keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kirsikkapuu

Tämä ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kirsikkapuu se on, uskokaa pois. Kaivettiin toista viikkoa sitten se anopin kukkapenkistä, jonne taimia oli putkahtanut kirsikkapuun viereen kokonainen rivi. Tämä oli isoin. Oltiin ahneita ja päätettiin kokeilla isoa, vaikka pienemmät olisivat ehkä helpommin juurtuneet uuteen kasvupaikkaan.

Aika näyttää miten tämä talvehtii vai talvehtiiko ollenkaan. Ehkä joudutaan keväällä hakemaan varakappale :). Ainakin nyt oli hyvä aika istuttaa, kun vettä on tullut viikon verran lähes joka päivä. Kukat alkavat näyttää nyykähtäneiltä, mutta tämä muuttaja tykkää varmaan vedestä.

Osaisiko joku neuvoa, miten kirsikkapuuta pitäisi leikata? Ilmassa on kahdenlaista ohjetta: toisten mielestä talvella kuten omenapuuta, toiset taas liputtavat kesäleikkaukselle. Vähän tuosta istutettaessa napsein, mutta en kovin paljon uskaltanut. Oli valmiiksi niin hyvän mallinen.

Anopilla puu on kasvanut leikkaamatta niin isoksi, että kirsikoita ei saa alas ilman pitkiä tikkaita. Että siinä mielessä leikkaus varmaan kannattaisi.

torstai 21. elokuuta 2014

Siemenestä se pienikin ponnistaa





Tuliunikko ei järisytä näkyvällä tai isolla kukinnolla, mutta viehättävä sekin on omalla tavallaan. Ensimmäistä kertaa kylvin tänä keväänä tuliunikon siemeniä vanhaan pataan ja tässä tulos. Saatanpa kylvää ensi suveksikin.



Tuoksuherne tuoksuu ihanalta aina ohi kulkiessa ja toimii mainiona kukkivana näkösuojana herukkapensaiden edessä. Ihana herne!




Mutta linnuille en kylvämisessä pärjää. Ne päättivät, että tässä padassa lintulaudan alla kasvaa auringonkukkia eikä kääpiölupiineja, joita itse yritin sekaan työntää. No näiden rinnalla muutamat itäneet kääpiölupiinit näyttävätkin todella kääpiöiltä eli linnut olivat ihan oikeassa.



Ja itse itsensä siementänyt kehäkukka peittoaa kasvimaan laidassa minun yritelmäni ruiskaunokkipenkistä. Ihmeellisesti kehäkukat ovat ilmestyneet ihan riviin porkkanapenkin väliin, kun jätin vain rikkaruohot kitkemättä...En kylvänyt kehäkukkaa lainkaan tänä keväänä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kelloköynnös kukkii, lopultakin!

 

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle, joka en juuri ole harrastunut aiemmin taimien kasvattamista siemenistä asti: Kelloköynnökseni kukkii, lopultakin! Keväällä omistin voimakkaat ja eloisat köynnöksen taimet. Kun vein ne kesäkuussa ulos, tulivat hyytävät pohjoistuulet ja miltei pakkaskelit. Kelloköynnös nuutui paikallaan ja pääsi kasvuvauhtiin oikeastaan vasta heinäkuussa. Arvelin, että se ei ehdi ollenkaan kukkia ennen syyshalloja, mutta tässä se ensimmäinen kukka nyt on. Ja nuppuja on lisää vaikka millä mitalla, kunhan yöpakkaset malttaisivat mielensä mahdollisimman pitkään.


Vaikka valkoisen kelloköynnöksen kukka on aika huomaamattoman värinen, minusta sen nuputkin ovat todella kauniita. Pitää vain mennä riittävän lähelle nuuskimaan :).


Keväällä rakennettiin pation reunaan aivan kelloköynnöksiä varten köynnöskaaret. Näin silmissäni, kuinka köynnös kiertää rehevänä kaaria muodostaen vihreitä portteja. No, aina kaikki haaveet eivät aivan ensimmäisenä kesänä onnistu. Ehkä tulevaisuudessa vehreyttä riittää vähän korkeammallekin. Nyt näyttää, että köynnös ei aivan mahdottomasti jaksa enää venyä pituutta, kun yöt jo alkavat viiletä.

Onpahan köynnöskaari olemassa myös ensi kesänä. Vaikka opiskelijapoikamme hörähtikin nauruun, kun kotiin tullessaan katsoi kaarta keittiön ikkunasta. Sen funktio ei kuulemma ihan heti auennut, kun ei siinä vielä kasvanut mitään. Naapuri taas arveli, että rakennamme ovea patiolle. Vastasin, että itse asiassa kahta ovenreikää...Hulluja on joka lähtöön.

