Yllätyksiä kasvimaan laidassa

Nyt alkaa jo lievästi ärsyttää. Alan epäillä, että olen kylvänyt maahan aivan jotain muuta kuin olen kuvitellut kylväväni. Tai sitten kylvämäni siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Mielestäni kylvin tuoksukaunokkia ja kehäkukkaa. Tuoksukaunokkia en ole ennen kokeillut, mutta kehäkukkaa on kasvanut joka kesä. Paitsi nyt.

Kasvimaan laidan kukkapenkki on täyttynyt kaikella muulla mahdollisella itsekseen siementäneellä, mutta näitä kahta kylvämääni kukkaa ei näy lainkaan.

Ruiskaunokkia löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä sekä kukkapenkistä, että perunapenkistä ja vielä marjapensaiden väleistäkin. Ruiskaunokki on toki kaunis ja sitä olen menneinä vuosina kasvattanutkin, mutta nyt se on saapunut tilaamatta ja itsekseen.

 

Ruiskaunokin lisäksi penkin täyttää joku keltainen rikkaruoho (?). Olisiko sitäkin ollut jossain siemenseoksessa joskus ja nyt se katsoi tilaisuutensa koittaneen, kun en arvannut kitkeä epämääräisiä alkuja summamutikassa. Siinähän kasvaa ruiskaunokkien rinnalla.

Kaiken huipuksi penkkiin on pesiytynyt köynnöstämään myös elämänlanka, jota todellakaan en ole tarkoituksella istuttanut. Sitä tuntuu nyt olevan vähän siellä sun täällä. Taisin saada uuden riesan kasvimaalle. 

Pariin penkkiin olin kylvävinäni myös unikkoa, sekä tavallista että kerrottua. En näe niistä piikkiäkään, rikkaruohot vain rehottavat. Onkohan siemenissä ollut vikaa?

Ainakaan en näytä olevan puutarhani pomo, vaan kasvit tekevät mitä tykkäävät. Tai pitävät lepovuoden, jos sattuu huvittamaan. Olen kyllä ennenkin huomannut, että unikoita saattaa putkahtaa monta vuotta kylvön jälkeen. Tottelematonta porukkaa!

Uniikki unikko

Unikko on yksi lempikasveistani. Se on herkkä, arvoituksellinen ja samalla voimakas kukka. Myös unikon nuput ovat ihania.

Kasvimaan reunassa siemenkukkien joukossa unikko on ehdoton kuningas. Kaikki kunnia ruiskaunokeille, kehäkukille ja muille väriläiskille, mutta unikko johtaa joukkoa.

Mutta unikko on myös röyhkeä ja tunkeileva kuten tässä. En ymmärrä mistä nämä ovat saaneet alkunsa? En muista koskaan tälle paikalle unikkoa kylväneeni, mutta kas kummaa, minikasvihuone ja lämmin kesä ovat houkutelleet siemenet kasvuun.

Kertakäyttöinen minikasvihuone ratkeilee liitoksistaan, kun unikko puskee esiin. Olisihan sille parempiakin paikkoja ollut ainakin minun mielestäni. Mutta kuningatar päätti kasvaa kurkun ja tomaatin kainalossa, muoviseiniä nuoleskellen.

Kuinkahan monta vuotta siemenet saattavat maassa säilyttää elinvoimansa? Ei tässä viime vuonna ainakaan ole unikkoja kasvatettu.

Hyötymaan kaunokaisia

Onhan kasvien kanssa puuhastelu välillä turhauttavaakin. Tässä kukkii voimakkaana viime kesän siemenistä itsekseen kasvimaan käytävälle kivien väliin siementänyt kehäkukka. Komea on, mutta aivan muualle niitä ajattelin tänä kesänä saavani.

Nimittäin tähän kasvinmaan laidassa olevaan pitkään penkkiin kylvin sekaisin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. En mitään muuta. Ruiskaunokkia näyttääkin tulevan, kunhan ehtivät kukkaan. Sen lisäksi penkissä ilokoivat jotkut keltaiset rikkaruohot, joita en raaskinut kitkeä pois sekä tuo pieni valkoinen, jota kylvin penkkiin viime kesänä.

Kehäkukat ovat jääneet jalkoihin. Ne kyllä itivät, mutta kasvu tyssäsi 15 sentiin. Luultavasti kehäkukka tykkää voimakkaammasta lannoituksesta kuin nämä kaverinsa.

