Mehitähti kukkii

 

Jopas jotakin! Kannattaa tehdä vähän tarkempi joulusiivous, silloin saattaa löytää yllätyksiä. Tänään yllätyksen tarjosi viisivuotias mehitähti, joka on ryhtynyt kukkimaan. En ole ennen nähnyt moista. Liekö kuinka tavallista?

Mehitähti tuli aikoinaan meille lahjana tässä vieressä olevassa pienessä lasimaljassa. Joulukoristeluista selvittyään mehitähti alkoi viihtyä. Viimeisen vuoden aikana se on keskittynyt työntämään poikasia vähän joka suuntaan. Lopulta putkahti kukka.

 

Sain kuin sainkin tänään joulun siivottua taloon ja leviteltyä loputkin jouluvalot käyttöön. Lopuksi kävin paikallisella puutarhalla palkitsemassa itseni muutamalla joulukukalla ja katajaisella ovikranssilla.

Monenlaista ihanuutta oli puutarhalla tarjolla. Mukaan lähti muun muassa valkoinen amaryllis, joka tekee kolmea kukkavartta yhtä aikaa. Tästä se joulutunnelma taas syntyy ja amarylliksesta on iloa pitkään.

Vuosi alkoi vesisateessa

Hyvää alkanutta vuotta 2020 Toimelan seuraajille! Kovin vaihtelevassa säässä on meillä vietetty joulunaikaa ja vuodenvaihdetta. Välipäivinä nautimme jopa näin kauniista aamuruskosta ja luminen maisema oli kuin joulukortista. Mutta tänä aamuna päivä ei sitten valjennutkaan, vaan vettä satoi kunnolla.

Tässä sama maisema tänään. Aika masentavaa vai mitä? Vaikka kävimme reilun tunnin kävelylenkillä liukastelemassa, säätila ei juuri mieltä ylennä. Näinköhän tämä talvi sujuu leudoissa merkeissä täällä rannikolla. Muutaman kerran on jo hiihtämäänkin päästy, mutta nyt ei näytä lupaavalta.

Jotta mieli ei kokonaan mustene, täytyy päivittää piristykseksi muutama kuva välipäivien lumimaisemista ja harvinaisesta valoilmiöstä nimeltä aurinko.

Olen polttanut urakalla lyhtyjä, satoi tai paistoi. Lyhtymme ovat vuosien varrella lahjoiksi saatuja tai muuten taloon tulleita kuten tämä alla oleva "kummituslyhty", joka on pojan kouluaikojen käsityö.

Kissavanhuksemme Eppuli pitää yhä turvapaikkanaan vanhaa lintumökkiä. Se on perustuksia ja kattoa myöten aivan laho, mutta en raaski hävittää kissan vuoksi. Lyhtykin Eppulin jouluiloksi ripustettiin lintumökkiin.

Tässä pieni joulukimara Toimen joulunvietosta, joka sujui erittäin rauhallisesti. Sain yllätyslahjaksi uuden potkukelkan, jota kävin kokeilemassa heti jouluyönä. Hyvin luistaa. Tykkään käydä kaupassa kelkalla. Autoilen sen verran pitkää työmatkaa päivittäin, että vapaa-ajalla liikun mieluummin muilla keinoilla.

Nuorison kanssa tuli pelailtua pelejä ja herkuteltua. Keskipisteenä oli ensimmäistä jouluaan Toimelassa viettänyt Pulla-koira, joka tuli yllättävän hyvin toimeen Eppu-kissan kanssa. Edesmennyt bichon frisemme Pablo opetti kissan koiran kaveriksi 12 vuoden aikana. Pulla ja Eppu olivat myös ihan kavereita ja kiinnostuneita toisistaan. Pulla otti rapsuttelusta kaiken irti.

