Huonekasvien ihmettelyä

Jos ulkona sää ei inspiroi, voi aina kääntää huomion ikkunalaudalle ja huonekasveihin. Tämä mokoma pääsi yllättämään, teki kukat aivan puskista! En edes tiedä mikä kasvin nimi on, mutta jonkin sortin orkidea lienee. Lehdet ja varret muistuttavat vähän bambua.

Ostin kasvin taannoin marketin poistokärrystä pilkkahintaan. En ole ennen nähnyt sen kukkia, koska kukat olivat ostettaessa jo kuihtuneet. Ajattelin kokeilla, innostuisiko se uudestaan kukkimaan.

Aikaa kului varmaan pari vuotta. Kasvi työnsi varren toisensa perään, ja niiihin uusia versoja sekä ilmajuuria. Monta kertaa luulin jo, että nyt tulevat kukat, kun varsiin ilmestyi pieniä nystyjä. Aina niistä tuli uusi verso tai ilmajuuri.

Kunnes tein päätöksen, että mokoma räähkä saa lähteä jouluvalojen tieltä. Käänsin purkkia ja kas! Sieltähän löytyi yhdestä varresta rykelmä nuppuja ja pari kukkaakin. Jopas jotakin. En siis heitäkään pois, vaan odotan, tulisiko muihinkin varsiin kukkaloistoa.

Mikähän tämä laji muuten mahtaa olla? Valitettavasti olen heittänyt laput pois, enkä enää muista.

Kiinanruusu jaksaa myös hämmästyttää. Se on kukkinut koko pitkän kesän ja edelleen ilmestyy pieniä nuppuja keskelle pimeyttä. Meinaakohan tuo ollenkaan ryhtyä talvilepoon?

On kyllä vaikea keksiä kiitollisempaa, helpompaa ja ilahduttavampaa huonekasvia kuin marraskuun kaktus. Että joku jaksaa keskellä pimeyttä työntää oksansa täyteen punaisia ja valkoisia kukkia. Punaiset jo puhjenneet, valkoiset vasta nupuilla. Voi että näitä!

Lintuperspektiiviä

Kolmen vapaapäivän viikonloppu on sujunut vaihtelevissa säissä. Perjantain vesisade vaihtui eilen ja tänään hienoon ulkoilusäähän. Aurinko on hellinyt ja yöpakkaset ovat kuivanneet sateen jäljet. Kevät etenee.

Eilisellä retkellä ihastelimme "harakanpesiä" koivuissa. Jokin kasvitautihan lienee kyseessä, mutta lehdettömissä puissa moinen kerrostalo näyttää pelkästään hauskalta.

Pitkästä aikaa päätimme tarkastella maisemaa lintuperspektiivistä ja kapusimme Ohtakarin Pookiin. Sieltä näkyikin pitkälle: naapurikapunkien tuulimyllyt ja tehtaiden savupiiput siinsivät horistonteissa kiiltävän jään lisäksi.

Rauhallista oli kalastajakylässä, vaikka keli olikin mitä hienoin. Harvinaista oli, että merellä ei edes tuullut.

Vähän on viime päivinä tullut edistettyä kukkahommiakin. Multia on vaihdettu ja kiinanruusua ja marraskuun kaktusta leikelty. Kiinanruusun parturoin ehkä vähän turhankin paljaaksi ja pistokkaita on nyt reippaasti.

Punainen marraskuun kaktus on kasvanut jo vähän turhan isoksi ja puumaiseksi. Ei tmeinaa mahtua enää mihinkään. Leikkelin siitäkin uusia istukaisia. Valkoinen marraskuun kaktus sen sijaan aloittelee uutta kukintaa jälleen. Kyllä on kiitollinen huonekasvi.

Ulkona maa paljastuu vauhdilla, jos aurinko tämän päivän tapaan jatkaa helotustaan. Kevättyöt alkavat olla mielessä.

Kaktusten kalenteri pelittää

Jahas, se on sitten marraskuu. Asian voi tarkistaa vaikkapa kaktusten kukinnasta. Mistähän ihmeestä marraskuun kaktus tietää, että nyt on alkanut marraskuu? Kukat vain ilmestyvät jostakin syystalven pimeydessä. Luonto on ihmeellinen.

Me ihmiset vekslaamme kelloja talvi- ja kesäaikaan. Kasvit tietävät muutenkin, että on aika loistaa. Marraskuun kaktuksen kukinta on alkanut, mutta nuppuja avautunee vielä viikkoja.