Tänä keväänä en levittänyt kompostia kukkapenkin kohdalle, enkä ilmeisesti tarpeeksi kanankakkaakaan. Näin siinä sitten kävi. Olen yrittänyt muutamana päivänä antaa kastelulannoitetta. Jospa kehäkukat vielä innostuisivat oikein penkissäkin ennen syksyä.

Sipuli on kohta nostokunnossa, mutta raaskiiko näitä ollenkaan nostaa? Kukkivat niin komeasti, että kaunistavat koko hyötymaan.

Jäävuorisalaattikin on kasvanut jättiläispöheiköksi ja rupesi myös kukkimaan. En ole ehtinyt sitä tarpeeksi syömään, mutta nyt täytyy vain katsella kukkia.

Tilli kuuluu myös hyötymaan kaunistajiin, kun sen kukinnot ilmestyvät. Tilliviljelmäni on vain kovin pieni, yksi ruutu kasvulavassa.

Omia perunoita odotetaan jo, mutta puikulaperuna on hidas kasvamaan. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Jokohan ensi viikolla uskaltaisi nykäistä kokeeksi pari vartta?

Siemenet talteen

Pihalta voi löytää syötävän lisäksi monenlaista. Näinä aikoina tulee kerättyä siemeniä. Krassin siemenet ovat suorastaan herkullisen näköisiä, ennenkuin ne kuivuvat koviksi kiviksi kevättä odottamaan.

Lähdin pihalle oikein useamman kipposen kanssa ja kuvittelin kerääväni myös kehäkukan siemeniä. Ne olivat kuitenkin vielä yllättävän tuoreita ja vihreitä. Jätin kypsymään.

Kehäkukathan kylvävät itse itseään kiitettävästi pitkin kasvimaata, mutta olisi mukava itse keväällä päättää, missä niiden paikka on. Tiedän, että ensi kesänä kehäkukkia taas tupsahtelee mansikan välistä ja porkkanarivistä. Sitten en tietenkään raaski nyppiä niitä pois. Usein tuntuu, että itsekseen tupsahtavat ovat isompia ja voimakkaampia kuin kaupan siemenpussista kylvetyt.

Mutta kehäkukkien sijasta keräilinkin harmaamalvikin siemeniä. Ne näyttivät osin jo sopivan ruskeilta ja kuivilta.

Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mihin siemeniä ripottelisin. Harmaamalvikkia kasvaa pihalla jo useammassa paikassa. Sehän kasvattaa ensimmäisenä kesänä vain vihreää vartta ja kukkii vasta vuosi kylvön jälkeen. Alkuunpäästyään harmaamalvikki ilahduttaa kesästä toiseen, eikä mahdottomasti itsekseen leviä. Kukkiessaan se on ihan nätti.

Rauli-myrsky teki tuhojaan lauantaina. Tarkoitus oli juhlia venetsialaisia ja levitellä soihtuja rannoille ja pihalle. Toisin kävi.

Rauli pauhasi siihen malliin, että puita kaatui mökkitiellä, eikä rannoille ollut asiaa. Aamulla keräilin pihalta Raulin "satoa": portailta pudonneita ja haljenneita kesäkukkaruukkuja, risuja ja katkenneita kukkia.

Pallokrysanteemikin pyöri purkkeineen pitkin pihaa. Napsin katkeilleet kukat maljakkoon ilahduttamaan.

Tämä oli nyt kolmas kesämyrsky ja joka kerta uutisissa on puhuttu "harvinaisesta" kesämyrskystä. Eivät nämä enää minusta ole harvinaisia. Tuulet ja myrskyt ovat oikeasti lisääntyneet, johtuipa se sitten ilmastonmuutoksesta tai jostakin muusta.

Ai niin, pihakeinukin pyllähti taas nurin, vaikka kaksi isoa laattakiveä oli painoina. Pensaan oksa meni katoksesta läpi, pah. Ei enää myrskyjä kiitos.

Ruiskukkia ja pellon kaunottaria

Mieli näyttää muuttuvan päivittäin. Ei ole kovinkaan monta päivää siitä, kun hehkutin unikkoja lemppareinani. Kauniita unikot ovatkin, mutta eipä ole mitään vikaa ruiskaunokissakaan, olipa se sitten sininen...

...punainen...

... tai vaikka valkoinen.