Jouluyön potkukelkkareissulla poikkesimme hautausmaalla. Kynttilöitä tuli vietyä jo päivällä ja niin oli vienyt moni muukin. Myös tähän muualle haudattujen muistomerkille. Kaunistahan hautausmaalla oli pakkasyön pimeydessä lyhtyjen loistaessa.

Valoja katsellessa mietin valtaisaa käytettyjen lyhtyjen massaa, joka arkena odottaa roskiin keräämistä. En ihmettele, että paikallinen suntio suositteli lehdessä sytyttämään kotona kynttilän läheisten muistolle. Ehkä tämäkin perinne pikkuhiljaa elää ja vaihtuu kestävämmän kehityksen tielle.

Kuten uudenvuoden ilotulitukspaukutuksetkin. Ilotulitteita myytiin uutisten mukaan enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta Toimelan ympäristössä paukkui aika vähän ja roskaakin oli aamulla entistä vähemmän. Ehkä paukutusikäiset ovat kasvaneet lähistöllä aikuisiksi. En jää ilotulitteit kaipaamaan, jos ne päätetään kieltää.

Melkein on jo joulu

Perhoskämmekkä tai yleisemmin orkideaksi kutsumamme jalo kaunotar aloitti kukintansa Toimelassa sopivasti jouluksi. Myös tämä kasvi on anopin perintöä. Orkidean kukka on herkkyydessään ihana ja lisäksi pitkäikäinen ilo. Nuputkin ovat kauniita.

Kovinkaan monta varsinaista joulukukkaa en toistaiseksi ole itselle hankkinut. Amaryllis on sentään oltava joka joulu. Monta vuotta minulla on ollut valkoisia amarylliksiä, mutta tällä kertaa punainen.

Myös amaryllis on pitkäaikainen ilo. Parhaimmillaan iloa riittää useammmaksi vuodeksi, kun sipulin ottaa talteen ja istuttaa seuraavana syksynä uudelleen odottamaan joulun kukkaloistoa.

Hyasintti on nykyisin haastava joulukukka voimakkaan tuoksun ja allergioiden vuoksi. Minulle hyasintin tuoksu liittyy erottamattomasti jouluun. Tuoksuttelen ja nautiskelen siitä hetken. Kun allerginen tytär saapuu joulun viettoon kotiin, siirrän hyasintin ikkunanväliin. Sielläkin se näyttää kauniilta, eivätkä tuoksut haittaa.

Tämä rääpiskö ei tuottanut jouluiloa, mutta ei se ole tuottanut juuri iloa kesälläkään. Monta vuotta jouluruusu on kitunut ulkona penkissä. Kukkia ei ole näkynyt, vaikka kasvi on selvinnyt viitosvyöhykkeen talvesta.

Marraskuussa kaivoin jouluruusun puolijäisestä maasta ja toin sisälle rukkuun. Eipä se sanottavammin virkistynyt, eikä ryhtynyt kukkia kasvattamaan. Mitähän tälle kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään?

Toimelassa jouluvalmistelut ovat jo hyvällä mallilla, kun olen saanut olla jo pari päivää vapaalla. Ehdin jopa nautiskella päivälenkeistä sumuisessa säässä, mutta sentään päivänvalossa. Huomenna päivä onkin jo kukonaskeleen tätä päivää pitempi.

Kevättä kohti mennään. Kukonaskelin, varovasti jäisiä pitkospuita pitkin puoliksi sulia ojia ylitellen. Ja pian ollaan keväässä.

Oikein rentouttavaa, rauhallista ja voimaannuttavaa joulua teille kaikille!

Uusi vuosi saapui rännän keskellä kukkien

Amaryllisten joulu jatkuu Toimelassa, vaikka ollaan jo uuden vuoden puolella. Se alkoi jo marraskuussa viimevuotisen joululahjan kukinnalla. Tämän kaunokaisen ostin itse ennen joulua ja se avasi kukkansa vasta uudeksi vuodeksi. Kukkaa mainostettiin kaksiväriseksi, mutta aika yksiväriseltä näyttää. Hento lohenpunainen väri miellyttää silti silmää.