Marraskuun  kaktuksen serkku, valkoinen joulukaktus on myös innostunut työntämään nuppuja. Sen pitäisi vielä vähän aikaa sinnitellä, että kukkia riittäisi jouluun asti. Ehkä se avaa punavalkoiset kukkansa jo joulukuun alkupäivinä tänä vuonna. Avatkoon, minun puolestani.

Marraskuun uskolliset ystävät

PIhalla on synkimmistä synkin aika. Vielä ei ole jouluvaloja. Kaikki tuntuu makaavaan tummassa harsossa. Onneksi sisällä huonekasveista löytyy ilon aiheita tähänkin vuodenaikaan. Uskomatonta, että jotkut huonekasvit ovat päättäneet puhjeta loistoonsa juuri tähän aikaan, vaikka valoa ei ole tarjolla juuri nimeksikään. Yksi uskollisimmista on viirivehka, jonka usein poltankin kesällä aurigossa.

 

Menneenä kesänä maltoin jemmata viirivehkan vintille hieman syrjään auringosta, joka tosin viime kesänä ei paljon porotellut. Nyt viirivehka aloitti kukintansa.

Muistelen, että viirivehka kuuluu myrkyllisimpiin huonekasveihin. Toivottavasti kissamme ei innostu kukinnoista.

 

Marraskuun kaktus taas olisi tykännyt ulkoilusta kesällä, mutta en jaksanut viedä sitä pihalle. Eipä näytä tahtia haittaavan. Lohenpunainen kukinta on niin runsas, että oksat tuntuvat tipuvan lattiaa kohti kukkien painosta. Tämä ei petä koskaan!

Orkidean kukinnasta olen postannut jo tälle syksylle, mutta on pakko liittää tämäkin uskollisten joukkueeseen. Kaksi kukkavartta ja kukat lähes 10 cm halkaisijaltaan. Ja kukinta on jatkunut koko syksyn. Kuinkahan kauan tätä ihanuutta riittää?

Kevät yllättää

 

Olen haikeansekaisella kateudella lueskellut eteläisen Suomen ja Turun saariston puutarhablogeja. Siellä jo kasvit vihertävät ja kevät etenee, kun meillä ovat vielä penkit lumen alla ja pohjoistuuli jäätää aivotkin. Poikkeuksellisen lämmin, parin viikon pikakevät on tältä erää ohi.

Mutta aamulla jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin ikkunasta ulos. Todellakin! Kirsikkapuun juurelle syksyllä istuttamani krookukset työntävät jo täysillä vihreää lehteä. Enpä  muista, että näillä leveyksillä olisivat ennen krookukset maaliskuussa heränneet. Kunpa eivät nyt nyykähtäisi tuohon jäätävään viimaan.

Viime kesänä makamik-koristeomenapuu kukki upeasti ja teki sen mukaisen, runsaan sadon. Pahaksi onneksi puun pikkuriikkiset omenat ovat niin pahoja, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Monena keväänä olen joutunut nykkimään hedelmät roskiin uusien kukkien tieltä. Niin näyttää käyvän nytkin, puu notkuu pehmenneitä omenia.

  

Kevään ihmeet jatkuvat sisällä: Jouluna runsaasti kukkinut valkoinen joulukaktus aloitti uuden ilotulituksen maaliskuussa. Kylläpä valkoiset kukat ovatkin ihania kevätvalossa, vielä ihanampia kuin joulun pimeinä päivinä.

 Myös punainen marraskuun kaktus on taas nupuilla, mutta siihen on tulossa paljon vähemmän kukkia kuin syksyllä. Voi tätä kevään intoa ja ihmettä!

Ps. Tervetuloa Toimelan seuraajaksi Piia!

Kuuraa ja kaktuksia

Pyhäinpäivä valkeni viidessä pakkasasteessa. Pihan puut sekä pensaat olivat saaneet kauniin kuurakuorutuksen. Päivä oli kirkas ja kuulas. Taivas ihanan sininen ilman pilvenhattaraa. Talvi tekee tuloaan.

Sisällä kasvit ovat aikataulussa. Marraskuun kaktus avasi ensimmäiset kukkansa ja nuppuja on tänäkin vuonna paljon.

 

Blogien innoittamana ostin viime jouluna valkoisen joulukaktuksen ja se on lähtenyt hyvin kasvuun. Ensimmäiset nuput ovat ilmaantuneet. Mahtaakohan ehtiä kukkaan paljonkin ennen joulua?

Helppoja ja mukavia huonekasveja nämä kaktukset. Ja ihania kukkiessaan silloin, kun juuri mikään muu ei kuki.