Kelloköynnöksen vähemmän rehevää kasvua katsellessa voi lohduttautua keijunmekolla, joka on ostettu puutarhalta keväällä. Sekin toki kukkii kauniisti, mutta kasvaa kituliaampana kuin kelloköynnös. Oliskohan tässä mennyt lannoitus pieleen vai oliko paahteisen heinäkuun aurinkoinen patio keijunmekolle liian kuuma paikka.



Nyt on niin ihanan aurinkoinen ilma, että ei millään malttaisi tulla pihahommista sisälle. Loppukesän kukat hehkuvat värejä, nurmikko on tänään leikkattu ja takapihan pöheikössä tehty risusavottaa. Saatiin myös siirrettyä anopin pihalta kukkapenkkiin poikinut kirsikkapuun alku Toimelaan. Aika isoksi se oli ehtinyt kasvaa, saapas nähdä pysyykö hengissä ensi kesään asti. Ja huomenna kuulemma sataa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Sadonkorjuun ihanuutta


Puutarhanhoito harrastuksena ei ole kannattava bisnes, mutta juuri nyt tuntuu, että vaivat palkitaan. Sadonkorjuupuuhia nimittäin riittää. Sipulit kasvoivat kuivasta kesästä huolimatta isoiksi ja puhtaiksi ennätysajassa. Nostin ne kuivumaan heinäkuun viimeisellä viikolla, eikä päivääkään liian aikaisin.

Vaikka herukkasato jäi varsinkin mustaherukoiden osalta tänä vuonna olemattomaksi, poimittavaa riittää punaherukoissa, vadelmissa ja karviasissa. Myös siemenestä kylvetyt kuukausimansikat tornikokeilussani kypsyttävät pikkuriikkisiä, pitkulaisia marjoja ennätystahtia.

Olisi ehkä kannattanut uskoa, kun kasvatustornin ohjeessa kehotettiin istuttamaan ylimmäksi vain kaksi tainta. Taimet olivat siinä vaiheessa niin pieniä reppanoita, että tuli iskettyä niitä multaan useampi. Nyt ne kasvavat tosi tiheässä, marjoja saa kaivella lehtien seasta piileskelemästä.


Kiinnostaisi tietää, saako kuukausimansikan talvehtimaan ulkosalla kasvatustornissa?


Oman maan puikulaperunoita on syöty viikon päivät. Samasta varresta löytyy monenkokoista, pientä ja aika isoakin. Johtuneeko kuivasta kesästä, että perunan pintaan tulee rupea? Kuoren alla sitä ei ole, eikä se makua haittaa, mutta ei kaunista perunaa. En ole viitsinyt perunamaata kastella, kun on kukillekin saanut kantaa hengenpitimiksi vettä urakalla.


Entäpä sitten nämä väkkyrät? Ehkä porkkanakin olisi tarvinnut juomavettä. Lehteä kasvaa enemmän kuin syötävää...Mutta ihan syötävän kokoisia ovat porkkanatkin.

Kun vielä sormet ovat mustikoista sinisinä ja pakastimessa mustikkaa talven tarve, niin mikäs on ollessa. Eivät nämä ruokavarastot aivan Huovisen Hamsterin tasoa ole, eikä omavaraisuus pitkälle riitä, mutta mukava on silti napsia itse kasvattamia suuhun. Myös pikkuriikkisiä amppelitomaatteja, kunhan vain ehtisivät kaikki kypsyä ilman kasvihuonetta.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Myskimalva?




Tämä siemenestä kasvatettu kukkapenkkien perinnekasvi tuli Toimelaan "salkoruusuna". Se tekee ensimmäisenä vuonna vain vihreät versot, kukat ilmestyvät vasta seuraavina vuosina, jos ilmestyvät. Minulla tämä puhkesi tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla kukintaan. Tuskin on kysymys oikeasti salkoruususta, vaan kukka lienee jokin malvalajike. Lähinnä se muistuttaa myskimalvaa, mutta en ole ollenkaan varma

Aspegrenin puutarhassa oli samannäköistä kukkaa erilaisilla lehdillä. Toisissa oli monihaaraiset lehdet ja toisissa tällaiset kuin näissä eli muistuttivat mustaherukan lehteä. Myskimalva oli lähinnä samannäköistä, mutta se oli Aspegrenin puutarhassa aika matalaa. Tämä Toimelan kukka on kasvanut toista metriä korkeaksi ja äitini pihalla, suojasella seinustalla se on varmaan lähemmäs kaksimetrinen. Mikähän lienee? Malvalajikkeita näyttää olevan todella paljon.