Keittiössä laittelee parastaan pomolta lahjaksi saatu joulunpunainen amaryllis. Sekä vaaleamassa että tässä kirkkaanpunaisessa on tulollaan lisää kukkavarsia. Nämä ovat paitsi näyttäviä, myös siinä mielessä ihania, että niistä on iloa pitkään, parhaimmillaan vuosiksi.

Anopilta sain viikkoa ennen joulua kimpun, joka on vieläkin voimissaan. Uskomattoman kestävä tapaus tämäkin ja vaihteeksi myös leikkokukat ovat joulun aikaan mukavia.

Vaikea käsittää, että ylimääräiset pyhät ovat ohi ja huomenna alkaa arki talvisen lumimyräkän ja myskyn merkeissä. Joulu oli Toimelassa rauhallinen ja rento. Aikuiset lapset pyörivät viikon päivät kotipesässään ja nautin joka hetkestä.

Vaikka lapset asuvat kaukana ja pääsevät tänne saakka muilta kiireiltään harvoin, kuinka luontevasti he edelleen solahtavatkaan osaksi lapsuuden perhettä. Kun kuopus eilen vietiin junaan, jäi ihmeellinen hiljaisuus.

Pyykkikone laulaa ja jääkaapista syödään viimeisiä joulun jämäruokia. Ihana joulu joka tapauksessa. Eikä se vielä ihan ole ohi, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Perinteinen joulupalapeli on vielä vaiheessa, tällä kertaa ollaan safaritunnelmissa. Eiköhän tämäkin urakka loppiaiseen mennessä ole valmis.

Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille kaikille! Toivotaan, että tänä vuonnakin onni potkii, säät suosivat ja saamme jälleen satoisan kauden iloksemme.

Jouluruusulla tunnelmaan

Sain lahjaksi jouluruusun. Voisiko ihanampaa lahjaa kuvitella? Tämä on lehdetön lajike. Nuppuja on runsaasti ja muutama kukka jo aukesikin. Niin herkkä ja kaunis! Kunhan vain osaisin sitä oikein hoitaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä yksinkertaisemmat asiat tuovat tunnelmaa ja iloa. Sijoittelulla ja ruukuilla lähes kaikista kukista saa jouluisia ja varsinkin jouluruususta.

Toimelassa jouluvalmistelut ovat kohtuullisella mallilla, vaikka kiirettä on joulun alusviikkoina pitänyt joka suunnalla. Lahjoja täytyy viikonloppuna peitellä kääröihin ja viimeiset lapaset päätellä. Torttujakin ehkä paistellaan. Pääasiassa kuitenkin nautiskellaan joulun odotuksesta ja tunnelmoidaan. Ja odotellaan, että nuorisokin pitkästä aikaa kokoontuu saman pöydän ääreen.

 Hyvää joulun odotusta Sinullekin, joka blogissani vierailet!

Tapaninpäivän tunnelmia

Joulu on vietetty Toimelassa erinoimaisessa kelissä. Maiseman peittää jouluinen lumipeite ja olemme saaneet nauttia pikkupakkasista sekä liukkaista hiihtokeleistä. Itselläni ulkoilua ovat hivenen häirinneet poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri. Jotain kulkutautiakin taisi olla liikkeelle, kun uni voitti kesken seurapelien. Tapanina kuitenkin pääsin suksille ja oli tosi nautinnollista hiihtää hiljaisessa metsässä.

Sairastelu ei onnistunut joulun tunnelmaa pilaamaan, kun ympärille kerääntyivät rakkaat ihmiset ja joulun perinteet vietiin läpi rauhalliseen ja varmaan tapaan.

