Mehitähden poikaset vieroitettu emostaan

 

Joulukuussa tulin hehkuttaneeksi, että monta vuotta vanha mehitähteni on tehnyt poikasia ja lopulta puski ilmoille kukan. Olin hämmästynyt. Joku kertoi kommenteissa omasta kokemuksestaan, että mehitähti kuolee pois kukintansa jälkeen. Odotin aikani, mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään.

Niinpä päätin jakaa mehitähden poikaset omiin ruukkuihin ja istutin myös emon vielä uusiin multiin. Toistaiseksi sekin on elävien kirjoissa.

Tässä yksi poikasista. Minulla ei ollut hajuakaan, miten mehitähden poikaset pitäisi istuttaa. Pitäisikö tulla ensin juuret ja vasta sitten istuttaa multaan? Kokeeksi iskin suoraan multaan. Vielä on vihreänä.

Tässä toinen suoraan multaan päässyt yksilö. Poikasia oli useampia ja vein pari työpaikan viherpeukalolle kokeiltaviksi. Ne poikaset olivat viikon verran vedessä. Mielenkiinnolla odotan, kummalla meistä poikaset lähtevät kasvamaan vai lähtevätkö kummallakaan.

Tässä on emokasvi, joka sekin porskuttaa pois tiehensä uusia seikkailuja kohti. Ehkä kaikki eivät kuolekaan kukittuaan...tai ainakaan heti.

Mihin unohtui aloen kukan väri?

Jokin aika sitten hehkutin aloe veran nuppua, joka paisui sisällä ikkunanlaudalla mahtipontisesti kohti yläilmoja. Lupailin kuvaa kukinnosta, jonka piti oleman hehkuvan oranssi. Niin se edellisellä kerralla olikin, kun aloe minulla sisällä kukki.

Mutta nyt kaikki ei mennyt kuin Strömsössä. Kukinto keikkuu kyllä korkealla, noin 80 cm kukkavarressa ja itse "tähkäkin" on parikymmensenttinen. Mutta mihin unohtuivat värit? Ei havaintoakaan oranssista, vaan terälehti kerrallaan kuihtuu vihreästä keltaiseksi ja ruskeaksi kukinnon alaosasta alkaen.

Aivan kuin kukinto ei loppujen lopuksi aukeaisikaan, vaikka näyttää muuten ihan hyvinvoivalta ja roiskii tarttuvaa mettä pitkin ikkunanlautoja. Jotakin se varmaan on saanut liikaa tai liian vähän: Aurinkoa? Lannoitetta? Vettä? Sen kun tietäisi.

Nyt minusta alkaa tuntua, että kukkikoon jos tahtoo tai olkoon kukkimatta. Seuraava koekaniini lähtee kesäksi taas pihalle, kunhan kelit vähän vielä lämpenevät.

Ulos lähtee tämä puutarhurkin, vaikka lämpöä on mittarissa vain seitsemän astetta. Aurinko kuitenkin paistaa ja pahin flunssa on ohi, vaikka yskä vielä vaivaa. Pipo päähän ja menoksi, sehän se on suomalaisen kesän peruspäähine nykyisin.

Mehevä mehitähti

Tein luultavasti rikoksen kasvikuntaa kohtaan, kun istutin marraskuun pimeydessä mehitähden uuteen ruukkuun. Tämä mehevä tähtönen tuli Toimelaan viime jouluna kimalteella koristeltuna, pienessä lasimaljassa. Se on porskutellut sisällä vuoden erinoimaisesti. Hileet on pesty pois ja kasvi tursui yli lasimaljasta. Oli aika muuttaa majaa. Mehitähti on nyt halkaisiljaltaan liki 20-senttinen.

Mikä ihmeen tähtönen tämä tukevalehtinen kasvi sitten on? Jouluistutuksissa mehitähdet näyttävät yleistyneen. Nykyisin suositaan istutuksissa kertakäyttötavaran sijaan kestäviä kasveja, joista saa huonekasveina pitkään iloa.

Mehitähden lehdet ovat koristeelliset ja kasvi on tosiaan helppohoitoinen. Se menestyy, kun sen istuttaa kaktusmultaan. Netistä löytyvien ohjeiden mukaan kasvia kastellaan niukasti, talvilevon aikana ei juuri ollenkaan. Itse olen kastellut kuten muitakin huonekasveja, mutta pitänee nyt ruveta pihtailemaan veden kanssa.

Mehitähdet pitävät aurinkoisesta ikkunasta ja kesällä ulkoilusta. Ne voi jopa jättää talvehtimaan ulos. Hyvänä talvena talvehtiminen voi hyvinkin onnistua. Puutarhamyymälöistä mehitähtiä myydään keväisin pihan istutuksiin.