  
Nupulla tai kukalla. Ja liilakin näyttää seassa olevan, ja vaaleamman sininen. Ruiskukkia ei kannatta katsoa kovin kaukaa, mutta läheltä ihailtuina ovat aivan mukiinmenevän suloisia nämäkin siementen kasvimaan laitaan tuomat.

Heitänpä tähän loppuun kännykkäotoksen mökkitieni varrelta. Tässä pellossa kasvaa yleensä perunaa. Nyt olen pitkin kesää aprikoinut, mitähän siihen on tulossa. Rivissä ovat kasvaneet, mutta oudon näköisinä. Epäilin aluksi, että rypsiä tai rapsia, mutta valkoisia pieniä kukkia peltokasviin puhkesi. Mitähän lienee?

Punertava sävy tulee kuvaan auringonlaskusta. Kukat ovat oikeasti puhtaan valkoisia. Pelto on kaunis kuin uni kukkiessaan, ei meinaa pyörä tiellä pysyä, kun pitää ihailla.

Syksyisiä puuhia ja vapaata

Kesäkukat alkavat nuupahtaa, onhan jo aikakin. Vielä voi poimia kimppuja muistuttamaan päättyvästä kesästä. Tässä astereita, revonhäntiä ja unikoita. Ja mukana tietenkin pieniä mustia ötököitä :). Mutta sehän on vain elämää.

Juuri tänään pienet ötökät eivät haittaa. On nimittäin vuorotteluvapaan ensimmäinen päivä. Vähän outo olo, mutta eiköhän tähän totu pian.

Puolukkasato on tänä syksynä ainakin Toimelan suunnilla hyvä. Ensimmäinen reissu puolukkamättäille tuli tehtyä ja saalista maisteltua.

Sainpa myös kairattua maahan kukkasipuleita. Kovin paljon en laittanut. Toivon, että viime keväänä hienosti kukkineet sipulikukat jaksaisivat vielä toisenakin keväänä sulostuttaa pihaa. Lannoittelin niitä vain. Samalla heittelin syyslannotteita perennoilla, pensaille ja omenapuille.

 

Pakkasta ei ole vielä nähty, mutta villiviini on innostunut hehkumaan ruskan väreissä. Puihin ei kovin kummoista ruskaa oleo dotettavissa, kun lehdet jo lentelevät.

Ihana ajatus, että on aikaa tehdä rauhassa pihan syyshommia ja selvitellä paikkoja sisälläkin. Alkusyksy olikin sen verran hektinen, että kaikki työt kotona ovat jääneet rästiin. Opiskelu tosin nielaisee aikaa tästäkin syksystä, mutta toisaalta mukava keskittyä siihenkin kunnolla. Hyvät hallitusherrat: Älkää lopettako vuorotteluvapaata! Se auttaa jaksamaan ja keräämään ideoita myös tuleviin töihin.

Loppukesän tunnelmia

Vielä elokuu hellii auringolla ja lämmöllä, mutta pakko on uskoa, että loppumassa tämä lysti on. Viljat on monin paikoin jo puitu. Itsellä ei ole viljelyksiä, mutta lenkkipolun varrella tulee katseltua ja tuoksuteltuakin. Nyt tuoksuu jo vahvasti elonkorjuulle. 

Tänään kotipaikkakunnallani järjestetäänkin perinnetapahtuma, jossa leikataan ruista sirpillä ja tehdään kuhilaita. Ei tosin tällä pellolla, joka ei taida kasvaa ruista vaan jotain aivan muuta.

Mustikka kypsyi myöhässä ja poimintakausi sen kuin jatkuu. Vielä eilen olivat marjat metsässä isoja kuin pensasmustikat. Ja vielä aivan hyviä poimittaviksi. Tekisi mieli hakea vielä lisää, mutta taidan tyytyä leipomaan piirakan eilisestä saaliista.

Siemenkukkien kirjo hehkuu kasvimaalla. Itsekseen siemennelleet kehäkukat ovat saaneet seurakseen ruiskaunokkeja ja unikoita. Ja ehkä jotain muutakin. Kunnolla väriä elämään.

Punapellavakin ehti lopulta kukkaan. Pieni, mutta ponteva siemenestä kurkottaja taistelee elintilasta muiden kasvien seassa sitkeästi. Uusi tulokas Toimelan pihapiirissä.

Mutta nyt taidan lähteä poimimaan pensaista karviaisia ja herukoita. Ne jotenkin kummallisesti nahistuvat paikalleen. Puutarhamarjojen sato jäi tänä kesänä aika heikoksi.