Joulukukkia oli, sekä itse hankittuja että joulutervehdyksinä saatuja. Punainen marraskuunkaktus oli mukava yllätys. Entinen olikin kasvanut liian suureksi ja ajattelin sen pätkiä istukaisiksi keväällä. Ehkä ei nyt tarvitse, kun sain pienemmän uuden, vielä nupuilla olevan.

Allergioita uhmaten ostin taas yhden hyasintin. Sen tuoksu tuo joulun. Samoin amaryllis.

Jouluruususta tykkään yli kaiken, vaikka se jonkun mielestä voi näyttää vaatimattomalta. Ehkä vien tämän kesällä ulos ja otan syksyllä sisään odottamaan uutta joulua.

Joulu on tietenkin myös erilaisia valoja, sekä sähköisiä että eläviä tulia. Lyhtyjä ja kynttilöitä onkin tullut polteltua koko joulukuu. Pimeään vuodenaikaan lisävalot tuovat tunnelmaa.

Pöllökynttilän sain lahjaksi, mutta en ainakaan vielä raaskinut sytyttää. Minulla tuppaavat hahmokynttilät jäämään polttamatta, kun en raaski katsella niiden sulamista. Ajatelkaa nyt tuotakin pöllöä palamassa :(.

Jouluun kuuluu tietenkin hyvä ruoka. Herkut tuntuvat jo vyötäröllä, mutta joulun jälkeen on taas aikaa kevennellä. En itse sienestä, mutta tykkään sienistä kuin hullu puurosta. Äitini on aina tehnyt jouluksi suolasienistä saalaattia. Ensimmäistä kertaa tein sitä nyt myös itse joulupöytään paikallisesta suoramyynnistä hankkimistani suolasienistä. Hyvää oli smetanan kanssa.

Lopuksi vielä kuva puikkokämmekästä Tapaninpäivän loistossa. Kukat kestävät käsittämättömän pitkään ja niitä on paljon. Tästä tuli tämän joulun hitti.

Hyvää Tapaninpäivän iltaa ja välipäiviä Toimelan lukijoille!

Joulun odotusta

Pikku hiljaa alan minäkin päästä kiinni joulun odotukseen. Jostakin syystä tunnelma on tänä syksynä antanut odottaa itseään.

Myyjäisistä tarttui mukaan tällä kertaa näin yksinkertainen ovikranssi. Päätin, että pieni on kaunista, krimunkramut jääkööt muille. Vihreää kaipaan ulos nyt, kun koko ajan on pimeä tai hämärä.

Kun ripustin ikkunaan vanhat ja perinteikkäät pajupallot, joissa iltaisin lostavat ajastetut jouluvalot, alkoi joulu jo vähän pilkistää.

Eilen sohjoisella päivälenkillä ilahduin kuin pieni lapsi lumiukosta, jonka joku oli käynyt pyörittelemässä rakkaille kotirannoilleni. Tänään ukko oli kellahtanut nurin. Liekö joku töytäissyt :(.

Vielä on pakko hehkuttaa valkoista marraskuunkaktusta. Että joku voikin tuhlata kukkiaan tässä pimeydessä. Kukkia makaa monta kerrosta päällekäin ikkunanlaudalla. Pitäisi olla kaktukselle parempi paikka, jossa oksat pääsisivät riippumaan ja kukat oikeuksiinsa.

Joulu on jo kahden viikon kuluttua ja katkaisee hienosti pimeän talven. Odotan innolla isoja lapsia juhlapäivien viettoon. Joulutunnelmaa hiipii Toimelaankin kuin varkain.

Oi ja voi, marraskuu

Marraskuu on kulunut minulta jonkinasteisessa koomassa. Aamulla pimeyden keskeltä töihin ja illalla pimeyden keskellä takaisin kotiin. Kolmen päivän viikonloppuvapaa, hitunen lunta ja vähän jouluvaloja piristivät kummasti.

Ehdin jopa ihmetellä meren rannassa iltapäivän sinistä hetkeä, josta olen aina niin kovasti pitänyt. Kylmää oli, hyistä ja kosteaa, mutta myös karulla tavalla kaunista.

