Miten kannan saa kukkimaan?

Ystävät hyvät, kertokaapa minulle, miten kannan saisi kukkimaan? Ostin nämä mukulat vuosi sitten. Esikasvatin pitkään ja hartaasti (ehkä liian pitkään) sisällä ja siirsin, korkeina ja isolehtisinä, kohopenkkiin pihalle. Lehtiä ja vihreää tuli runsaasti, mutta valitettavasti ei ensimmäistäkään kukkaan. Jokin meni pieleen.

Heitin kuitenkin mukulat kellariin syksyllä ja talven jälkeen ne näyttävät ihan hyviltä. Olen nyt viime vuoteen verrattuna noin kuukautta myöhemmin istutuspuuhissa. Multiin mukulat ovat nyt päässeet, mutta entäs sen jälkeen?

Miten pitäisi kannaa hoitaa ja lannoittaa, jotta komeita kukkia ilmestyisi? Mikä olisi paras paikka kasvattaa? Olen kiitollinen vinkeistä, pelkkiä viherkasveja en jaksaisi ulos kasvattaa kovin montaa vuotta.

Vintin viidakko

Mukulabegonioista on yhdessä kesässä tullut ehdoton lempparini. Kokeilin näitä ensimmäisen kerran viime vuonna ja tykästyin. Mukuloista kasvatettu begonia on isokokoinen ja isokukkainen. Se kukkii koko kesän ja on kiitollinen kasvi puolivarjoisalla paikalla. Esikasvatus sujuu vauhdilla.

Vieressä kannat kasvavat myös jo korkeina. Kannoja kokeilen nyt ensimmäistä kertaa ja näyttävät lupaavilta.

Mukulakavereilla on vielä toistaiseksi tilaa levittäytyä vinttikamarin ikkunan ääressä. Mutta vapulta tämän huoneen asukas on tulossa pitkästä aikaa kesäksi vanhaan kamariinsa. Näkeeköhän tytär vielä toukokuussa ikkunasta ulos tämän viidakon takaa :).

Kyllä on mukava seurata, kun jotkut kasvit kasvavat niin voimallisesti!

Kevät alkuun ja esikasvatus vauhtiin

Viikonloppu on sujunut epämääräisen "vatsapöpön" kourissa, mutta sunnuntaiaamuna, auringon innostamana päätin ryhtyä esikasvatuspuuhiin. Aloitin homman mukuloista ja juurakoista, joita tulin tilanneeksi.

Tässä paistattelevat vinttikamarin ikkunalla ensimmäistä päivää purkeissa kannat ja mukulabegoniat. Molempia minulla oli pihalla myös viime kesänä, mutta en syksyllä laiskuuttani viitsinyt kerätä mukuloita ja juurakoita niistä talteen. Nytpä harmitti, kun uusia ostelin.

Mukulabegoniaa kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja se oli porraspään ilopilleri valtavine kukkineen, joita riitti koko kesän. Tänä vuonna nämä pääsevät ehdottomasti kellariin talvehtimaan, jos kasvatus onnistuu yhtä hyvin kuin vuosi sitten.

Alku ainakin näyttää lupaavalta. Useimmissa mukuloissa näkyi jo hyvää kasvua!

Kannaa en ole ennen esikasvattanut itse, mutta valmiita taimia olen kyllä ostanut puutarhalta ja ne ovat olleet myös kiitollisia kukkijoita. Ja näyttäviä isolla pihalla. Odotukset ovat korkealla kannan suhteen. Paketissa oli muuten yksi ylimääräinenkin juurimukula :).

Olipa hiukan haasteellista löytää kannoille sopivia kasvatuspurnukoita. Osa juurimukuloista oli valtavan suuria, osa onneksi pienempiä.

Askel vie tulevina päivinä entistä useammin vintille vilkuilemaan, mitä purkeista työntyy vai työntyykö mitään. Edessä mukavia aikoja ja kevät!

Jättiamppelit

Minulla on yleensä tapana hankkia kesäkukat heti alkukesästä. Kesä kun on lyhyt ja pitää päästä heti nauttimaan kukinnasta. Tämä kesä oli poikkeus amppelien osalta. Kevät oli niin kylmä ja tiesin, että olemme juhannusviikon reissussa. Ei huvittanut ostaa amppeleita muiden riesaksi ja myrskytuulten riepoteltaviksi.

Vasta kesäkuun viimeisinä päivinä sään lämmettyä (ja kun sain reissun aikana pitkäksi venähtäneen ruohon leikattua ja trimmattua) lähdin epäillen lähipuutarhalle valikoimia katsastamaan. Epäilin, että amppeleista ei ole jäljellä kuin muistot. Epäilys oli aiheeton. Amppeleissa löytyi, niin että vieläkin tuli valinnan vaikeus.

