikkunasta roiskaisten, kun en enää tarkene mennä pihalle kuvaamaan :).

Ps. Lämpimästi tervetuloa blogin uudet lukijat Tuija, Elmeri ja Beate56