Olen polttanut koko syksyn pihalla lyhtyjä. Nyt tuli tunnelmoitua myös sisätiloissa. Kun selvisin perjantain hirveästä lumisateesta ja liukkaasta kelistä hengissä kotiin, oli aika rauhoittua. Aina ei tarvitsekaan rientää paikasta toiseen, vaan tuijotella vaikkapa tulta.

Pihalla ei tapahtunut lintujen ruokintaa ihmeellisempää. Tuijaan ripustettiin valot ja sepäs olikin venähtänyt viime talvesta. Piti hakea tikkaat, jotta ylimmille oksille ylettyi.

Hämmentävää, että tuija voi näinkin isoksi kasvaa ja talvista selvitä pienehkössä betonipurkissa. Kaveri vierestä kuoli, mutta tämä porskuttaa yli kaksimetrisenä. Se näyttää muuten ikkunasta katsottuna ihan amerikkalaiselta joulukuuselta.

Pieni lumipeite tuo joulumielen. Ensimmäiset lahjatkin jo hankittiin. Ja siianmätiä joulupöytää varten. Kyllä se tästä. Intoa lisää se, että jälkikasvu on kokoontumassa jouluna Toimelaan.

Nostalgiaa ja tunnemyrskyjä

Nämä ovat tuiki tavalliset lapaset. Niinhän sitä luulisi, mutta tänä jouluna juuri nämä lapaset saivat lapsuusmuistot tulvimaan mieleen. Äitini oli kutonut nämä minulle joululahjaksi. Minulla oli lapsena aina samanlaiset "nyppylapaset", jotka pitivät kätöset lämpiminä vaikka päivän hiihtoreissulla tai luistelemassa. Seuraavan kuvan nurin käännetystä näkyy, miksi nyppylapaset ovat erityisen lämpimät.

Nurjalla puolella jokaisen kuviosilmukan kohdalle pyöritellään sormen ympäri muutama kiekka lankaa lämmikkeeksi. Äiti on tarkka tekijä ja nämäkin lapaset ovat huolellista työtä. Äiti ei kuitenkaan ole niitä mummoja, jotka joka joulu käärisivät jokaiselle lapselle ja lapsenlapselle pakettiin itse kudottuja sukkia ja lapasia. Sen vuoksi nämä lapsuuden lapaset liikauttivat jotakin sisälläni.

Luultavasti osa syy nostalgiamyrskyyn oli lapasten keskellä näkyvä koru. Tytär oli askarrelut sen minulle lahjaksi ensimmäsestä lapsuuskuvastani. Olin otettu. Tästä tulee varsinainen voimakoruni.

 

Aina sanotaan, että itse tehty lahja on paras. Niinhän se on, ja erityisesti tänä jouluna omin käsin juuri minulle valmistetut lahjat osuivat ja upposivat. Myös nämä miniän tekemät namit, joissa kirpeä karpalo oli saanut toffeekuoren.

Meillä oli Toimelassa ihanat joulusäät ja talo viikon verran täynnä nuorta polvea. Olin vain ja nautin nykyisin niin harvinaisista hetkistä, kun jälkikasvu on yhtä aikaa paikalla. Pelattiin paljon, syötiin paljon ja puhuttiin paljon. Mitäpä sitä muuta.

Ensimmäisenä arkena minulla oli iltavuoro. Pakkasaamu oli kaunis ja kaikki muut vielä vetelivät sikeitä, kun vetäisin käteen nyppylapaset, otin potkukelkan ja kiersin Mäntyperän lenkin. 

Liukkaassa kelissä potkuttelin reipasta vauhtia ohi lapsuuden luistelujään Pikkujoen rantaa, Lestijoen vartta ja urheilukentän metsikön vierestä, mistä mentiin lapsena polkua pitkin Meksin kallioille koko päiväksi laskemaan mäkeä ja hiihtämään.

