Sitkeimmistä sitkeimmät orvokit

On pakko ihailla pikkuorvokkien sitkeyttä. Mistä ihmeestä näitä oikein putkahtelee itsekseen talven jälkeen? Pation laattakiven sementtisaumoista...

Perennapenkistä kuin riviin istutettuina...

Kuivana viime kesänä keltaiseksi palaneelta nurmikolta. Miten nämä kasvavat sammaleen seassa, kun nurmikko kärsii pälvikaljusta?

Kauniitahan orvokit ovat, mutta kaikkia ei voi ruohonleikkurilla kiertää eikä säästää. Harmillista sinänsä. Joskus tuntuu, että orvokit viihtyvät paremmin aivan jossain muualla kuin siellä, mihin ne istutetaan.

Mutta kukka kuin kukka. Pääasia, että on kukkia ja nämä kaverit näyttävät ehtivän jokaiseen kukkaan. Kevätvuohenjuuri on erityisen suosittu pörriäiskukka keväällä.

Kesää leikkimässä

Äitienpäivän aatto oli aurinkoinen ja auringossa sen verran lämmin, että päästiin täälläkin upottamaan sormet multaan. Orvokkeja vasta istuttelin muutamaan ruukkuun, ei sen kummempaa. Mutta tuntuipa mukavalta, vähän kuin olisi leikkinyt kesää.

Paikallisella puutarhalla olikin tänä keväänä tarjolla aivan ihania keltaisen sävyjä orvokeissa. Varsinkin tämä vaalea. Olikohan se edes keltainen...vai tumma luonnonvalkoinen...vai mikä? Kaunis joka tapauksessa.

Marketista taas löytyi hentoa liilaa. Mukava saada kirkkaiden värien rinnalle myös hillitympiä orvokkeja.

Jotkut meistä osaavat ottaa rennommin kuin toiset. Eppu ainakin nauttii jokaisesta auringonsäteestä ja plusasteesta, joita kevät tarjoaa. Talvi alkaa olla vanhan kissan nivelille melkoinen kärsimys, mutta nyt kelpaa.

Eppu vaihtoi paikkaa sitä mukaa kuin minun puuhani pihalla eteni. Ja pielusta riitti. Melkein kävi kateeksi, kun karvainen seuralainen otti niin rennosti.

Äitienpäiväseikkailua

Olipa mukava äitienpäiväviikonloppu. Sää oli kesäisen lämmin, tuli nautittua poutapilvistä ja päivätorkuista pihakeinussa. 

 

Perhe ilahdutti runkoatsalealla. "Suukkojakin" sain enemmän kuin vatsa jaksoi ottaa vastaan :).

Lauantaina kävimme hämmästelemässä Kalajoen Hiekkasärkillä seikkailupuistoa. Olisin kuulemma saanut äitienpäivälahjaksi seikkailulipun, mutta ei kiitos. Ne ajat ovat ohi, että minä liukuisin köysiradalla puusta toiseen tien yläpuolella. Hauskaa näytti nuoremmalla polvella olevan ja mielläkin, kun maasta tiirailimme.

Pihatyöt eivät viikonloppuna paljon edistyneet. Haravoinnit lopettelin perjantai-iltana ja lauantaina siistin vuorenkilvet. Istuttelin myös muutaman pikkuisen orvokin "kenkiin" ja pataan. Padan keskelle heitin multiin ensimmäiset jorinin mukulat.

  

Toivottavasti vanhat perinne- ja perintöjorinit ovat selvinneet kellarissa tästäkin talvesta. Aina nämä näyttävät keväällä hiukan lohduttomilta ennen multiin pääsyä.

Raparperit venähtivät viikonlopun aikana ainakin kymmenen senttiä mamman juhliessa. Kiitollisia kasveja. Muuten minusta pihalla kasvu näyttää lähtevän käyntiin kovin hitaasti, vaikka lämmintä on muutamana päivänä saatukin.