tiistai 29. kesäkuuta 2021

Alppiruusut palkitsivat

 

Nyt on palattava muutama askel taaksepäin hehkuttamaan kevätkesän onnistumista eli alppiruusujen kukintaa. Monta vuotta olen taistellut rhodojeni kanssa. Välillä toinen on ruskettanut puolet kasvustostaan talven aikana. Välillä taas nupuiksi luulemani mykeröt ovat auenneet vain vihreiksi lehdiksi. Sekin on tietenki kiva, että kasvi kasvattaa kokoaan, mutta ainahan kukintaa odottaa.

Tänä vuonna alppiruusut palkitsivat höystäjän ja kastelijan. Kukinta oli todella runsas. Nyt uskon, että nämä menestyvät jatkossakin, kun ovat päässeet hyvään vauhtiin. Ehkä olen itsekin ymmärtänyt, kuinka paljon vettä alppiruusut tarvitsevat ja kuinka tärkeää niille on keväisen varjostushupu pukeminen.

Haaveilen jo eri värivariaatioista ja rhodometsiköstä :). Ainahan sitä saa haaveilla. 



sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Tuoksuva ja täyteläinen keskikesä


Huikaisevan täyteläistä ja tuoksuvaa alkukesää ja juhannusta olemme saaneet viettää. Syreenit kukkivat tänä vuonna runsaina ja koko pihan täytti pari viikkoa huumaava tuoksu. Valkoiset ja liilat pihasyreenit ehtivät kukkia jo ennen juhannusta ja rankka sade hakkasi kukinnot valkoiseksi peitoksi nurmelle. Mutta olivathan nämä kauniita aikansa!

Unkarinsyreeniaitakin kukki paikoitellen hyvin runsaasti, mutta sekin on jo ehtinyt parhaan kukkaloistonsa ravistaa, vaikka yleensä kukkii Toimelassa juhannuksena.


Aivan ilman syreenintuoksua ei sentään jääty juhannusjuhlissa, sillä porraspään pikkusyreenien kukinta on parhaillaan kukkeimmillaan. Niiden alla kuunliljojen isolehtinen versio on pitänyt erityisesti alkukesän runsaista sadekuuloista. Hiekkamaalla vettä harvoin tulee niille liikaa.


Tuoksurintamalla ei jää yhtään syreeniä vähäisemmäksi tämä keltainen kaunokainen eli päivänlilja. Sillä on hetkensä tuoksukuningattarena, kun hyvin lisääntyvää lajiketta on tullut leviteltyä eri puolille pihaa.


Kuten näiden pienempien kuunliljojen kaveriksi ...


... ja hyötypuutarhan nurkkaan, missä se kilpailee huomiosta päivänkakkaran, ruosipulin ja mansikan kanssa.


Pakko hehkuttaa myös aloe veraa. Aiempien kesien tapaan ole siirtänyt sisältä suurimaksi kasvaneen aloe veran kesäksi ulos ruukkuistutukseen. Aikaisempina vuosina se on kukkinut loppukesästä, juuri ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia, mutta nyt kukinto on jo aukeamassa juhannuksena. Vuodet ovat erilaisia.

Hyvää juhannuksen ja täyteläisen kesän jatkoa Toimelan seuraajille! Aurinkoiset ja lämpimät säät näyttävät jatkuvan ja sehän sopii lomalaiselle.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Kasvihuoneessa voidaan hyvin

 
Onpa hienoa olla kasvihuoneen omistaja! Olipa kasvari iso tai pieni, siitä riittää iloa. Kun sain kesäkukan taimet pois edestä, ahdoin nurkkaan badenbadenin. Tuskinpa siinä kovin montaa hetkeä maltan isuskella, mutta onpahan ainakin kuiva ja valmiina, kun mieli tekee. Taivasalla tämä tuoli on yleensä aina märkä, kun yritän siihen istua :). Onhan tuota ainakin soma katsella.
 
 
 
Kasvit ovat alkaneet viihtyä yllättävänkin hyvin, kun päästiin yöhalloista ja lämpöpatterista eroon. Paprika jo puskee hedelmiä.