Ja kuinka valtaviksi kukat olivatkaan kasvihuoneen lämmössä kasvaneet. Hyvä että autoon mahtuivat.

Valitsin pation reunaan tänä vuonna pelargonioita. Isolle pihalle mielellään laittaa näkyvää ja isokokoista, kun ostamaan lähtee. Eipä harmittanut ollenkaan, että vasta nyt hankin amppelit.

Mantsuriankärhö on voimallisesti nousemassa köynnöskehikön keskelle. Laatikoihin ostamani aitoelämänlangat ovat myös terhakoita taimia, mutta taisin tarjoilla niille liikaa kanankakkaa. Kasvu on jotenkin hiipunut, vaikka hissukseen eteneekin, ja lehdet harmaantuvat. Harmillista! Toivottavasti kasvu vielä pääsee kesän edetessä vauhtiin. Eipä liialle lannoitukselle ole oikein mitään tässä vaiheessa tehtävissä, vai onko?

Kehikon "oviaukkoihin" ripustin kokeeksi pari siemenistä kasvattamaani kurkkua amppeleissa. Tuskinpa tuosta satoa tulee, mutta jäivät kasvimaalta yli. Ainahan saa kokeilla.

Kannaa olisi pitänyt ostaa useampi taimi, niin hienosti se kukkii ja näkyy korkeana kauas. Tämä pitää ensi kesänä pitää mielessä. Viime vuonna minulla oli keltainen kanna, mutta tämä punainen on vielä kauniimpi. Tai makuasia, tietenkin.

Syksy saapui ja toi syksyn puuhat

Syksy on saapunut, ei voi mitään. Illan pimeys yllättää pihalla puuhastelijan ja viime yönä pakkanenkin pääsi puraisemaan. Mutta onhan nyt jo lokakuu.

Makamikin hedelmät ovat kuin koruja, mutta maistuvat väkeviltä. Ei ihmisen syötäviä, eikä ilmeisesti lintujenkaan, koska viikonlopun tilhiparvet jättivät nämä rauhaan. Koristavat kuitenkin syksyistä pihaa.

Viikonloppu kuluikin syksyisissä puuhissa, jotka eivät ole mitenkään esteettisiä tai kauniita. Tässä nousevat joriinin mukulat maasta kellariin.

Kaivelin ylös myös keltaisen Callan, joka tarttui mukaan loppukesästä halpakaupan tarjoushyllystä. Yritän talvettaa kellarissa, mutta ei kyllä ole harmainta aavistusta miten se pitäisi tehdä. Kasvi kun on uusi tuttavuus.

Jotenkin kuvittelin, että Callalta löytyisivät vähän saman taipaiset mukulat kuin joriinilta ja sipulit tai juurakko kuin ruusulta. Mutta tämä paakku näyttää kyllä ihan tavalliselta kasvin juuristolta.

Hmm. Netissä puhutaan huonecallasta, joka menestyy ihan purkissa sisällä. Mutta tämä oli kyllä myynnissä ihan puutarhaosastolla perennojen seassa. Kertokaapa, mitä tälle pitäisi tehdä. Minulla ei ole tarjota sille viileää ja valoisaa yksiötä, on tyydyttävä joko valoon tai viileään.

Huom! Alla kommenteissa Sussi aivan oikein arvelee, että tämä kasvi ei ole calla vaan kanna! Eipä ihme, että ei netistä löytynyt  sopevia hoito-ohjeita. Tämä siis pääsee kellariin :). Pahoittelen nimisekaannusta, jonka sain aikaiseksi. (Jälkihuomautus)

Otin itsestäni reippaan niskaotteen, ja sahasin kivikkopenkin taustalle aikanaan istutetut norjanangervot alas. Ne ovat mestareita valloittamaan kasvutilaa kaikelta muulta ja ovat lopulta melkoisia risukasoja.

Keväällä niitä ei tule katkotuksi, kun ovat juuri aloittamassa kukintaa. Ensi keväänä eivät ole kukkapenkin kaunistus, mutta ehkä jo seuraavana saadaan taas valkoista kukkamerta.

Oksien hävittäminen on sitten oma hommansa. Oksasilppuri on loistopeli, mutta tällaiset pienet, haaroittuvat käppyrät eivät ole parasta mahdollista silppurin ruokaa.

Nyt on ihana auringonpaiste. Toivottavasti päivisin vielä kauniit säät jatkuvat, että joskus ehtisi tyhjentää kompostit, haravoida ja viimeistellä pihaa muutenkin talven tuloon.