Köynnöskaaren asukit ovat yllättäneet tänä kesänä sekä positiivisesti että negatiivisesti. Mantsuriankärhön ehdin jo melkein kaivaa ylös keväällä, kun luulin kovan talveen niitanneen senkin. Mutta maan alla näkyikin kasvun alkua.
Kovin korkeaksi se ei ole kesän aikana kivunnut, ehkä reilun metrin korkeudelle vain, mutta jokunen kukkaterttu on ollut. Jos ensi talvi ei ole yhtä paha kuin edellinen, ehkä matsuriankärhö alkaa viihtyä köynnöskaaressa.
Humalaan iski taas kerran jokin kirva tai muu itikka, joka ei torjunta-aineita pelännyt. Pistelin alkukesästä humalan juurelle köynnöskrassin siemeniä ikään kuin paikkavärkiksi. Krassia sieltä nousi, mutta ei millään tavalla köynnöstävää. Ihan tavalliselta krassilta näyttää. Luulin, että vain minulla menevät siemenpussit sekaisin, mutta sitä näyttää tapahtuvan ammattilaisillekin :).
Villiviinillä on jo syksyn elkeet. Punaista väriä on ilmaantunut lehtiin, vaikka pakkasista ei ole vielä tietoakaan. Päin vastoin, kesäisen lämmintä on ollut viime päivinä. Jostakin syystä kasvit toimivat kalenterin eikä lämpömittarin mukaan.
Tein tästä kuvasta uuden syysbannerin ja lisäsin siihen Toimelan juhlavuoden vuosiluvut. Talossamme on eletty jo 60 toimeliasta vuotta. Puuhaa riittää edelleen.