Nostalgiaretki potkukelkalla nyppylapasten kera vei minut pitkäksi aikaa lämpimiin muistoihin ja tunnelmiin. Se joulussa ja perhejuhlissa taitaa ollakin parasta. Ja se, että kerrankin on aikaa tunnelmoida ja antaa ajatusten viedä. Arjessa kun on aina tuhat ja sata välttämätöntä askaretta tehtävänä.

Sain joulutervehdyksenä myös muratin. Lahjan tuoja muisteli hieman epäröiden vanhaa sananpartta: "Kun muratti tulee ovesta sisään, rakkaus menee ikkunasta ulos." Onneksi en usko ennustuksiin, eikä tällaisesta ole mitään merkkejä. Kiitos muratista, sitä minulla ei vielä ennestään ollutkaan.

Eppu-kissa nautti tänä jouluna erityisen paljon paketeista. Sekä paketointivaiheessa että roskavaiheessa. Joulu oli jokaisella.

Amaryllikset ovat kiitollisia joulukukkia. Ne ilahduttavat pitkään sekä punaisina että valkoisina.

Pakkasukon myötä oikein onnellista ja ihanaa uutta vuotta 2017. Tapaamisiin ensi vuonna!

Perinteistä Joulua!

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän kaipaan näköjään jouluun kimallusta ja uusia krumeluureja. En jaksa innostua naistenlehtien esittelemistä joulupöydän uutuuksista ja koristelupuolellakin perinteinen linja alkaa miellyttää silmää.

Tänä vuonna Toimelan ovea koristaa pelkistetty havukranssi, muutamalla yksinkertaisella koristeella. Tämäkin on myyjäisistä ostettu, kun olen laiska väkertämään kransseja, vaikka niistä tykkäänkin kovasti.

Kaunis ja seesteisen valkoinen sisustus olisi rauhoittava ja ihana, mutta vanhassa talossa se vaatisi remontin ja koko sisustuksen uusimisen. Tyydyn vähempään, vaikka se näyttääkin vanhanaikaiselta. 

Viileä eteisemme on alunperin ollut kylmä kuisti, eikä siellä ole pistorasioita. Tähän saakka nämä pajupallot ovat riippuneet ikkunassa sellaisinaan, mutta tänä vuonna lisäsin niihin valot. Varsin mainio keksintö nuo patterilla toimivat, ajastetut ledit, joita kaupoissa on nyt tarjolla joka lähtöön. 

Valot on ajastettu tahtiin 6 h päällä, 18 h pimeänä. Näillä ajoilla samat patterit ovat kestäneet jo useamman viikon. Jouluna valaistaan enemmän ja silloin varmasti joutuu ottamaan uudet paristot kehiin. Mutta ilman pistorasioitakin saa nykyisin kivoja jouluvaloja.

Kukkarintamalla menään tänä jouluna myös perinteisellä, valkoisella linjalla. Amaryllis näyttää avaavan useamman kukkavanan lähes yhtä aikaa.

Hyasintin laitan joka vuosi lahjaksi saamaani maljakkoon. Sen tuoksu tuo minulle joulun. Huomenna kuopus tulee kotiin joulun viettoon. Hänen allergiansa ei siedä hyasinttia, joten joudun siirtämään joulutuoksuni ikkunanväliin. Sieltäkin se näkyy kivasti, vaikka ei tuoksukaan.

Vielä olisi yksi työpäivä jäljellä. Sen jälkeen on aika rauhoittua nauttimaan aikuisen jälkikasvun kotiinpaluusta ja nuorekkaasta seurasta. Vanhempaa polvea tapaamme toivottavasti jouluaterialla. Perinteet siis kunniassa silläkin rintamalla.

Toimela toivottaa blogiystäville rentouttavaa ja rauhallista Joulun aikaa!