tiistai 23. kesäkuuta 2020

Tulppaaneja putkahti ilmoille




Ehdin jo alkukeväästä ähkiä ja puhkua, että vain muutama tulppaani nousi syksyllä istuttamastani, mielestäni varsin komeasta sipulimäärästä. Sipulikukkien vuosi ei ollut mitenkään huimaava, mutta yllättäen tulppaaneja ja narsisseja nousi mullista vielä varsin myöhään kesäkuulla.

Kylmän toukokuun jälkeen nopeasti lämmenneet kelit tekivät temppunsa ja tällaista väriloistoa nähtiin etupihan penkissä viikkoa ennen juhannusta.



Myös kerrotut tulppaanit kirsikkapuun alla pinnistivät esiin samaan aikaan kirsikkaanpuun kukkien kanssa.


Vaikka sipulikukkia ei noussutkaan massoittain, yhdessä muiden kevään kukkijoiden kanssa ne toivat pihalle mukavasti väriä. Nyt tämä kaikki on jo taakse jäänyttä tältä kesältä ja on uusien kukkijoiden aika. Kesä etenee niin valtavalla vauhdilla, että ei meinaa perässä pysyä.




sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Juhannustunnelmia



Ihanaa ja aurinkoista mittumaarin jatkoa rakkaat blogiystävät! Juhannus on kulunut Toimelassa harvinaisen rauhallisesti ja seesteisesti. Sää on ollut uskomattoman kaunis, jopa helteinen. Ainahan meren äärellä vähän tuuleskelee, mutta näissä lämpötiloissa tuuli on lähinnä virvoittavaa.

Jälkikasvu oli kotikulmilla jo viikkoa ennen juhannusta. Nyt nautimme keskikesästä siipan kanssa kahden sekä kotona että rantasaunassa ja välillä mummolle grilliruokaa tarjoillen. Nyt suunnittelen kaalilaatikon tekoa, mutta uunin kuumentaminen tässä säässä hivenen mietityttää.

Minun juhannukseeni kuuluvat luonnonkukkakimput, patteriradio, uimareiden äänet rantakallioilta ja tekemättömyydestä nauttiminen.


Syreenit ehtivät tänä vuonna kukkaan juhannukseksi, mutta kukkia on varsin vähän. Uskoisin kuivan viime kesän verottaneen myös syreenien kukintoja. Yritän aina tuoda muutaman oksan sisälle ja nuuskutella, mutta jossakin vaiheessa tuoksu menee överiksi ja kimppu päätyy pihalle.


Vihta kuuluu ehdottomasti juhannukseen ja rantasaunaan. Uskokoon ken tahtoo, mutta vihtominen leppeissä löylyissä rentouttaa, parantaa pikkukrempat ja hyttysenpistot. Ja tuoksu tuo tunnelmaa.



Raparperit ovat nyt parhaimmillaan ja niiden säilömiseen pitäisi ryhtyä pikimmiten. Juhannukseksi kuitenkin leivoin perinteiseen tapaan raparperipiirakkaa. Sen verran tuli varioitua aiemmista vuosista, että nappasin jotakin lehdestä idean omar-raparperipiirakasta.

Omarkarkkeja sulatettiin ja lisättiin piirakan päälle muruseoksessa. Toihan se oman lisämausteensa, mutta täytyy myöntää, että yksitellen pakattujen karkkien kuoriminen kesken leivonnan oli melkoista näpräämistä.



Valmista kuitenkin tuli ja hyvältä maistui, varsinkin vaniljajäätelön kera. Ja kaloreita nolla...



Toivottavasti kesä jatkuu yhtä kauniina ja lämpimänä juhannuksen jälkeenkin. Viikko olisi töitä ennen lomaa. Sitten vapaille koronan ja säiden ehdoilla.

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Sipulikukilla vaisu vuosi



Tämä vuosi ei ole ollut sipulikukkien vuosi. Istutin mielestäni viime syksynä reippaasti tulppaaneja ja odotin väriloistoa kevättä ilahduttamaan. Odottaa olen saanut, eikä odottavaa ole erityisemmin palkittu. Kovin kitukasvuisia ovat tulppaanit ja hitaasti nousevat maasta, jos ylipäänsä nousevat.

Liekö lumeton talvi ollut sipulikukille haastava? Vai kylmä ja kuiva kevät? Intoni sipulikukkien istuttamiseen hiipuu.


Ihmettelen, miten kukat voivat olla niin pieniä ja kukkavarret lyhyitä.


Joitakin väripilkkuja putkahtelee, iloitkaamme niistä. Taustalla on kerrottua tulppaania, joka on osoittautunut miniminikokoiseksi. Aina ei voi onnistua. 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Kaivattu kesä


Toimelan kevät on ollut kylmä ja kuiva. Kesän tuntua on saatu vasta parina viime päivänä ja vettä kaivattaisiin kovasti. Perennat sentään ovat lähteneteet jo kasvuun. Koivuissa ja syreeneissä lehdet ovat tosi pienet vielä.




 Raparperi ei kylmästä keväästä säikähdä. Vartta kasvaa jo mukavasti.



Marjapensaistakin huomaa, että pitkällä kesää kohti ollaan matkalla. Uudet marjat jo kukkavaiheessa tulossa musta-, puna- ja valkoherukoissa.


Säitä uhmaten olen tuonut taimet ulos, mutta harsoa ja suojaa tarvitaan vielä. Yöt ovat olleet viileitä ja päivälläkin pohjoista tuulta on riittänyt. Harson alla salaatti ja yrtit jo itävät. 



Amerikanpelargonioita mainostetaan säänkestäviksi. Tuskinpa nekään hallasta pitävät. Olenkin kärrännyt istutuksia kottikärryillä edestakaisin autotalliin ja ulos.





Pari yötä ovat istutukset jo viettäneet reippaina omilla paikoillaan. Eiköhän tämä tästä kesäksi muutu.






Kannatkin kaivoin ja kohopenkkiin. Kukkia ei näy. Viime vuonna eivät mokomat kukkineet ollenkaan. Nyt olen yrittänyt lannoittaa kannoja reippaasti, jotta kukka-aiheita syntyisi. Jos tänäkään vuonna en saa näihin yhtään kukkaa, tuskin kannat näkevät seuraavaa suvea. Vaikka lehdet ovat ihan kauniita, en jaksa viherkasveja kellarissa säilytellä ja esikasvatella.


Viherkasveista puheenollen: Yhden aloen ajattelin taas uhrata Suomen hyytävälle suvelle. Seurakseen saa ehkä pehmytmesiheinää, sateenkaaribalsamia ja hirssiä. Saapas nähdä, mitä näistä syntyy.

 
Aloe veran sisäyksilö ehti jo avata kukkansa. Kohta se alkaa roiskia mettä ja sotkea ikkunaa. Näin on ainakin aiemmilla kerroilla käynyt.