Puolivahingossa löysin myös yhden tomaatin, kun rupesin tekemään pörriäisten puuhia ja ravistelemaan kukkia.

 
Kurkut ovat huomattavasti pökevämpiä kuin muut taimet, koska ostin ne valmiina puutarhalta. Omat siemenet eivät itäneet. Jostain syystä ammattilaisten kasvattamat taimet vain ovat vankempia, ei voi mitään.

 
Ananaskirsikka on ollut ehtiväisin hedelmien teossa. Kurpitsalyhdyn mallisissa pussukoissa kypsyy jo kymmeniä sormenpään kokoisia  ananaskirsikoita. Helppo ja satoisa kasvi.


Aikamoista välineurheiluahan kasvihuoneen pito on. Piti hankkia myös mittari lämmölle ja kosteudelle, vaikka kummallekaan ei hellepäivänä ole kovin paljon tehtävissä. Pahimpana päivänä mittari sekosi jossakin 35 asteen jälkeen, vaikka kasvarin ovi on päivät auki. Pitäisikö seuraavaksi hankkia viilennyslaite, kun lämpöpatterista päästiin...

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Kesä karkaa käsistä

 

Voi sentään! Kun kylmästä kesästä ja hurjista vesisateista päästiin helteisiin, kesä alkoi edetä vauhdilla. Tuntuu, että pitäisi painaa jo jarrua, että ehtisi kaikki tuoksutella ja ihmetellä. Runsaasti kukkineet ja tuoksuneet tuomet tiputtavat jo terälehtiään ja syreenitkin ovat nupuillaan.

Viikonloppuna avasivat kukkansa koristeomenapuut makamik ja salla. Kaikki kasvit rynnistävät vauhdilla ja lähes samaan aikaan loistoonsa.

 
 
Koholla olevan rinnepenkin perennat ovat saaneet kerrankin kyllikseen vettä ja lämpöaallon tullessa huomaa, että täysihän se penkki on. Karsintaa joutuu tekemään syksyllä.

 
Vaatimaton kullero melkein ehti kukkia kasvimaan laidassa huomaamatta. Onneksi osuin paikalle, sillä tykkään tästä perinnekasvista, jota meillä ei luonnonvaraisena tässä meren rannalla kasva.


 
Sipulikukatkin vielä sinnitelevät. Niillä kesti tänä kevään pitkään vauhtiin pääseminen, mutta kyllähän sieltä kaunottariakin lopulta nousi. Esimerkiksi kerrottu pionitulppaani.

 
Ilta-aurinko tuo hienot sävyt kuviin. Itse kasvattamani ahkeraliisat ovat vielä kovin pieniä, mutta kyllä ne siitä vielä reipastuvat. Ensimmäistä kertaa muuten aloe verassa on nuppu jo keväällä ulos tuotaessa. Yleensä ehtii kukkimaan vasta syyskesällä.

 
Sitä vain mietin, että työt eivät tekemällä loppu. Maalia huutavaa pintaa, ruohottuneita laattakäytäviä, rikkaruohoja siellä ja täällä... Juuri, kun ajattelit kaiken olevan hetken kunnossa, saat aloittaa alusta. Ja nurmikko kasvaa lähes silmissä, vaikka keväällä tuntui, että pelkkää sammalta on koko piha. Voisi sekin vähän painaa jarrua.

Mutta kas, maurinmalvahan se siellä jo availee kukkasiaan. Jaksoin tänä keväänä esikasvattaa maurinmalvaa ja nyt se näyttää ehtivän hyvin mukaan kesään.

Eilen vasta heittelin loput siemenet äitini kukkapenkkeihin, liekö ehtivät mihinkään. Päätin kuitenkin kokeilla, kun siellä oli penkeissä tilaa ja lahjaksi saatua kasvia olisi kiva lisätä tai pitää ainakin hengissä myös tuleviin kesiin.

Aah, melkein pakahdun tähän alkukesän ihanuuteen. Kunpa aika ei menisi niin nopeasti!